SUNNUNTAINA VARHAISAAMUN retki kasvatustieteen historiaan jatkui Helsinkiin. 1930-luvulla kasvatustiede oli jaettu kahtia: ruotsinkieliseen ja suomenkieliseen. Suomenkielistä professuuria hallitsi Juho Hollo. Ruotsinkielistä Albert Lilius. Vuonna 1937 Lilius jäi eläkkeelle, ja professuuria ryhtyi hoitamaan Liliuksen oppilas dosentti Karl Bruhn. Vakituisen nimityksen hän sai viisi vuotta myöhemmin.
Karl Bruhn (1937)-1942 - 1961)
Empiristi ja humanisti
KARL Bruhn suoritti FK tutkinnon historia pääaineenaan kolmessa vuodessa vuonna 1914. Kasvatusopin tutkinnon ja opetusnäytteet histoiassa ja toisessa kotimaisessa kielessä hän suoritti vuonna 1916.
Parikymppinen Bruhn elätti itseään opettajan sijaisuuksilla Turussa, Hämeenlinnassa ja Vaasassa. Vuonna 1918 hän aloitti uransa toimittajana Vasabladetissa. Hänen tehtävänään oli avustaa kirjallisuusarvosteluissa. Kirjallisuuteen suuntautui myös myöhemmin suuri osa hänen tutkimustyöstään. Vuonna 1920 Bruhnista tuli Vaasan ruotsinkielisen työväenopiston johtaja ja seuraavana vuonna Vasa Svenska Lyceumin lehtori.
Vaasan vuosinaan Bruhn kirjoitti kaksiosaisen teoksensa "De växandes estetiska liv" (1920-1921), jonka jälkimmäisestä osasta tuli hänen väitöskirjansa. Kyseessä oli empiirinen tutkimus, jossa tarkasteltiin 14-20 vuotiaitten nuorten kirjallisen kiinnostuksen kehitystä. Aineistona oli koululaisten kirjoittamat aineet. Bruhn analysoi tilastollisesti mm. oppilaiden käyttämiä sanoja. Tulokseksi Bruhn sai mm., että pojat ja tytöt käyttävät erilaisia adjektiiveja. Myös eri ikäisten tyyleissä havaittiin eroja. Tutkijan mukaan esteettinen elämä on lapsuudessa kehittymätöntä, ja se puhkeaa murrosiässä kukkaan.
Tohtorinväitöskirjassa (1921) näkyi jo aihiona Bruhnin tuleva, pitkäaikainen suuntautuminen kasvatuspsykologiaan. Näin hän jatkoi opettajansa professori Albert Liliuksen työtä.
Vuosina 1924-1932 Bruhn toimi Oulunkylän ruotsalaisen yhteiskoulun ja vuosina 1930-35 Helsingin toisen ruotsalaisen lyseon rehtorina. Vuodet 1935- 1942 hän oli seitsemän vuotta Kouluhallituksessa kouluneuvoksena.
Koulutyön ohella Bruhn jatkoi tutkimustyötä. Varhaisiin tutkimuksiin kuului tutkielma amerikkalaisesta ja intialaisesta kasvatuksesta, joka sisältyi kokoelmaan "Bisarra essayer om uppfostran" (1926). Työtä pidetään myös opettajatutkimuksen alkuna. Seuraavana vuonna Bruhn sai dosentuurin, ja aloitti dosenttiluennot. Nyt hän tutki nuorukaisten rakkauselämää. Aineistona olivat päiväkirjat.
Muutaman nuorten rakkauselämää, havaintoa sekä urheilullisen kiinnostuksen kehittymistä käsittelevän psykologisen tutkimuksen jälkeen Bruhn kirjoitti ensimmäisen laajan kasvatushistoriallisen teoksensa "Uppfostran hos de nordiska nomaderna" (1935). Se perustui paljolti kirjallisuuspoimintoihin. Bruhn tarttui mm. primitiivisyyden käsitteeseen, ja kirjoitti, että eskimoiden ja lappalaisten kasvatus perustuu pitkäaikaisen kehityksen kiteyttämään traditioon (vrt. Snellman) ja on primitiivistä vain siinä mielessä, että se palveli varsin yksinkertaisella tasolla olevaa yhteiskuntaa. Nykyisen komplisoidun yhteiskuntamme pedagoginen käytäntö perustuu mm. tälle tradition perustyypille. Tutkimuksen ongelmana pidettiin sitä, että Bruhn oletti, että arktisten kansojen nykyisistä kasvatusoloista voi tehdä johtopäätöksiä euroopalaisten kansojen esi-historiaa koskien
Vuonna 1935 Bruhn haki Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa avattua filosofian ja teoeettisen kasvatustieteen professuuria. Hänet todettiin päteväksi, mutta virkaan valittiin Erik Ahlman. Kun Lilius jätti professuurin Helsingissä vuonna 1937, Bruhn nimitettiin hoitamaan tätä avointa tehtävää.
Psykologisten ja historiallisten tutkimusten jälkeen Bruhn laajensi kenttäänsä myös didaktiikkaan. Suomenkielellä julkaistun "Johdatus opetusoppiin " -teoksen ensimmäinen painos ilmestyi 1941, jolloin Bruhn haki ruotsinkielistä professuuria. Hän sai viran vuonna 1942. Tuossa kirjassa korostui harrastuspsykologia- se perustui paljolti kouluhallituksen kyselytutkimukseen.
Nyt Bruhn palasi kirjallisuuskasvatukselliseen empiiriseen tutkimukseen ja työsti sotavuosina aihetta käsittelevän laajan julkaisun kasvavien kirjallisista harrastuksista "Från prinsessan Snövit till kavaljererna på Ekeby" (1944). Bruhnia kiinnosti nyt, millaisiin sankareihin he tuntevat sielunsukulaisuutta. Aineisto oli kerätty kyselylomakkeilla. Bruhn korosti, että kaunokirjallisuus on tehokas ja merkittävä persoonallisuuden muovaaja. Luettava kirjallisuus on siksi valittava huolella.
Parikymppinen Bruhn elätti itseään opettajan sijaisuuksilla Turussa, Hämeenlinnassa ja Vaasassa. Vuonna 1918 hän aloitti uransa toimittajana Vasabladetissa. Hänen tehtävänään oli avustaa kirjallisuusarvosteluissa. Kirjallisuuteen suuntautui myös myöhemmin suuri osa hänen tutkimustyöstään. Vuonna 1920 Bruhnista tuli Vaasan ruotsinkielisen työväenopiston johtaja ja seuraavana vuonna Vasa Svenska Lyceumin lehtori.
Vaasan vuosinaan Bruhn kirjoitti kaksiosaisen teoksensa "De växandes estetiska liv" (1920-1921), jonka jälkimmäisestä osasta tuli hänen väitöskirjansa. Kyseessä oli empiirinen tutkimus, jossa tarkasteltiin 14-20 vuotiaitten nuorten kirjallisen kiinnostuksen kehitystä. Aineistona oli koululaisten kirjoittamat aineet. Bruhn analysoi tilastollisesti mm. oppilaiden käyttämiä sanoja. Tulokseksi Bruhn sai mm., että pojat ja tytöt käyttävät erilaisia adjektiiveja. Myös eri ikäisten tyyleissä havaittiin eroja. Tutkijan mukaan esteettinen elämä on lapsuudessa kehittymätöntä, ja se puhkeaa murrosiässä kukkaan.
Tohtorinväitöskirjassa (1921) näkyi jo aihiona Bruhnin tuleva, pitkäaikainen suuntautuminen kasvatuspsykologiaan. Näin hän jatkoi opettajansa professori Albert Liliuksen työtä.
Vuosina 1924-1932 Bruhn toimi Oulunkylän ruotsalaisen yhteiskoulun ja vuosina 1930-35 Helsingin toisen ruotsalaisen lyseon rehtorina. Vuodet 1935- 1942 hän oli seitsemän vuotta Kouluhallituksessa kouluneuvoksena.
Koulutyön ohella Bruhn jatkoi tutkimustyötä. Varhaisiin tutkimuksiin kuului tutkielma amerikkalaisesta ja intialaisesta kasvatuksesta, joka sisältyi kokoelmaan "Bisarra essayer om uppfostran" (1926). Työtä pidetään myös opettajatutkimuksen alkuna. Seuraavana vuonna Bruhn sai dosentuurin, ja aloitti dosenttiluennot. Nyt hän tutki nuorukaisten rakkauselämää. Aineistona olivat päiväkirjat.
Muutaman nuorten rakkauselämää, havaintoa sekä urheilullisen kiinnostuksen kehittymistä käsittelevän psykologisen tutkimuksen jälkeen Bruhn kirjoitti ensimmäisen laajan kasvatushistoriallisen teoksensa "Uppfostran hos de nordiska nomaderna" (1935). Se perustui paljolti kirjallisuuspoimintoihin. Bruhn tarttui mm. primitiivisyyden käsitteeseen, ja kirjoitti, että eskimoiden ja lappalaisten kasvatus perustuu pitkäaikaisen kehityksen kiteyttämään traditioon (vrt. Snellman) ja on primitiivistä vain siinä mielessä, että se palveli varsin yksinkertaisella tasolla olevaa yhteiskuntaa. Nykyisen komplisoidun yhteiskuntamme pedagoginen käytäntö perustuu mm. tälle tradition perustyypille. Tutkimuksen ongelmana pidettiin sitä, että Bruhn oletti, että arktisten kansojen nykyisistä kasvatusoloista voi tehdä johtopäätöksiä euroopalaisten kansojen esi-historiaa koskien
Vuonna 1935 Bruhn haki Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa avattua filosofian ja teoeettisen kasvatustieteen professuuria. Hänet todettiin päteväksi, mutta virkaan valittiin Erik Ahlman. Kun Lilius jätti professuurin Helsingissä vuonna 1937, Bruhn nimitettiin hoitamaan tätä avointa tehtävää.
Kouluhallitus oli toteuttanut vuonna 1926 laajan kiertokyselyn koululaisten mahdollisesta liikarasituksesta. Lomakkeilla kysyttiin myös heidän vapaa-ajan viettotavoistaan. Vastauksia saatiin yli 30 000. Tämän aineiston pohjalta Bruhn julkaisi vuonna 1938 tutkimuksensa "Die freien intressen de Kinder und Jugendlichen" kasvavien harrastuksista. Tuloksiksi saatiin, että pojilla ja tytöillä on erilaisia harrastuksia. Niinikään harrastuksiin vaikuttaa se, käyvätkö oppilaat erillis- vai yhteiskoulua.
Nyt Bruhn palasi kirjallisuuskasvatukselliseen empiiriseen tutkimukseen ja työsti sotavuosina aihetta käsittelevän laajan julkaisun kasvavien kirjallisista harrastuksista "Från prinsessan Snövit till kavaljererna på Ekeby" (1944). Bruhnia kiinnosti nyt, millaisiin sankareihin he tuntevat sielunsukulaisuutta. Aineisto oli kerätty kyselylomakkeilla. Bruhn korosti, että kaunokirjallisuus on tehokas ja merkittävä persoonallisuuden muovaaja. Luettava kirjallisuus on siksi valittava huolella.
Bruhn siirtyi sodan jälkeen takaisin didaktiikan pariin ja syvensi teostaan Johdatus opetusoppiin melkoisesti. Teos ilmestyi 1950-luvun alussa, ja se korvasi yhdessä Koskenniemen, Ottelinin ja Salon teosten kanssa Mikael Soinisen opetusopin. Ruotsinkielistä käännöstä, Didaktik I-III (1954), käytettiin hyvin pitkään.
1950-luvulla Bruhn tunnettiin projektiivisista mustetahratutkimuksistaan, joiden parissa hän työskenteli vielä eläkkeelle siirryttyään (1961). Vuonna 1966 hän julkaisi saksaksi mittavan teoksen aiheesta. Karl Bruhn oli ns. Helsinki-testin kehittäjä.
Vuonna 1962 ilmestyi Karl Bruhnin klassikko " Kasvatusopin historian kehityslinjoja". 74-vuotiaana hän julkaisi vielä teoksen "1900-luvun pedagogisia virtauksia" (1968). Jälkimmäisessä teoksessa hän esittelee mielenkiintoisen jaottelun uusille suuntauksille: aktiivisuus-, vapaus- ja sosiaalipedagogiikka.
Vuonna 1962 ilmestyi Karl Bruhnin klassikko " Kasvatusopin historian kehityslinjoja". 74-vuotiaana hän julkaisi vielä teoksen "1900-luvun pedagogisia virtauksia" (1968). Jälkimmäisessä teoksessa hän esittelee mielenkiintoisen jaottelun uusille suuntauksille: aktiivisuus-, vapaus- ja sosiaalipedagogiikka.
Bruhn oli poikkeuksellinen tieteentekijä. Hänen kirjallinen tuotantonsa ulottuu jopa kuudelle vuosikymmenelle (1912-1971). Hänen tutkimusalueensa oli hyvin laaja: hän oli kasvatushistorioitsija, kirjallisuuden tutkija, opettajuuden tutkija, kasvatuspsykologi ja didatiikko. Hän oli sekä empiristi että humanisti. Mitään erityistä kiinnostusta kasvatuksen teoriaan tai kasvatustieteen periaatteellisiin kysymyksiin hän ei kuitenkaan tuntenut.
Bruhn oli "Tidskrift för psykologisk och pedagogisk forskning"-aikakauskirjan perustaja. Hänen profiiliinsa kuului myös käytännön koulupedagogiikka - hän toimi opettajana lähes kaksikymmentä vuotta ennen kuin hänet nimitettiin professoriksi. Hän oli suosittu luennoitsija yliopistossa. Hallinnon kokemusta hän keräsi itselleen mm. Kouluhallituksesta 1930-luvun lopussa. Bruhn oli yhteiskoulu-ajatuksen edelläkävijä ja puolesta puhuja. Hän oli mukana perustamassa Svenska Skolhistoriska Föreningeniä. Hänen kiinnostuksen kohteisiinsa kuului myös vapaa sivistystoiminta.
Pitkän uransa lopussa Karl Bruhn nimitettiin Uppsalan yliopiston kunniantohtoriksi 1965.
Bruhnin kasvatusnäkemyksestä
Bruhn näyttää ihailleen Mikael Soinisen kasvatusajattelua, ja hänen teoksissaan ihailu näkyy sillä erotuksella, että ainakaan minä en löydä niistä yhtä vahvaa kristinuskonnollisuutta. Sen sijaan virkakumppaniinsa Holloon hän tekee pesäeroa.
HARRASTUS
Bruhnin ajattelussa Soinisen korostama harrastus oli tärkeä käsite. Omiin empiirisiin tutkimuksiinsa vedoten hän esitti, että ympäristö vaikuttaa harrastuksiin, vaikka niillä onkin synnynnäinen rytmi. Ympäristö voi lisätä tai kohottaa synnynnäisen harrastussuunnan voimakkuutta ja aktualisuutta kiihoittamalla sitä ja myötävaikuttamalla sen kehitykseen. 9-10 vuoden iässä poikia alkaa kiihtyvästi kiinostaa voimainponnistusta vaativa liikunta. Tyttöjä taas kiinnostaa tieto, ennen muuta kotiin liittyvä.
KASVATUKSEN JA OPETUKSEN HISTORIA
Kasvatusopin historian kirjoissaan Bruhn esittää ajatuksen siitä, kuinka kasvatus kulkee ” ikuisen paluun” kehää. Meidän päiviemme pedagogiset uudistajat tahtovat murtaa ne mysteeriset perinteet, jotka lähes kolmen vuosituhannen ajan ovat ainakin suurin piirtein määränneet julkisen koulun toimintamuodot. Niiden asemasta he liittyvät - tietoisesti tai tiedostamataan- esihistoriallisen yhteiskunnan profaaniin pedagogiseen traditioon.
Lähtökohtana oli vapaa kasvatus ja lapsen oma-aloitteeseen toimintaan perustuva opetustapa. Menetelminä oli leikki, urheilu, työ, katselu, jäljittely ja harjaantuminen. Opetus päättyi miehuuskokeeseen. Sieltä edettiin vaiheittain teoreettisiin (muodollisin) opintoihin, vapaudesta kohti pakkoa; askeesi, mietiskely, eristäytyminen, hiljaa kuuntelu ja muistelu, nöyrä vastaanotto, vihkimykset, sitten taitava puhe, sanelu, kuulustelu, keppi, luennointi, dialogi- joka supistui pian katekisaatioksi, esitelmät, itsekidutus, kuuliaisuuden vaatiminen, pänttäys, väittely, koulupakko, yhä laajeneva opetussuunnitelma, lapsen toiminnanhalun kahlehtiminen, erityiset palkinnot. kuri, tunnin kaava, homogeeniset luokat, frontaaliopetus... Lopulta on haluttu kääntyä Rousseausta alkaen taas kohti lähtökohtaa; arjessa, kotona ja työssä tapahtuvaa luonnollista oppimista. Konkreetisti tehdään kokeita ja itsenäisiä tehtäviä, keksitään, keskustellaan, hoidetaan puutarhaa, tehdään retkiä, työskennellään pajoissa- ja nykyään käydään työharjoittelussa, eri-ikäiset lapset opiskelevat kodinomaisesti.
Bruhnin ajattelussa Soinisen korostama harrastus oli tärkeä käsite. Omiin empiirisiin tutkimuksiinsa vedoten hän esitti, että ympäristö vaikuttaa harrastuksiin, vaikka niillä onkin synnynnäinen rytmi. Ympäristö voi lisätä tai kohottaa synnynnäisen harrastussuunnan voimakkuutta ja aktualisuutta kiihoittamalla sitä ja myötävaikuttamalla sen kehitykseen. 9-10 vuoden iässä poikia alkaa kiihtyvästi kiinostaa voimainponnistusta vaativa liikunta. Tyttöjä taas kiinnostaa tieto, ennen muuta kotiin liittyvä.
KASVATUKSEN JA OPETUKSEN HISTORIA
Kasvatusopin historian kirjoissaan Bruhn esittää ajatuksen siitä, kuinka kasvatus kulkee ” ikuisen paluun” kehää. Meidän päiviemme pedagogiset uudistajat tahtovat murtaa ne mysteeriset perinteet, jotka lähes kolmen vuosituhannen ajan ovat ainakin suurin piirtein määränneet julkisen koulun toimintamuodot. Niiden asemasta he liittyvät - tietoisesti tai tiedostamataan- esihistoriallisen yhteiskunnan profaaniin pedagogiseen traditioon.
Lähtökohtana oli vapaa kasvatus ja lapsen oma-aloitteeseen toimintaan perustuva opetustapa. Menetelminä oli leikki, urheilu, työ, katselu, jäljittely ja harjaantuminen. Opetus päättyi miehuuskokeeseen. Sieltä edettiin vaiheittain teoreettisiin (muodollisin) opintoihin, vapaudesta kohti pakkoa; askeesi, mietiskely, eristäytyminen, hiljaa kuuntelu ja muistelu, nöyrä vastaanotto, vihkimykset, sitten taitava puhe, sanelu, kuulustelu, keppi, luennointi, dialogi- joka supistui pian katekisaatioksi, esitelmät, itsekidutus, kuuliaisuuden vaatiminen, pänttäys, väittely, koulupakko, yhä laajeneva opetussuunnitelma, lapsen toiminnanhalun kahlehtiminen, erityiset palkinnot. kuri, tunnin kaava, homogeeniset luokat, frontaaliopetus... Lopulta on haluttu kääntyä Rousseausta alkaen taas kohti lähtökohtaa; arjessa, kotona ja työssä tapahtuvaa luonnollista oppimista. Konkreetisti tehdään kokeita ja itsenäisiä tehtäviä, keksitään, keskustellaan, hoidetaan puutarhaa, tehdään retkiä, työskennellään pajoissa- ja nykyään käydään työharjoittelussa, eri-ikäiset lapset opiskelevat kodinomaisesti.
KASVATUSOPPI
Bruhin mukaan kasvatusopin tuli olla empiiristä. Tutkimus on joko historiallista tai psykologista. Kasvatusfilosofia ei kuulunut hänestä kasvatusoppiin.
OPETUSSUUNITELMAOPPI
Bruhninin mielestä opetussuunnitelmaoppiin kuuluu:
- opetuksen psykologiset edellytykset (tutkimuksia mm. harrastuksista)
- muodollisen sivistyksen ongelma ( materialismi ja formalismi, monipuolisuus)
- opetuksen päämäärä ( ei yhtä vaan monta)
- oppiaineksen valinta ( lähtee ikäkaudesta ja harrastuksista)
- eri oppiaineiden sisällys
- opetuksen keskitys- kokonaisuusperiaatteen soveltaminen - ajatus pääaineista - kokonaisuuksia esim. järvi, niitty (Herbart)- peräkkäisyysperiaate
Opetussuunnitelman tulee seurata harrastusten kehityksen aaltoviivaa (vrt. Soininen)ö
OPETUSMENETELMÄT
Tieteellisesti perusteltujen menetelmällisten neuvojen tulee rakentua inhimillisen oppimisprosessin tuntemukselle. Tässä tärkeää hänestä olivat mm, muistia koskevat tutkimukset. Opetusmenetelmään sovellettavia periaatteita olivat aktiivisuus, havainnollisuus, henkisen vastaanottamisen periaate = elävän sanan merkitys, sosiaalididaktinen periaate ja tahdollisen ponnistuksen ja totuttamisen periaate = luonteen kasvatus ( esim. läksyt).
TUNNIN KAAVA
Bruhnin asteet oliva: valmiuden aste, aktiivisuuden aste, tehokkuuden aste ja harjoituksen aste. Kaava on ikiaikainen.
Karl Bruhn pähkinänkuoressa
Karl Bruhn oli oppikoulunopettaja, toimittaja, kouluneuvos, kasvatus- ja opetusopin professori.
Bruhn syntyi vuonna 1893 Kotkassa laivansuorittajaisän perheeseen. Hän kävi pari vuotta Kotka Svenska Samskolania ja päättii koulunsa Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa kirjoittamalla ylioppilaaksi vuonna 1911.
Hän oli koko työikänsä tavattoman ahkera, ja säilytti työinnon pitkään eläkevuosinaankin. Ulkoisesti häntä on kuvatu laihaksi ja kuivahkoksi. Temperamentiltaan hän oli ikuinen nuori. Hänellä oli nopea äly. terävä kieli ja huumoriontajua. Hän hallitsi myös suomen kielen. On sanottu, että hän kuului niihin harvoihin ihmisiin, jotka uskaltavat olla elämässään oma itsensä.
Bruhn syntyi vuonna 1893 Kotkassa laivansuorittajaisän perheeseen. Hän kävi pari vuotta Kotka Svenska Samskolania ja päättii koulunsa Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa kirjoittamalla ylioppilaaksi vuonna 1911.
Hän oli koko työikänsä tavattoman ahkera, ja säilytti työinnon pitkään eläkevuosinaankin. Ulkoisesti häntä on kuvatu laihaksi ja kuivahkoksi. Temperamentiltaan hän oli ikuinen nuori. Hänellä oli nopea äly. terävä kieli ja huumoriontajua. Hän hallitsi myös suomen kielen. On sanottu, että hän kuului niihin harvoihin ihmisiin, jotka uskaltavat olla elämässään oma itsensä.
Bruhn kuoli vuonna 1978 85 vuoden iässä. Hänen perheestään en löytänyt tietoja.
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ
- Bruhn, K (1965). ( alkup. 1940). Johdatus opetusoppiin. Neljäs painos. Porvoo- Helsinki: WSOY.
- Bruhn, K. (1985). Kasvatusopin historian kehityslinjoja. Helsinki: Otava.
- Päivänsalo, P. (1971). Kasvatuksen tutkimuksen historia Suomessa vuoteen 1970. Helsinki: Ylioppilastuki.
- Päivänsalo, P. (1986). Suomalaisen kasvatuksentutkimuksen henkilöhahmoja 1. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen Tutkimuksia B 7.
- http://www.helsinki.fi/kasvatustieteet/historia/bruhn.htm
- http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/karl-bruhn-ja-pedagogiikan-kaari.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti