Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

perjantaina, lokakuuta 27, 2017

Retropedagogiikkaa. Osa 5: Luonteen kasvatus

KOULUN  ja kasvatuksen historia on täynnä hienoja, unohtuneita ideoita, opetusmenetelmiä ja järjestelyitä.  Pelastaakseni niitä unohdukselta aloitin retropedagogisen blogilastusarjan.

Jatkan pienen tauon jälkeen  tätä sarjaa. Aiempien lastujen teemoina ovat olleet  pankkileikki, kansanhiihto, hiihtoma ja INO. Vuorossa on nyt osa 5 ja vähän laajempi aihe: luonteen kasvatus.  Lähteenäni on jokseenkin 100 vuotta sitten Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa  - aikana, jolloin juuri herbartilaisuus  ja uusi kokeellinen psykologia tekivät  samaan aikaan läpimurtoa pedagogiikkaan- julkaistu teos:

Riddell, Newton. (1914). Lastemme luonteen muodostaminen. ”Koti ja kasvatus” VI. Helsinki: WSOY

Tekstistä päätellen kirjoittaja on kristitty sielutieteilijä. Googlettamalla selviää, että hän on syntynyt vuonna 1862. Niinikään löytyy lista hänen julkaisuistaan. Muuta miehestä ei löydy.

KIRJA on kirjoitettu vanhemmille. Riddell haluaa välittää vanhemmille uuden sielutieteen "kokeiluaikanaan" löytämiä tietoja jopa lakeja siitä, kuinka sielu kehittyy. Ja kuinka vanhemmat voivat vaikuttaa niiden avulla lastensa luonteen muodostumiseen.  Riddell uskoi vahvasti siihen, että jopa periytyvät pahat taipumukset voidaan niiden avulla täydellisesti "poiskitkeä".

Kasvatuksen tavoitteena oli voimakkaan terveen ruumiin lisäksi  voimakas, kaunis, sopusointuinen luonne, ihminen, jolla on mm. kestävyyden, kohteliaisuuden, kohtuullisuuden, persoonallisen puhtauden, säästäväisyyden - sekä mm.hengellisen syntymisen hyveet.

Miten?

RIDDELIN mukaan luonteen kasvatus on aivojen rakentamista. " Huonosti rakennetut aivot … saavat sielun taipuvaiseksi paheelliselle ja rikolliselle elämälle." Kasvattajien on rakennettava tavoitteellisesti perusta "selvälle ymmärrykselle, puhtaille tunteille, jaloille harrastuksille, lujalle tahdolle ja hyvälle luonteelle".

Tavoitterna on tottumus. "Tottumukseksi tullut hyve, tekee pahan mahdottomaksi."

Tottumusta luodaan herättämällä uudelleen ja uudelleen aivoissa toimintaan määrätty ajatus, tunne tai toivomus. Näin "aivoihin rakennetaan fyysillinen perustus ja tehdään se luonteemme pysyväksi piirteeksi".

Tottumuksen rakentamisessa on monia keinoja. Keskeinen keino on  sinnikäs arvokkaiden asioiden  toisto. " Jokainen tunne, ajatus, kaipaus on omiaan muodostamaan hermojohdon, joka syvenee tai tulee voimakkaammaksi jokaisen toistamisen kautta".

Luonteen rakentamisessa  keskeinen metodi on "sielullinen suggestioni". Riddellin mukaan  suggestioni on selvä, varma havainto, ajatus tai sisäinen kuva, joka on kyllin voimakas saamaan aikaan jonkun vaikutelman tietoisuudessa. Kyseessä on jonkinlainen tahtoa ohjaava käsky, joka tarttuu mieleen ja  määrää toimintaa.

Kirjoittaja ohjaa vanhempia käyttämään tätä suggestioinnin vaikuttavuutta hyväkseen. Kyseessä on siis ajatus, että vanhemmat voivat puheella ja panemalla lapsi puhumaan (lupaamaan)  kasvattaa lapsen luonnetta,

Riddell antaa mm ohjeet aamulupauksesta ja iltakeskustelusta. " Aamulla koko perhe erikseen sanoo: Minä tahdon olla kiltti tänään. Tahdon olla rehellinen…" Päivän loppuessa pidetään   taas yhteinen hetki.  "Joka on rikkonut lupauksensa , tunnustakoon ja pyytäköön anteeksi muilta".

Takaiskuja tulee. Riddell ohjeistaa."  Ei kannata saarnata, kun lapsi on kiihtyneessä mielentilassa".
Antakaa anteeksi. ” Ymmärrän hyvin, että tulit kiusaukseen, mutta tiedän että pian voitat kaikki kiusaukset.”

Lapsen luonteen kasvatus vaatii kasvattajalta itsehillintää, tyyntä hiljaista mieltä.  Hänen on myös itse alistuttava lapseen "juurrutettavan lain alaiseksi."

Entä jos  lapsi ei tottele?  Ensin herätetään omatunto. Sitten  vedotaan itsekunnioitukseen ja velvollisuuden tuntoon. Sitten  kielletään jotain, jota lapsi mielellään toivoo. Sitten pakotetaan. Jollei lapsi tottele vieläkään, " kuritus olla oikeutettua - mutta lykkää se seuraavaan päivään, jotta on aikaa punnita rangastusta."

RIDDELLIN kristillisyys näkyy mm. omantunnon käsitteen käytössä. "Omatunto ei ratkaise, mikä on oikeaa ja väärää. Se on jumalallinen vaisto, joka pakottaa  tekemään, mitä hän luulee olevan oikein ja  rankaisee, kun tekee, minkä tietää olevan väärin."

Niinpä luonteen kasvatuksen keinovalikkoon kuuluu opettaa lasta  tottelemaan kehoittavaa ääntä. Herättelemällä  omatunto. Vahvistamalla se  perinpohjin. Kuinka?  Omaatuntoa voi vahvistaa toistettujen juhlallisten lupausten…kautta. ”Minä tahdon tehdä oikein.”

Luonteen kasvatus on tahdon kasvatusta

1900-luvun alun kasvatuksessa tahto  tuli  tehdä lujaksi ja itsenäiseksi. Lapselle tuli opettaa:  Jokaisella on kyky vallita kaikkia halujansa ja viettejänsä. Lapsen tahtoa voi lujentaa antamalla hänen aina  uudelleen toistaa:  ”Minä tulen olemaan sellainen, kuin tahdon itseni olevan…”

Tärkeää oli antaa lapselle mahdollisuuksia harjoitella valitsemista.

Suggestionin lisäksi kasvatuskeinoihin kuului ravinto (ei lihaa häijyille; ei kiihottavia aineita).

Hmmm.

PERIAATTEESSA suomalainen koulu ei enää virallisesti kasvata luonnetta. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen me olemme antaneet  lähinnä aineksia ja virikkeitä omaleimaisen kokonaispersoonallisuuden kasvulle. Opetamme taitoja. Säädöksissä ei enää ole kasvatustavoitteita lapsille vaan tavoitteita opetukselle. Itse asiassa luonteelle  ja persoonalle  on julistettu koskemattomuussuoja.

Samaan aikaan  opettajien täydennyskoulutustilaisuuksissa innostutaan  luonteen kasvatuksesta ja erilaisista luonteen vahvuuksista ja hyveistä. Ei vain Suomessa. Olisiko aika avata uudellen keskustelu kasvatuksen syvästä ytimestä: luonteen kasvatuksesta? Miten se tehdään 2000-luvulla?

Ei kommentteja: