Kuka oikeasti keksi flipped- opetuksen?

Professori Emil Böök

DIDAKTIIKAN (tai kuten nykyään mieluummin sanotaan: pedagogiikan ) kehityksen iso ongelma on amneesia eli muistinmenetys. Opetuksen kehitys kulkee ikäänkuin kehää, ja jokainen polvi aloittaa THE menetelmän etsinnän alusta, yhä uudelleen. Ja palaa sitten taas hetken touhuiltuaan alkupisteeseen.

ENSI viikolla uudet luokanopettajaopiskelijat aloittavat Helsingin yliopistossa uuden kurssin: Opetussuunnitelma ja koulunkehittäminen. Luvassa on sekä luentoja että ryhmäistuntoja. Ensimmäiselle ryhmäkerralle opiskelijoille on annettu vänkä tehtävä:

" Ennakkotehtävä.

Lue esipuhe (sivut 7-15) teoksesta Opetussuunnitelmatutkimus – Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen.  
Esipuheen loppuosassa (sivulta 10 alkaen) on lyhyet luonnehdinnat kaikista teoksen luvuista. Valitse niihin tutustumisen perusteella yksi sinua kiinnostava opintojakson lukualueeseen sisältyvä luku, johon perehdyt huolellisesti ennen opintojakson ensimmäistä ryhmäkertaa. Käsittelemme ensin lukemianne lukuja pienryhmissä ja sen jälkeen organisoidumme jatkotyöskentelyyn.   Valmistaudu pienryhmätyöskentelyyn tekemällä itsellesi muistiinpanoja, joiden avulla voit kertoa muille ryhmäläisille lukemastasi tekstistä ja samalla edistää muiden oppimista... "

POSTMODERNIA ja monessa mielessä innostavaa. Hyvä, että opettajankoulutuksessa käytetään esim. tällaista flipped- metodia. Eikö?

Oikea vastaus otsikon kysymykseen

Luin tänään Pertti Kansaselta lainaksi saamani professori Taimo Iisalon tutkimuksen oppikoulun pedagogisesta muutoksesta about 100 vuotta sitten (1890-1920). Upea teos, johon haluan palata vielä monta kertaa.

Pysähdyn tällä kertaa  kohtaan, jossa Iisalo kuvailee dosentti, yliopettaja  Emil Böökin oppikoulunopettajien kokouksessa vuonna 1893 pitämää alustusta omasta opetusmenetelmästään. Poimin muistiinpanoistani nämä ajatukset:

"  E. Böök  1835- 1914) kasvatusopin dosentti ja rehtori; normaalilyseon yliopettaja, kasvatusopin professorin tehtävien "vakihoitaja" (1882-83 ja 1886-88) esitteli omaa historian opetuksen menetelmäänsä, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”kaksiläksyjärjestelmä”. 

Oppilaat lukivat ennen oppitunnille tuloa tietyn tekstin , jota sitten käsiteltiin tunnilla. Oppilailla oli siis etukäteistietoja, joihin he voivat liittää opettajan esityksen. Tunnilla annetut opettajan kommentit ja lisähuomautukset he joutuivat kirjoittamaan muistivihkoonsa. Opettaja piti yllä tarkkaavaisuutta keskeyttämällä esityksensä ja teki kysymyksiä. Hän myös havainnollisti esitystään kartoilla ja kuvilla. Näin käsitelty esitys kuulusteltiin sitten seuraavalla oppitunnilla."  

Hei! Tämähän on FLIPPED. Suomessa sen siis esitteli opettajille  Emil Böök 1800-luvun lopulla. Muualla joku varmaan vielä aikaisemmin. Kasvatusopin historiaa harrastava huomaa, että Böökin metodi oli yritys löytää kompromissi vuoden 1872 koulujärjestyksessä ensimmäistä kertaa  normitetun uuden läksyn suullisen valmistelun velvoitteen (ns. preparoiva opetus) ja tätä ennen opetuksen valtametodina 1800- luvun alustaolleen uushumanistisen läksynantoon, kirjan kappaleen itsenäiseen haltuunottoon lukemalla  ja opitun kuulusteluun perustuvan mallin välillä.