VOISIN siis ehkä viettää about 35-vuotisluennointijuhlaa:-). Teemat ovat vuosien varrella painuneet naftaliiniin ja nousseet uudelleen henkiin (jotain tarkoitusta varten kokosinkin niitä. Tässä linkki, jos jotain kiinnostaa tarkemmin).
VIIME VUOSINA olen pyöritellyt intohimoisesti muutamaa, samaa teemaa: OPS. NPDL. Tutor-opettajuus. Upeita juttuja. Mutta olen myös aina ollut kiinnostunut kokeilemaan ihan uusia juttuja ja pudottamaan varsinaisen luennoinnin sekaan erilaisia itselle uusia (ja virkistäviä) pikkusessioita. Yhteen aikaan ne olivat musiikkinäytteitä. Joskus taas humoristisia clipsejä. Joskus draamaa. Ja jotta ei kyllästy, diojakin voi aina muunnella :-)
TÄNÄÄN minulla oli ilo vetää 90 minuutin sessio eräässä mielessä kokonaan uudesta teemasta: Opettajan omasta pedagogiikasta. Tai uusvanhasta. Ihan tyhjästä ei nimittäin tarvinnut kuitenkaan valmisteluissa lähteä, koska sain olla mukana työryhmässä (Jyrhämä ja al) joka kirjoitti muutama vuosi sitten teoksen Opettajan oma didaktiikka.
OTSIKKO "Tänään. Ei sanaakaan opsista. Tänään puhutaan sinun omasta pedagogiikastasi" löytyi sattumalta ja viime tipassa, mutta se oli myös harkittu.
Opettajuus ei ole yhdestä opsista kiinni. Se on pitkäkestoisempi prosessi, jonka aikana opettaja löytää oman tapansa olla opettaja. Tai sitten ei. Opettaja on enemmän kuin opsin toteuttaja.
Oman opetusotteen/käsialan/tyylin löytäminen on uusien virtausten haistelua, kokeilua, omien jo omaksuttujen rutiinien reflektoita. Ovatko tapani opettaa (uuskielellä ohjata oppimista) yhä toimivia? Entä kestävätkö omien pedagogisten rutiinieni perustelut kriittisen tarkastelun?
OPETTAJAN oman pedagogiikan idean alkujuuret ulottuvat Matti Koskenniemen käsitteeseen didaktisesti ajatteleva opettaja.
" Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee itse omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaantuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. ” – Matti Koskenniemi
Taustalla on myös oivallus, että jokainen opetustuokio on ainutkertainen, ja sen vaikuttavuuteen liittyy mystistä sukulaisuutta taiteelliseen elämykseen:
”Kukin tunti semmoisenaan on oma luomus. Siinä on jotakin taideteokseen verrattavaa. Niinkuin taideteos kantaa aina tekijänsä leimaa ja tekijä on siihen pannut panoksen omaa itseään, samoin kussakin tunnissa on ja tulee olla opettajan oma leima ja persoonallinen panos.”– Toivo Viljakainen
USKON itse vahvasti myös tähän viisauteen:
"Parasta, mitä opettaja voi saavuttaa, on persoonallinen ote työhön." – Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari
Tavoite on siis löytää oma tapa opettaa, oma intohimo ja sovittaa se ja kulloinenkin ops omien oppilaiden edellytyksiin. Niinkuin esimerkiksi Soukan koulussa pääosan urastaan tehnyt Jukka Jokiranta (draama).
TÄLTÄ pohjalta siis lähdettiin. Aikaa oli se 90 minuuttia. Työtapa oli käänteinen, dialoginen, fasilitoiva ja konstruktivistinen.
Suomeksi: Esitin jokaisen omaan pedagogiikkaan kohdistuvan kysymyksen. Siihen etsittiin pienissä ryhmissä vastausta. Ryhmien vastauksia tiivistettiin. Ja lopuksi niitä verrattiin klassikoiden antamiin - myös huonoihin- vastauksiin. Oikeaa vastausta ei siis tuputettu ensiksi ja ehkä ei ollenkaan. Omalla ajatelulle annettiin aineksia ja virikkeitä, ja niitä maisteltiin yhdessä. Sopivin välein vaihdettiin keskusteluryhmien kokoonpanoa.
OLIN varautunut tilaisuuteen tusinalla kysymyksiä, jos aika riittää. Ei riittänyt. Ehdimme about puolet. Mutta laatu ja määrää oleellisempaa.
1. Mikä on koulun perustehtävä? Mihin koulua tarvitaan?
2. Opetuksen tavoitteena on oppiminen. Mitä oppiminen mielestäsi tarkoittaa?
3. Mihin opettajaa oppimisessa tarvitaan?
4. Mitä olisi kaikkein tärkeintä oppia koulussa?
5. Millainen opettajan suhteen oppilaisiin on Sinusta oltava?
JOS joskus aikaa on enemmän kysyisin myös nämä:
6. Mikä on Sinun tärkein perimmäinen tavoitteesi kasvattajana ?
7. Mistä periaatteesta et opetuksessa tingi ?
8. Millaisia työtapoja kuuluu aktiivisesti työtapavalikkoosi? Miksi ne?
9. Millainen on opetustuokiosi tyypillinen rakenne?
10. Minkälaisia rutiineja koulupäivässäsi on? Miksi olet ne valinnut?
JA sitten kohottavana loppuna:
11. Miksi aikoinaan halusit juuri opettajaksi?
12. Millaisena haluat oppilaittesi Sinut muistavan?
PÄIVÄNKEHRÄN väki keskusteli aktiivisesti ja sanallisti taitavasti omia näkemyksiään. Monesta asiasta he olivat samaa mieltä keskenään ja jopa minun kanssani. Hienoa. Tällainen dialogi auttaa paitsi hahmottamaan omaa pedagogiikkaa myös rakentamaan koulun yhteistä näkemystä.
LOPUKSI pyysimme heitä rehtori Sarpilan kanssa arvioimaan, kuinka hyvin tällainen luento toimii. Palaute oli tavattoman ystävällistä. Kiitos
Mutta ei ihan ihme, sillä apunani oli upea joukkoa osaajia apukouluttajina :-) : Jo mainittujen lisäksi tällä kertaa Agit Prop, Aleksis Kivi, R.W. Emerson, Yrjö Engeström, Sanni Grahn-Laasonen, Olli- Pekka Heinonen, Peter Johnsson, Immanuel Kant, Erkki Lahdes, Asko Leppilampi, Maria Montessori, Mika Ojakangas, Pekka Peura, Elvis Presley, Mikko Saari, Pasi Sahlberg, Juhani Seppänen, Saku Tuominen ja Kari Uusikylä. Experimentti siis kannatti.
PS. U-tubessa on lyhyt clipsi Päivänkehrän koulun koulutuspäivän kokonaisuudesta. Tässä linkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti