Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013

Muksuoppi - still going strong!

Ben Furman sparraamassa Pia Mäki-Kokkilaa. 
Päivitetty 10.1.-13 Ben Furmanin antamilla lisävinkeillä.

PERUSOPETUSLAIN varsin tuoreet,  uudella tavalla oppilaiden tukemista  hahmottaneet  muutokset ovat saanet monessa koulussa hiukset harmaantumaan. Oppilaita, joiden koulunkäynti ei suju,  on opeteltava tukemaan aikaisempaa  voimakkaammin  ja  omin voimin  heidän omassa koulussaan.

ERITYISEN  haastavaa on tukea oppilaita, joiden taidot eivät riitä  elämään sovussa toisten lasten ja kouluyhteisön sääntöjen kanssa. Olemme  päätynyt siihen, että kokeilemme  tämän kevään ajan koulun omaa sosiaalisten taitojen tehostetun tuen joustavaa ryhmää. Tällä viikolla suunnittelemme kuumeisesti ryhnän toimintafilosofiaa.

Rakenne

Itse rakenne alkaa olla selvä. Yhden ryhmän valmennusjakso olisi neljä+ 1 viikkoa. Näin kevätlukukauteen mahtuu kolme jaksoa.

Harkiten koostettu ryhmä opiskelee sen ajan omassa tilassaan, sosiaalisiin taitoihin perehtyneet opettajan johdolla. Napanuoraa omiin kotiluokkiin ei katkaista; aluksi 4-6-oppilaan ryhmä on  hyvin tiiviisti keskenään. Yhteys kotiluokkiin vahvistuu sitä myötä, kun ryhmä edistyy. Viidennellä viikolla kokeillaan ohjatusti uusia taitoja omassa luokassa.

Pedagogiikka

TÄMÄN Pian arkiksi alustavasti kutsutun toimintamuodon pedagogiikkaa olimme eilen hiomassa Helsingissä. Saimme viisasta sparrausta psykoterapeutti Ben Furmanilta.  Tarkoitus on hyödyntää yli 10 vuoden aikana eri puolilla maailmaa  ns. muksuopista saatuja kokemuksia.

Muksuoppihan on kasvatusmenetelmä, jossa keskiössä on ratkaisukeskeisyys, myönteisyys ja konsensiaalisuus. Lapsi ei ole muutoksen kohde vaan aito subjekti. Valmentajan vaikea taito on kyky olla tekemättä  ratkaisuja lapsen puolesta ja sen sijaan  kysyä.  Prosessi etenee kysymyksin ja lapsen vastauksin.  Lapsi itse päättää. Tässä muutamia  tärkeitä ajatuksia:
  • Liikkeelle lähdetään simppelisti esim. näin: "Me olemme perustaneet ryhmän, jossa lapsia autetaan pärjäämään koulussa ja voimaan hyvin. Olemme ajatelleet, että tästä olisi hyötyä sinulle. Ryhmässä jokainen harjoittelee jotain taitoa, joka auttaa koulussa. Mitä taitoa sinä voisit harjoitella?"
  • Tällainen taito ilmaistaan aina myönteisesti: Esim. tottelemisen taito (tekee sen, mitä opettaja käskee) (eikä viivyttele tai väittele vastaan), taito puhua  kauniisti, taito antaa opettajan puhua keskeytyksettä, taito kuuntelemaan ohjeet niin, että tietää mitä pitää tehdä, taito tehdä töitä yhdessä kaikkien kanssa, sellaistenkin, joista ei tykkää, taito hillitä itsensä (pysyä tyynenä),  vaikka toinen on ärsyttävä (voi kokeilla esim. rauhallista hengittämistä, kymmeneen laskemista. kauemmaksi menemistä...)
  • Positiivisuus on kasvattava voima. Ote on armahtava. Emme kaivele menneitä. Katse on tulevaisuudesa. Positiivisuus  näkyy jo retoriikassa: Lapsella ei ole ongelmaa, vaan taito, jota hän ei vielä osaa. Aikuisten tehtävä on tukea harjoittelua.
  • Puhuttamisen merkityksen oivaltaminen. Annetaan asioille nimet. Puhutaan vaikeuksista ilman syyttelyä. 
  • Aina lapsi ei osaa heti nimetä taitoa. Sitten lähdetään kysymään neuvoa. "Keiltä meidän kannattaisi kysyä, mitä taitoa sinun kannattaisi harjoitella.. Mitä, jos kysytään opettajalta, äidilta.." Sitten kysytään, kuunnellaan, ja  lopulta valitsee taidon. "Jokaisen täytyy valita jokin taito, muuten ei voi olla ryhmässä."
  • Taidon on oltava konkreetti. Se on voittava näyttää. Vain sellaista taitoa voi harjoitella.
  • Ehkä ei  ole edes kaikkein  oleellisinta, mitä taitoa lapsi päättää harjoitella. Kyse on yhteistyöstä. Haluaako lapsi tehdä yhteistyötä aikuisten kanssa vai ei. Onko hän yhteistyöhalukas vai ei? Vikuroiko hän vastaan vaan kesyyntyykö hän? Lopultakin kyse on yhteistyön palauttamisesta, lapsi ja hänen ympäröivä todellisuutensa alkaa puhaltaa yhteen hiileen. Yritämme saada kaikki samaan veneeseen - se taitojen opetteleminen on siihen työkalu, välie.  Taitojen opettelemisen rinnalla kyse on yhteisen sävelen löytämisestä, sellaisen yhteisen sävelen löytämisestä, jossa vanhemmat, opettajat ja lapsi - ja kaveritkin - ovat ikään kuin samalla puolella,  liittoutuneet yhteen - ei niinkään ongelmia (pahaa) vastaan kuin hyvien asioiden (lue: yhteistyön) puolesta.
  • Taitoa valittaessa lapsi pannaan pohtimaan myös, mitä hyötyä taidosta hänelle ja muille on. Hyödyn sanoittaminen lisää motivaatiota. 
  • Taidon valinta on siksi keskeinen juttu, että ryhmä käynnistyy vasta, kun jokainen ryhmään ehdotettu on sen valinnut. Valmentaja käy nämä keskustelut kahden kesken jokaisen kanssa.
  • Oleellista on myös, että koko prosessi tehdään avoimesti ja hyvässä yhteistyössä kotien kanssa. "Asiantuntijat eivät kaappaa lasta". Myös vanhemmille asia esitetään positiivisen retoriikan kautta.
  • Taidon opettelun tueksi kootaan kullekin lapselle oma kannustusryhmä, joka antaa hänelle kannustusta sovitulla tavalla. Lapsi saa itse kutsua siihen esim. aikuinen: isä/äiti , yksi luokkatoverin ja yksi esim. ryhmän jäsen. 
  • Ryhmällä voidaa hankkia myös jokin "yllätyskannustaja".  
  • Muksuoppiin ei kuulu rangaistuksia. Ei edes torumista. Takaiskuihin varaudutaan sopimalla lapsen kanssa, miten häntä muistutetaan. Takaiskuihinkin varaudutaan: emme puhu epäonnistumisesta vaan taidon unohtamisesta. Lapsi saa itse ehdottaa, kuinka häntä muistutetaan...
  • Myös mielikuvitus kytketään tukemaan lasta (voimaeläin, salainen tukija, lempinimi uudelle taidolle)
  • Menetelmä tarjoaa mielekkäitä rooleja aiemmin riiteteleville lapsille ja lapselle tärkeille ihmisille (kannustaja). Muksuoppi on yhteisöllinen, lasten ongelmien ratkontamenetelmä, jolla on paljon positiivisia yhteisöllisiä "sivuvaikutuksia".
  • Keskeinen työkalu on taidon harjoittelu konkreettisesti, leikkien jne. 
  • Uskoa onnistumisiin voidaan vahvistaa mm. mielikuvituksellisella voimaeläimellä tai ryhmän  menestystä tukevalla suojelijalla. 
  • Tahtoa vahvistetaan sillä, että taito, jota harjoitellaan julkistetetaan. Jokaiselle tulee oma seinataulu, jossa onnistumisia seurataan, noteerataan ja lopuksi juhlitaan. 
  • Taidon oppisen julkistamisrituaali (pikku ylioppilasjuhlta), jossa jaetaan kiitoksia ja herkutellaankin.
  • Yksi vielä kesken oleva ajatus on, että näitä tavoitteita asetetaan aina yksi viikon ajaksi. Ensimmäinen tavoite saisi olla varsin helppo. 
  • Toinen ajatus on, että ensimmäisen ryhmän jäsenet voisivat olla kakkosryhmän apuvalmentajia. Opitun taidon opettaminen toisille  vahvistaa vielä omaa oppimista.
RYHMÄ käy kaiken aikaa samalla koulua. Opiskellaan asioita. Kasvetaan yhteisöksi. Ja ratkotaan esiin nousevia  ongelmia.

Jatkamme kehittelyä. Kaikki palaute otetaan miellään vastaan.


1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kuulostaa todella hyvältä.