Mooseksen penninpyöritys

NÄIHIN aikoihin, kun usko euroon näyttää romahtelevan ja moni haikailee paluuta markkaan ja penneihin,  oli   tavattoman lystiä seurata Joka Teatterin esitystä "Mooseksen Penninpyöritys". Siinä  eletään nostalgista markka-aikaa. Eikä vain siksi.

Kyseessä on  juuri  sellainen kesäteatteriesitys, joista Suomi on kuuluisa.  On Suomen kesä Syödään,  saunotaan, juodaan  ja poljetaan. On huussia, puskaa ja huumoria. Rakkautta ja pankkiryöstökin. Väärinkäsityksiä ja sanailua. Karikatyyrisiä hahmoja, joita on hauska näytellä ja katsoa. Juonen mutkia ja loppu, jossa kaikki, joiden kuuluu, saavat toisensa ja paha palkkansa.

Käsikirjoituksen hupailuun  on kirjoitanut Raimo Suuronen. Suuronen on pitkän linjan muusikko ja vapaa viihdetaiteilija. Hän  on kirjoittanut useita kesäteattereihin sopivia näytelmiä, ja aika monessa niistä seikkailee tämä  pienviljelijä Mooses Viinanen.

Jorma Vepsä on luenma Joka-teatteri luotto-ohjaaja. Hän käyttää  mainiosti Jokelan kesäteatterin fyysistä tilaa. On mäkeä, polkuja ja rakennuksia, joihin voidaan poistua ja mennä piiloon.  Näyttelijät tulevat stagelle eri suunnista, ja  näin kohtaukset niveltymään toisiinsa vallan mainiosti. Simppelit lavastukset riittävät. Puvuissa  on epookkia juuri sillä lailla kuin kesäteatterissa kuuluukin. Lavalle ajaa muuten 70-luvun Toyota-harvinaisuus ja oikea moottoripyöräkin.

JOKA-teatterin versiossa näyttelee  parikymmentä harrastajaa, joillakin on parikin roolia. Mukana on - näin näin- tosi konkareita ja vallan nuoria teatterikärpäsen vasta puremia.  Tottakai esiintyjien taidoissa on huiketa eroja, mutta niin  saa ja kuuluukin olla.  Roolitus on tällöin avainjuttut: Vahvimmat pannaan solisteiksi  isoihin rooleihin. Vahvoja tarvitaan riittävästi, jotta esitys kantaa. Ja Jokelassa se kantaa.

Pankinjohtaja ja Mooses pitävät neuvoa. Rahasta on totta
kai kysymys.

KARI Kinnunen tekee minusta aivan loistavan vedon  Mooses Viinasena. Hänessä on läsnäoloa, kuuntelua ja massaa, jolla näyttämö täyttyy ja ääni kuuluu.  Kuuluisi muuten varmaan ilman katsojayställistä mikitystäkin.

Katariina Tuppi Mooseksen Alma-vaimona on vahva, uskottava suoritus. Siitä tulee mieleen lämpimiä vanhojen  SF-leffojen sävyjä. Yhdessä Kinnusen kanssa he ovat näytelmän ehdoton voima-akseli. 

Harrastajaesitys tarvitsee  luottonäyttelijöitä, jotka pitävät esitystä kasassa pitkän kokemuksen tuomalla osaamisella usein turhia rimpuilematta.  Birgitta Vienonen on juuri sellainen kuin nuoren maalaistytön kuuluukin olla: nätti ja napakka.  Mieleen tulee Ritva Oksanen Tukkijoelta. Ja Virpi Niskanen juuri sellainen, jollaiseksi virolaisnainen mielellään kuvitetaan. Taitavaa.  Lotta Sjömanin rakentaa pankinjohtajan hahmon johdonmukaiseksi. Ari Kuokkanen on mainiosti  naimaton  levoton nuori-isäntä, jolla on mielessä vain se. Kokenut  Jyrki Viitanen joutuu lujille esittäessään ikäistään paljon nuorempaa päivämies Petteriä. Mutta virtaa löytyy! Ja  hän se saa yleisöltä isot  naurut.  Sirkka-Liisa Pohjalainen on ottanut  vastaan  vielä rohkeamman  haasteen esittäessään  raavasta sodankäynyttä tieinsinööriä, mutta hän vetää roolin kuin mies. Anssi Viitasen rosvo  Kake on vastaavasti lavalla pitkään myös naiseksi pukeutunut  viiksekäs mies,  joka kuuluu kesäteatteriin kuin tappi veneeseen.

MUTTA niin on, että aina joku osaa tehdä pikkuriikkisestäkin  roolista oikean herkkupalan, kuten  tässä esityksessä puvustuksestakin vastannut Ritva Santakari.  Huikeaa. Erik Sjöman näyttää taksikuskina ja mittamiehenä, että homman voi hoitaa hyvin ja uskottavasti myös hyvin pienillä eleillä. 

JOKA-teatterin ensemblen keski-ikä on varmaan aika korkea. ja siksi olikin tosi ilo nähdä, että mukaan on saatu myös aivan nuoria harrastajia. Raikkaita ja rohkeita. 

Harrastajateatteriesityksiä - niinkuin koulujenkin näytelmiä - pitää minusta aina katsoa sydämellä.  Ja myös tehdä.  Harrastajat oppivat toisiltaan. Nuoret vanhoilta. Erityylisyys, mokat ja särö kuuluvat genreen. En kuulu niihin, jotka edes haluaisivat  harrastajien pyrkivän  samalla suoritustasolle kuin ammattilaiset. Ymmärrän, että moni harrastaja kuitenkin niin haluaa. Siinä on kuitenkin isona vaarana kadottaa se ilo, joka nimenomaan kuuluu harrastamiseen. Kaikesta ja kaikista näki, että team-Vepsällä oli iloa ja se  nautti esityksestä. Ja niin teki kesäteatteriyleisökin.

MItä näitä neuvomaan? Osaavat hommansa. Mutta leikitään nyt vähän  teatteriarvostelijaa.  Joskus olemme koulunäytelmissä joutuneet pohtimaan asemointia. Miksi näyttelijät sijoitetaan niin usein lähemmäksi kulisseja kuin katsomoa? Itse uskon "teatterilumoon", ja siksi en ehkä antaisi näyttelijöiden liikkua näyttämön reunoilla tai katsomossa, kun heidän oma kohtauksensa on ohi. Sitä on varmaan niin tottunut musiikin käyttöön teatterissa, että hanurin palkeita jäin pikkuisen kaipaamaan.

Kaunis kiitos kivasta teatteri-illasta. 

JOKA-teatterin versio kestää väliaikoineen kaksi tuntia. Ei voi kuin ihailla teatterin  kykyä organisoida paitsi itse esitys myös oheistoiminta. Autolla saapuvat ohjataan parkkipaikalle. Väliajalla on tarjolla syötävää ja juotavaa. Fasiliteetit ovat kunnossa. Niin katsomo kuin vessatkin. On julisteet ja käsiohjelmat.  Ja nettisivutkin: http://www.joka.fi/

SUOSITELEN esitystä oikein lämpimästi. Mutta pukeutukaa hyvin, ja varautukaa sadekuuroihin.

Mooseksen penninpyöritystä esitetään Jokelan Kesäteatteriissa,  Jokelan Työväentalon pihalla, osoitteessa  Siljalantie 2 05400 Jokela. Liput maksavat aikuisilta  15€  ja lapsilta (alle 15v) 6€.

Tähän loppuun vielä  linkki minuutin clipsiin eilisestä esityksestä.  http://www.youtube.com/watch?v=zApZduDcx_M&feature=plcp