194 sivua dynamiittia. Olen ollut Herbartin harrastaja, mutta opastaapa Soininen minua hellällisesti huomaamaan, kuinka pinnallisesti. Soininen litteroi tarkasti oman ja herbartilaisten ajattelun erot, ja Soininen voittaa kyllä 6-0.
Soininen ei siis vain tuonut herbartilaisuutta Suomeen, vaan hän oleellisesti kehitti tuota "nykyajan epäilemättä tärkeinä ja tulevaisuuteen nähden lupaavinta työtä". Samalla hän kuitenkin totesi, että " herbart-zilleriläinen kasvatusoppi tarjoaa vaikeuksia tavallista runsaammin" ja ettei hän "liity kaikissa yksityiskohdissa koulun mielipiteisiin."
KIRJA perustuu 10 luentoon, jotka hän piti yliopistollisilla kesäkursseilla vuonna 1894. Kirjaan tähän keskeisimmät oivallukset jotka minuun kolahtivat.
Tieto, tunne ja tahto
Nämä olivat Soinisen mukaan sielunelämän kolme alkeellista ilmiötä. Sokrates uskoi, että tahtominen riippuu tietämisestä. Soininen neuvoi Sokratesta. "Me emme sano, että paras tieto (totuus) pääsee ehdottomasti ohjaamaan käytöstä - vaan se tieto, johon liittyy voimallisin tunnemäärä". Herbart oli deterministi. Hänen luomaansa ketjuun tieto tunne tahto ei mahtunut vapaata tahtoa. Outoa, jos samaan aikaan tavoitteena on siveellinen luonne. Siveelisyys edellyttää aina, että oikea teko on syntynyt toimivan henkilön omasta tahdosta ja päätöksestä.
Siveellisyys- mitä se on?
Teoksessa sekä elämällä että kasvatuksella on siveellinen tarkoitusperä. Siveellisyyden toteuttaminen antaa ihmisille syvimmän ja pysyvimmän tyydytyksen; Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Herbart tosin kiisti ajattelutavan, että siveellisyys toisi onnea. Onnellisuuden tavoittelu oli hänestä itsekästä etujen tavoittelua. Herbart oli professorina Kantin seuraaja.
Siveellisyyteen tarvitaan tietoa siitä, mikä todellakin edistää omaa ja lähimmäistemme parasta. Siveellisyyteen ei kuitenkaan riitä pelkkä tieto. Tarvitaan myös taitoa ja voimaa toteuttaa sitä (tahtoa).
Soininen pohtii teoksessa, onko ihmisella luontoperäinen taipumus hyvään. "Hyvänsuopia olemme kunnes tulee ristiriita oman edun kanssa", hän kirjoittaa. Opetuksessa on käytävä sotaa itsekkyyttä vastaan.
Salaiset myötäkasvattajat
Teoksessa pohditaan kasvattamisen vaikeutta; kasvatuksen voima usein raukeaa tyhjiin. Syykin annetaan: Kasvatus ei ole ainoa vaikutus, jonka alaisena nuori ihminen on. Paraskaan kasvattaa ei pääse ulkonaisten vaikutusten herraksi. Hänen rinnallaan on aina joukko ”salaisia myötäkasvattajia” vaikuttamassa - joita kasvattaja silmä ei edes keksi. Näitä ovat perinnölliset taipumukset ja kasvatin omat kokemukset - mitä hän omin käsin näkee ja kuulee. Ne voivat kääntää kasvatin kokonaan toiseen suuntaan.
Kasvatuksen keinot: hallinta, opetus ja ohjaus
Noihin aikoihin kinattiin siitä, tuliko kasvatuksen olla lempeää vai ankaraa. Soinisen mukaan kumpikin on yksipuolisesti käytettynä väärä tapa. Hebart loi upean idean kasvatuksen kolmesta keinosta, ja siitä, että niitä tuli käyttää eri tilanteissa. Keinojen välisiin suhteisiin jäi kuitenkin kehitettävää. Herbartin mallissa hallinnassa ja ohjauksessa käytettiin osittain samoja keinoja, mikä aiheutti sekaannusta. Soininen paikkasi tätä.
Hallinta
Soininen laajensi (Zillerin tapaan) hallinnan käsitettä niin, että siihen kuului myös sellaisten myönteisten tottumusten luominen kasvatissa, joiden arvoa hän ei vielä itse käsitä. Hallinta oli Herbartille kasvatuksen poliisitoimi, joka oli kasvatustyössä välttämätön, mutta joka ei kuulunut varsinaisen kasvatuksen piirin. Siihen ei kuulunut mitään positiivista vaikutusta kasvatin sieluun - kuitenkin ne jättävät jäljen sieluun ja antavat suunnan. Herbartille hallinta oli kasvatin pitämistä ulkonaisen järjestyksen vaatimien rajojen sisällä. Se esti häntä häiritsemästä ympäristöään ja vahingoittamasta itseään.
Soiniselle (ja Zillerille) hallinta oli laajemmin tottumusten perustamista. Ne istutetaan sokean tottelevaisuuden kautta. Hallinta oli totuttavaa: totuttamista toimimaan järjestyksen mukaisesti. Hallinta oli kasvatusta.
Soininen jäsensi hallinnan keinot seuraavasti:
1. Hallinnan suojelevat toimenpiteet: suojataan kasvatin ajatuspiiriä, jotta kasvatin ajatuspiiri pysyy puhtaana. (Herbartilla ajatuspiirin suojeleminen kuului ohjaukseen)
- suojelus: estetään ensimmäinen(kin) saastuttava tutustuminen kiusaukseen.
- toiminnassa pitäminen. Kiinnitetään kasvatin ajatukset viattomiin asioihin
- ympäristön vaihdos; mielikuvilla on taipumus unohtua.
2. Estetään ajatuspiirissä jo olevien vaarallisten ainesten pääseminen hallitsevaan asemaan.
- vetoaminen kunnioituksen ja kiintymyksen tunteisiin.
- jollei toimi, vasta sitten vedotaan pelkoon: ankara käsky ja kielto.
- valvonta (Herbart vastusti liiallista valvontaa).
- rangaistus (ruumiin rangaistus, vapauden rajoittaminen tai lakkauttaminen, luonnollinen rangaistus).
Hallinnan keinot voitiin jakaa myös ankariin ja lempeisiin.
Ohjaus
Herbartilla ohjauksen tehtäväi oli kasvatin johtaminen hyvien tottumusten hankkimiseen hänen oman järjellisen käsityksensä ja siveellisen tahtonsa pohjalta. Tämän kannan Soininen omaksui. Herbartilla varjeleminen henkisesti vaarallisilta vaikutuksilta kuului ohjaukseen (Soininen sijoitti sen hallintaan)
Soininen selkeytti ohjausta syventämällä periaatteen käsitettä. Periaatteet olivat ihmisen omia, persoonallisuuden syvimmässä ahjossa syntyneitä päätöksiä. Ohjaus oli totuttamista itsekasvatukseen. Itsekasvatus oli omista periaatteista kiinnipitämistä.
Ohjauksen tarkoitus oli vakaannuttaa omia periaatteita; ohjata nuorta olemaan uskollinen omille periaatteilleen. Ohjaukseen siirryttiin, heti kun nuoresta oli tullut itsenäisesti ajatteleva ja rehellisesti hyvää tahtova ihminen. Ja kun periaate oli vilpitön ja perustui luotettavana pidettyyn tietoon. Periaatteen piti Soinisen mukaan liittyä siveellisyyden yleisempiin periaatteisiin: 1. elää myös muiden hyväksi 2. itsensä nähden pitää silmällä elämänsä kokonaisuutta eika vain silmänräpäyksen nautintoa.
Ohjauksen keinoja oli kaksi:
1. Pidetään kasvatin omia periaatteita hänen silmiensä edessä ja kiinnitetään riittävällä painolla huomio niistä poikkeavaan käytökseen. Näin voitiin toimia etu- ja jälkikäteen.
2. Toimintatilaisuuksien hankkiminen.
Ohjaus tuki käyttäytymisen kehittymistä aste asteelta tottumuksen muotoon. Toiminta tulee iän myötä helpoksi. Lopulta tottumus ei kohtaa sisäistä vastustusta. Ihminen sitoutuu elämänsä tapaan, ja jää ”vanhoillaan olijaksi”.
Herbartin mukaan opetus oli kasvatuksen varsinainen tehtävä. Opetuksen ensimmäinen tehtävä oli antaa tietoa. Sitä oli täydennettävä niin, että tieto herättää elävän ja innostavan tunteen, joka ilmenee mieltymyksenä. Opetuksen varsinainen päämääärä oli herättää harrastus.
Herbartille oli kasvattavaa opetusta ja opetusta, jolla ei kehitetty kasvattia kohti siveellisyyttä (esim. ammattiopetus). Opetuksen lisäksi oli olemassa muuta kasvatusta, joka tähtää siihen, että tunteet ja tahto kehittyvät siveelliseen suuntaan: kävelyretket, matkustukset, keskustelut, seuraelämä.
Opetus ja ohjaus edellyttivät elävää keskinäistä sympatiaa. Herbartin seuraajat käyttivät käsitettä johto. Siinä oli kaksi astetta: hallinta (kurinpito) ja ohjaus.
Ruumiinhoito
Herbart-zilleriläiset sulkivat ruumiinhoidon kasvatusopin ulkopuolelle (se kuului luonnontieteiden piiriin). Herbart itse piti sitä kuitenkin hallinnan edellytyksenä. Soinisen mukaan kasvatus ja hoito ovat käytännössä riippuvat lukemattomilla langoilla toisistaan, eikä kasvattaja voi lyödä sitä laimin.
Ruumiinhoito oli suojelusta mm. ruumiillisitä vaaroilta - lapsi oli kuitenkin myös pantava vaaroille alttiiksi Kasvattajan oli ymmärrettävä tyydyttää ruumiilliset tarpeet: väsymys, nälkä, liikkeen ja raittiin ilman puute.
Mielteet
Herbartin mukaan ihminen ajattelee aina jotakin ; ei ole ajatuksetonta aukkoa. Ihmisen sielussa mielteet liikuvat ylös- ja alaspäin. Ylöskulku aiheuttaa miellyttäviä tunteita, ja alaskulku epämiellyttäviä. Mielteiden tunnemäärä heikkenee kerta kerralta (ikävystyminen). Sielu ei voi pitää mielteitä kiinni, jos tunne niistä haihtuu. Siksi oli tärkeää liittää mielteitä toisiin mielteisiin.
Harrastus
Harrastus ilmenee Soinisen mukaan mieltymyksenä ja kykynä pitää tuota mieltymystä johokin kohteeseen yllä. Toki on opittava myös asioita, jotka eivät miellytä, mutta jotka ovat elämässä tarpeellisia ja arvokkaita. Tämä on tehtävä opetuksen kautta viihdyttäväksi ja mieluisaksi.
Tieto unohtuu. "Kuinka paljon arvokkaampi on pienikin itu todellista, elinvoimasta harrastusta", Soininen kysyy? Ihminen jolla on pysyvää tyydytystä tuottava harrastus, kestää myös kohtalon iskut.
Harrastuksen piti kohdistua ihmiselämässä arvokkaseen ja tärkeään. Soininen täsmensi Herbartin harrastusten ryhmittelyä niin, että oleellisinta oli istuttaa siveellinen harrastus: itsensä hillitseminen ja lähimmäisen palveleminen.
Harrastuksen kohteita olivat Soinisen mukaan:
- Älyllinen harrastus: siveellinen harrastus saa alkunsa tiedosta ja imee sieltä joka hetki uutta ravintoa.
- Esteettinen harrastus: kauneus on sopusointua maailmassa.
- Uskonnolinen harrastus: tukee siveellistä harrastusta; se on sopusointua maailman tarkoituksen kanssa.
Rakkaus on uskon hallitseva voima - uskolla on sama siveellisen pyrkimyksen: rakkaus ja huolenpito muista.
- Ruumiillisen vireyden harrastus: huolenpitoa omasta kelvollisuudesta.
Harrastusten tuli olla monipuolisia. Niiden tuli olla sopusoinnussa ja yhteydessä keskenään. Herbartilta tämäm teeman kehittely jäi kesken. Soininen asetti siveellisen harrastuksen kaikkien harrastusten ytimeksi.
Jos harrastuksia on liikaa, vaarana on hajanaisuus. Kasvatti oli opetettava vartioimaan omaa harrastuspiiriään. Mikä on eri harrastusten suhde toisiin? Uudet piti liittää vanhoihin.
Herbartin oma harrastuksen käsite on hieman outo. Hän erotti sen himosta (joka toteutuu). Harrastuksen pitää jäädä jännittävään odotuksen tilaan. Se ei saa siirtyä toiminnan tasolle. Soininen ei tähän yhtynyt.
Harrastuksen herättäminen
Soinisen mukaan opettajan tulee pohtia: Miten voin tällä tunnilla herättää halua tietoon, miten rakkautta siihen, mikä on kaunista ja hyvää, luottamusta siihen, että maailmassa on siveellinen järjestys ja askeleitamme johtava ylläpitäjä ja elävää käsitystä, että meillä kaikilla on velvollisus ja tehtävä tämän järjestyksen palveluksessa. Siksi meidän pitää olla sielullisesti ja ruumiillisesti kelvollisia.
Opettajan omilla harrastuksilla oli Soinisen mukaan iso merkitys. "Paljon saa aikaan, jos itsessä elävät ne samat harrastukset, joita hän koittaa oppilaisiinsa istuttaa... Sitä, mitä itsellä ei ole, ei voi toiselle antaa... Elävä harrastus... säteilee kuin päivänvalo ympärilleen, herättäen ja elämää luoden."
Kuinka herättää harrastusta oppilaissa? "Ehdottomasti siten, että sen itsessään herättää eloon, siten että pitää omasta itsekasvatuksestaan huolta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti