ESPOON kaupunginteatterin ESITYSTALOUS 3 – RADIO oli totisesti kokemisen arvoinen. Kiitos broidi lippujärjestelyistä.
Kyseessä on Juha Jokelan kirjoittaman esitystalous- trilogian päätösosa. Valitettavasti en ole nähnyt kahta edellistä osaa. Onneksi tämän.
JUONESTA voi kai lyhyesti paljastaa, että kyseessä on periaatteessa erään radiokanavan realistinen brändinmuutostarina - vai pitäisikö kirjoittaa tarinat, koska tätä muutosprosessia tarkastellaan kaikkien stagella (siis tuolla kanavalla) olevien näkökulmasta. Samalla haluava saa hyviä vinkkejä, kuinka muutoksia toteutaan mukaosallistavasti. Huh!
KATSOJA oppii, miten radio-ohjelmia tehdään, kuinka niiden luonne on muuttunut ja millä ehdoilla (oikea vastaus:raha). Loppua kohti kertomus muuttuu mystisemmäksi. Loppu on hieman pitkitetty, mutta viimeinen visuaalinen kuva koko tiimistä jäälautalla on upea.
Jos lukee yleisön kirjoittamia kommentteja, huomaa, kuinka vaikeaa katsojan on sanallistaa näytelmän muutosmessagea. Mitä meille kerrottiin? Mitä ymmärsimme? Osalle Radio oli hulvatonta komediaa. Minulle taas hiljentävä, suorastaan mykistävä tragedia. Samalla kun muutos on ikäänkuin oikeutettu, se on samalla surusta sakeaa. Elämme paitsi mediassa myös oikeassa elämässä kiihtyvän muutoksen aikaa, johon kuuluu haikeus vanhasta luopumisesta ja pelko- jota puretaan irvikuvaistamalla tilalle tarjottava.
JOKELA on ohjannut itse näytelmän. Hyvin on ohjattu. Lopputulos on huikeaa näyttelijän taidetta. Koko ensemble (Raimo Grönberg, Henna Hakkarainen, Ria Kataja, Vera Kiiskinen, Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo ja Tommi Taurula - sekä äänenä Tommi Korpela) on uskomaton. Niin kevyttä, luonnollista ja oikeissa kohdin ihan muuta, yllättävää. Yhtä aikaa upeaa läsnäoloa lavalla ja samalla brechtiläisen vieraannuttamisen inkarnaatiota. Jos jotkut on erikseen nostettava esiin, niin Ria Kataja ja Martti Suosalo. Näytelmän uusi ja vanha.
Lopputulos on myös skenografian (Teppo Järvinen) ja teknologian (Tommi Koskinen, Heikki Örn, Timo Teräväinen) ennennäkemätöntä (minun silmilläni) hypeä. Stageja liikuttaneet robotit (?) olivat upea lisäarvo. Jos esitys olisi rakennettu perinteiselle luukkunäyttämölle, se olisi tuskin koskettanut. Valitulla musiikilla oli teoksessa todella tärkeä syvällisyyksiä kertova osuus.
SUOSITTELEN. Voi kyllä olla turhaa. Liput taitaa olla myyty loppuun.
Kyseessä on Juha Jokelan kirjoittaman esitystalous- trilogian päätösosa. Valitettavasti en ole nähnyt kahta edellistä osaa. Onneksi tämän.
JUONESTA voi kai lyhyesti paljastaa, että kyseessä on periaatteessa erään radiokanavan realistinen brändinmuutostarina - vai pitäisikö kirjoittaa tarinat, koska tätä muutosprosessia tarkastellaan kaikkien stagella (siis tuolla kanavalla) olevien näkökulmasta. Samalla haluava saa hyviä vinkkejä, kuinka muutoksia toteutaan mukaosallistavasti. Huh!
KATSOJA oppii, miten radio-ohjelmia tehdään, kuinka niiden luonne on muuttunut ja millä ehdoilla (oikea vastaus:raha). Loppua kohti kertomus muuttuu mystisemmäksi. Loppu on hieman pitkitetty, mutta viimeinen visuaalinen kuva koko tiimistä jäälautalla on upea.
Jos lukee yleisön kirjoittamia kommentteja, huomaa, kuinka vaikeaa katsojan on sanallistaa näytelmän muutosmessagea. Mitä meille kerrottiin? Mitä ymmärsimme? Osalle Radio oli hulvatonta komediaa. Minulle taas hiljentävä, suorastaan mykistävä tragedia. Samalla kun muutos on ikäänkuin oikeutettu, se on samalla surusta sakeaa. Elämme paitsi mediassa myös oikeassa elämässä kiihtyvän muutoksen aikaa, johon kuuluu haikeus vanhasta luopumisesta ja pelko- jota puretaan irvikuvaistamalla tilalle tarjottava.
JOKELA on ohjannut itse näytelmän. Hyvin on ohjattu. Lopputulos on huikeaa näyttelijän taidetta. Koko ensemble (Raimo Grönberg, Henna Hakkarainen, Ria Kataja, Vera Kiiskinen, Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo ja Tommi Taurula - sekä äänenä Tommi Korpela) on uskomaton. Niin kevyttä, luonnollista ja oikeissa kohdin ihan muuta, yllättävää. Yhtä aikaa upeaa läsnäoloa lavalla ja samalla brechtiläisen vieraannuttamisen inkarnaatiota. Jos jotkut on erikseen nostettava esiin, niin Ria Kataja ja Martti Suosalo. Näytelmän uusi ja vanha.
Lopputulos on myös skenografian (Teppo Järvinen) ja teknologian (Tommi Koskinen, Heikki Örn, Timo Teräväinen) ennennäkemätöntä (minun silmilläni) hypeä. Stageja liikuttaneet robotit (?) olivat upea lisäarvo. Jos esitys olisi rakennettu perinteiselle luukkunäyttämölle, se olisi tuskin koskettanut. Valitulla musiikilla oli teoksessa todella tärkeä syvällisyyksiä kertova osuus.
SUOSITTELEN. Voi kyllä olla turhaa. Liput taitaa olla myyty loppuun.
1 kommentti:
Lippu.fi -sivuston mukaan on vielä jonkin verran lippuja saatavilla lokakuun loppupuolelta alkaen tiettyihin näytöksiin. Mutta kiirettä kannattaa pitää, jos katsomoon haluaa. Kiitos Martti esityksen arvioinnista!
Lähetä kommentti