Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2012

Kuukauden kirja: Lasten kotikasvatus

KUUKAUDEN kasvatuskirjana minulla on ilo ja kunnia esitellä pedagogi, kirjailija ja bolshsevikki Anton Makarenkon (1888-1939) 114-sivuinen suomeksi vuonna 1950 ilmestynyt teos "Lasten kotikasvatus". Sen on kustanut Kansankulttuuri Oy. Teos  koostuu  kahdeksan luennon sarjasta, joita Makarenko piti  kotikasvatuksesta ilmeisesti 1930-luvulla. Teemoina ovat   kasvatuksen yleiset edellytykset, kulttuuritapoihin kasvatus, kodin talous, kuri, leikki, sukupuolikasvatus, työkasvatus ja vanhempien arvovalta.

Yritän seuraavassa rakentaa lukemani pohjalta   kuvausta Makarenkon kotikasvatusta koskevasta opista.  Makarenkosta itsestään taustatietoa löytyy aikaisemmasta lastustani. Tässä linkki.

Makarenkon kasvatusnäkemys

Jollei lasta kasvateta "oikein ja normaalisesti", lapsi on Makarenkon mukaan kasvatettava uudelleen, ja se on vaikeampaa ja katkerampaa. Usein uudelleenkasvatus tapahtuu kasvatuslaitoksissa, hän kertoo. Ja koska kaikki eivät kasvata oikein, Makarenko kai kiersi pitämässä siitä luentoja. Kahdeksan luennon perusteella hän ei tyhmiä puhunutkaan. Päinvastoin. Kun kuitenkin lukee samaan aikaan kirjaa "Vankileirien saaristo", on hieman vaikea uskoa, että kasvatuksesta on voitiin näin pehmeästi kirjoittaa. Onkohan tekstiä pehmennetty suomennosvaiheessa?

Perheen suuri merkitys

MAKARENKO korostaa perheen arvoa.  Perheessä ei voida elää miten sattuu. Perheen elämässä on oltava järjestys. Perheen keskeisiä tehtäviä on kasvattaa lapsi. Kasvatustyön pääsisältönä on kodin sisäinen elämä ja pienimpienkin yksityiskohtien huomioon  ottaminen. Kasvatustyö on  Makarenkon mukaan ennen muuta järjestävää työtä (ei keskustelua ).  Mikään ei ole kasvatuksessa turhanpäivästä. Pikkuseikat, kuten rusetin solmiminen vaikuttavat.

Vanhemmilla tulee olla kasvatussuunnitelma. "Missään työssä ei onnistuta, ellei ennakolta tiedetä, mihin pyritään". Makarenko siis korostaa kasvatuksen tavoitteisuutta. Vanhempien on tiedettävä, mitä ominaisuuksia he tahtovat lapsessaan kasvattaa. 

Kasvatuspäämäärä

Neuvostokasvatuksen päämääränä Makarenko pitää hyvää kansalaista  ja hyvää ihmistä.  Oikea neuvostokansalainen on  kansalleen ja vallankumouksen asialle uskollinen, kohtelias, rehellinen, reipas, tarmokas, tietoinen ja  työteliäs. Hänessä on hyvää neuvostoylpeyttä.

Lasta ei kasvateta vain vanhempien omaksi iloksi vaan lapsesta kasvaa tuleva kansalainen, tuleva toimihenkilö ja tuleva taistelija.  Hänestä  kehittyy työtätekevien yhteiskunnan jäsen (vrt. loiseläimet);  Jokaiselta hänen kykyjensa mukaan, jokaiselle hänen työnsä mukaan. 

Vanhempien ja lapsen suhde

Makarenko kuvaa minusta mielenkiintoisesti vanhempien ja lapsen välistä suhdetta. Se ei voinut enää neuvostoperheessä perustua isän rajattomaan valtaan  eikä  ankaruuteen.  Hän suositteli "hienompaa, varovaisempaa ja taitavampaa ohjaamistapaa."

Vanhemman ja lapsen suhdetta kuvaisi hyvin "tahdikkuuden" ja "respektin" käsitteet, mutta niitä Makarenko itse ei käytä. Yhteiskunta on antanut vanhemmille  vastuun lapsen kasvattamisesta ja siihen heidän valtansa - ja oikeutensa vaatia arvostusta- perustuu. Tuo arvovalta on ansaittava: Arvovalta on vanhemman paremmuutta, voimaa ja arvoa  Se perustuu vanhempien kansalaistoimintaan, kansalaistunteeseen, lapsen elämän tuntemukseen, hänelle osoitettuun apuun ja vastuuseen, jota vanhemmat kantavat lapsen kasvattamisesta. Lapsen on pidettävä isän ja äidin tehtäviä (kotona ja tehtaalla) tärkeinä ja kunnioitusta herättävinä. Tämä  näkyy tottelemisena.

Suhde on myös lapsen oikeuksia kunnioittava. Totteleminen ei ole sokeaa kuuliaisuutta. Vanhemmat johtavat perhettä, mutta lapsi on  perheen vastuunalainen jäsen. Lasta ei tule lannistaa, etäännyttää, kohdella kopeasti tai byrokraattisesti.  Häntä ei myöskään tule lahjoa eikä hukuttaa liiallisiin hellyyden osoituksiin. Vanhemman ei tule kerjätä  lapselta rakkautta.  Vanhempi ei voi olla lapsen ystävä. Vanhempien on tiedettävä, mikä lasta kiinnostaa ja mitä hän haluaa. Lapsi ja lapsen elämä vaatii huomiota. On perehdyttävä lapseen- se kasvattaa arvovaltaa.

Kasvatuksen keinoja

Makarenko mukaan ei ole mitään ihmeellisiä kasvatusreseptejä  eikä pedagogisia temppuja. Lasten kasvattaminen vaatii hänen mukaansa "vakavaa ja aivan tavallista vilpitöntä sävyä".

(1) Vanhempien oma esimerkki

"Tarkastakaa siis omaa käytöstänne, ennenkuin alatte kasvattaa lapsianne", hän käskee.  Vanhempien tulee kunnoittaa kotia. Heidän on itse oltava kunnon kansalaisia, jotka osallistuvat aktiivisesti elämään.

(2) Sisarukset

Monilapsinen perhe kasvattaa! Lapsi tottuu tällöin kollektiiviin ja saa kokemusta keskinäissuhteissa rakkaudesta, ystävyydestä ja  auttamisesta.  Makarenkohan oli   ensimmäisiä, joka  huomasi, että lapsen persoonallisuutta ovat muovaamassa  paitsi kasvattaja myös lapset.

(3) Huomaavainen apu

Lapsia ei pidä ”ylisuojella". "Suhtautukaa hienovaraisesti lapsen elämään", Makarenko kirjoittaa. Lasta  ei taluteta kädestä. Apua ei tule tyrkyttää. Annetaan huomaavaista varovaista opastusta, näin  lapsi tuntee, että vanhemmat ovat hänen rinnallaan.

(4) Lapsen toverit

Vanhempien on tiedettävä, missä ja minkälaisessa seurassa lapsi on. Tutustukaa toisiin vanhempiin! Lapsen kasvaessa toveriseuran merkitys kasvaa.

(5) Kotielämän järjestelyt

Kasvatustyön ydin on  Makarenkon mukaan kotielämän järjestelyt - eivät kasvatuspuheet. Tähän liittyvät kurin ja järjestyksen käsitteet.  Neuvostokansalaiselta vaaditaan kurinalaisuutta - ei sokeasti; on käsitettävä miksi. Kansalaisen on  oltava joka hetki valmis täyttämään velvollisuutensa määräyksiä odottamatta,  oltava aloitekykyinen ja kyettävä luomaan uutta. Hänen on  pidättäydyttävä teoista, jotka tuottavat iloa vain itselle.

Kuri on kasvatustyön tulos. Järjestys on kasvatustyön keino.  Kodissa on oltava  järjestys, mutta järjestys ei ole jäykkä vaan järkiperäinen ja tarkoituksenmukainen - vaikka kaikkea ei koko ajan selitetä.  Kulloistakin järjestystä on pidettävä aina yllä.

Järjestykseen kuuluvat säännälliset  leikki- ja ulkoiluajat, nukkumaan meneminen, peseytyminen, ruokailutavat, siisti pukeutuminen, vaatteiden vaihto ja mm. ylösnouseminen. Tavarat pannaan paikoilleen. Huoneissa ei hypitä. Lapsilta on vaadittava hyvää työn suorittamista.

Perhe kasvattaa myös totuttamalla lapsia kulttuuritapoihin: Perheen elämään kuulukoot  kirjat, kuvat, lehdet, elokuvat, museot, luonto, näyttelyt, näytelmät, sadut, ulkoilu, urheilu... mutta lapsille vain lapsille sopivia. Tärkeää on käydä kokemuksista yhteistä vapaata keskustelua. Kulttuuritapoihinkin tulee tutustua tietoisesti järjestettynä. Vanhempien tulisi esitellä lapselle mm.  tätä koskeva lähiajan suunnitelma.

Iso kasvattava merkitys on kodin talouteen osallistumisella. Lasta tulee kasvattaa taloudelliseksi, rehelliseksi, huolelliseksi, huoltapitäväksi, kollektiiviseksi, säästeliääksi, edesvastuun tuntevaksi ja joustavaksi... Hyväksi ja rehelliseksi neuvostomaan isännäksi. Lapselle on hyvä antaa itsenäisyyttä rahankäytössä. Ja antaa myös tuntea huolimattomuuden seuraukset.

Vanhempien tulee kertoa työstään, tuotantoprosessista ja  työpaikastaan.  Kun lapsi otetaan mukaan pohtimaan perheen rahasuunnitelmia ja hankintoja, hän kasvaa kollektiivisuuteen, siis yhteisvastuuseen.  Annetaan lapsen hoitaa ostoksia, mutta tarkistetaan lasku. Vanhempien ei tule voivotella ja valitella, vaan näyttää reippailta ja iloisilta ja toivoa parempaa pyrkimällä parantamaan kotitaloutta ja kohottamaan työpalkkaansa

Aina lapset eivät tottele. Silloin annetaan määräys asiallisella sävyllä. Tarvittaessa määräys toistetaan. Lapsen on opittava alistumaan. Siksi otetaan oikea ilme, äänesävy. Lisäksi on valvottava, että määräys pannaan toimeen. Lapsille ei saa antaa tottelemattomuuden kokemuksia.

Rankaisemista (ja palkitsemista) tulee Makarenkon mukaan  välttää. "Rankaiseminen on vaikea asia-se vaatii suurta tahdikuutta ja varovaisuutta". Vielä kasvatusleiriaikoina  rangaistukset  saattoiva olla hänestä hyödyllisiä. Mielipide on muuttunut.  "Kaikissa tapauksissa on paras luottaa oikeaan järjestykseen ja kärsivällisesti odottaa sen tuloksia".

(6) Leikki

Leikillä on Makarenkon mukkaan tärkeä merkitys ihmisen elämässä. Se on valmistautumista työhön.
Leikki kehittyy ja muuttuu työksi (erona lopputulos). Leikissä opitaan  suhtautumaan toisiin ihmisiin, mm. antamaan periksi.

Vanhemmat kasvattavat ohjaamalla leikkiä, auttamalla leikissä ja valitsemalla leikin. On annettava tilaa myös omatoimisuudelle.

Makarenko erottelee leikissä kolme vaihetta (1) Yksin leikkiminen- lelut. (2) Yhteisleikit;
mielenkiinto leikkiä yhdessä  jatkuu 11-12-vuotiaaksi. Lapsi siirtyy tällöin lapsiyhteiskunnan jäseneksi. (3)  Urheiluleikit. Lapsi ei ole enää pelkän leikkikollektiivin vaan vakavamman opiskelijain kollektiivin jäsen.

(7) Työ  

Oikea neuvostokasvatus on Makarenkon mukaan mahdoton, ellei se yhdisty työhön. Työ on  kunnian, maineen, uljuuden ja sankaruuden asia. Työn yhteydessä on tärkeää kasvattaa suhtautumaan oikein toisiin ihmisiin,  yhteiseen ponnisteluun ja auttamiseen. Osaaminen tuo iloa!

Lapsille tulisi antaa laajoja mutta lapsen voimien mukaisia vastuita ja vapautta valita työtapa- ei liian pieniä tehtäviä eikä  hevostyötä. Lapsen on osallistuttava kodin töihin ja tehtävä myös ei-mukavia töitä. Ihanne olisi, että lapsi itse huomaisi tehdä jonkin työn. Mutta jollei, niin kannattaa ensin pyytää sitä. Jollei se auta, velvoitetaan ja valvotaan, että työn laatu on riittävä.

Työn laadusta ei missään nimessä  tule antaa ruumiillista rangaistusta. Työstä ei pidä myöskään antaa hyvityksiä. Työn tuotettava lapselle sellaista tyydytystä, että hän on iloinen.

Yhteenvetoa

MINUT kirja siis yllätti. Minusta Makarenkon kotikasvatuksen oppi on  kokonaisvaltainen yritys hahmottaa kasvatusta. Kasvatuksessa keskeistä on  kasvattaa hyvä kansalainen ja hyvä ihminen. Siis persoona. Yksilöllisyys ei ole niin tärkeää.  Makarenkon keinot ovat  monipuoliset ja loogisessa suhteessa asetettuun  päämäärään.

Makarenkon kasvatus on  arkista, suunnitelmallista ja järkiperäistä. Rakkaus ja välittäminen on liitetty kollektiivisuuden (ja sukupuolisuuden) heräämiseen.Vanhempien ja lasten suhde on ohjaava, mutta ehkä nykysilmin hieman  liian asiallinen ja järkiperäinen - toki välittävä ja tilaa antava. Rajat, rakkaus ja reviiri löytyvät kaikki- vaikkei niillä termeillä. Makarenko uskoo  vuorovaikutukseen, mutta myös  ja ennenmuuta rakenteisiin: järjestykseen josta pidetään kiinni. 

Makarenkon näkemyksessä sukupuolikasvatuksesta ei ole tilaa normaalista poikkeamiselle. Sukupuolielämä kuuluu perheeseen. Sillä tulee olla sopusointuinen suhde perheeseen ja miehen ja naisen väliseen rakkauteen.  Hän ei kannata vapaata rakkautta eikä hyväksy irstailua. 

Perheen sukupuolikasvatuksessa oleellista ei ole fakta vaan rakkauden herättäminen. Tässä keskeisenä keinona on isän ja äidin esimerkin voima. Toinen tie  rakkauden heräämiseen ovat ystävät. Lapsella tulisi olla ystäviä. Itse lapsen syntymistavasta kertomiseen tulee suhtautua rauhallisesti. Kysymyksiin tulee vastata lapselle sopivasti. Vanhempien ei tule kiihoittaa lapsen mielikuvitusta liian aikaisin. Parempi jos asiat selittäisi lääkäri tai asiat käsiteltäisiin koulussa, Makarenko pohtii.

Ei kommentteja: