NYYH. Tänään sitten lopulta oli siivottava autotalli. 14 vuoden aikana sinne oli kertynyt melkoinen määrä tavaraa, jolla ei enää oikeasti ollut mitään käyttöä. Kesti vain kauhean kauan tunnustaa se. Ja ryhtyä toimeen. Kun sitten ryhdyin. löysin myös aivan upeasti toimivia "aarteita", kuten ajastimen, monta litraa öljyä, autonpesuaineita vaikka kuinka ja mm. auton pölynimurin, jonka olin unohtanut ostaneeni.
Purin esikoisen kanssa varaston hyllyt ja kaapin ja pakkasimme pahvilaatikoihin paitsi jätemaaleja, vanhoja öljyjä jne. myös paljon tavaroita, jotka herättivät lämpimiä muistoja. Nuoruuden rantamailat. Santun pesäpalloräpylä ja laskettelukypärä. Nooran ensimmäiset sukset, polkupyörä ja lauta. Omat Maxell-mainossukseni. Valtava määrä VHS-nauhoja, c-kasetteja ja radio-cd-nauhuri, joilla niitä nuorena isänä ylpeänä kuuntelin. Se oli oikein stereo. Vanha ruosteinen- aikoinaan niin upea grilli. Postilaatikko. Vanhoja kameroita, isävainajan ja omia, lisäputkia, modeemeita, hiiriä, piuhoja, lankapuhelimia, kännyköitä, pattereita, akkuja... Kehitys oli ajanut niistä ohi.
EI minun lopulta niitä esineitä niinkään tullut ikävä. Pikemmin mennyttä aikaa. Missä minä olen ollut kaikki nämä vuodet :-)
SITTEN 8 km Ämmässuolle. En ollut koskaan aikaisemmin vienyt jätteitä vastaanottokeskuksiin, mutta olipa mukava ylätys. Pakettiautollinen jätteitä maksoi 16 euroa. Hintaan kuului, että itse lajittelee roskat: puun, pahvin, metallin, elektoniset laitteet, vaaralliset aineet ja sekäjätteen omille lavoilleen. Ja Haapaniemen Raunolle tiedoksi: Kaatopaikan WC on täydellisen TIP TOP.
Ks. lisää HSY:n sivuilta.
SINNE sitten jäivät. Ansaitsimme lounaan Bembölen kahvituvalla. Kaksi hiljaista miestä.
1 kommentti:
Painavaa asiaa, Martti. Vanhat tavarat ovat muistin herättäjiä
ja siksi arvoaan tärkeämpiä.
Vessajuttu onkin oikeastaan kiintoisampi kuin ensin luulinkaan. Piäisikö jonkun tutkia, missä niitä siistejä vessoja on ja mistä syystä?
Lähetä kommentti