Mitä kerroin sivistyvaliokunnalle?

KYLLÄ. Jännitti. Edellisestä kerrasta, jolloin sain olla kuultavana asian- tuntuntijana sivistysvalio- kunnassa on tosi kauan. Vieraat otettiin seisoen kohteliaasti vastaan ja istutettiin nahkapenkeille.

Sivistysvalio- kuntaan kuuluvat "kaikki" tärkeät. Puheen- johtajana on
Tuomo Puumala (kesk) ja
varapuheen- johtajana "meidän espoolaisten " Sanna Lauslahti (kok)

Jäseniä ovat:
Li Andersson (vas) , Ritva Elomaa (persut), Eeva-Johanna Eloranta (sd), Jukka Gustafsson (sd), Marisanna Jarva (kesk), Kimmo Kivelä (sin), Hanna Kosonen (kesk), Sari Multala (kok), Mikaela Nylander (rkp), Ulla Parviainen (kesk), Pekka Puska (kesk), Sari Raassina (kok), Sami Savio (persut), Jani Toivola (vihr) ja Pilvi Torsti (sd). Kaikki eivät olleet paikalla.

MEITÄ vieraita oli kaksi. Parinani oli FT Venla Bernelius, yksi maan johtavia kaupunkien segregaation tutkijoita. Ehdimme käydä korridoorin puolella mielenkiintoista keskustelua mm. koulujen eriytymisestä pk-seudulla. Minulle oli täysi yllätys, että vaikka espoolaisoppilaiden mitatut tulokset ovat maan parhaiden joukossa, Espoossa on myös pk-alueen tuloksiltaan heikoimmat koulut. En kysynyt koulujen nimiä. Sovimme vähän työnjakoakin: Venla lupasi nostaa esiin erityisesti varhaiskasvatuksen ongelmat. Minä perusopetuksen.

ITSE kuuleminen tapahtuu niin, että vieraat ovat etukäteen lähettäneet lausuntonsa ja valiokunnan jäsenillä on ne pöydällä. Kuultavat pitävät sitten kukin noin 5 minuutin alustuksen. Aakkosjärjestyksessä mentiin, ja minä puhuin ensin.  Kohtelias  kiitos kutsusta, napakka esittely ja sitten muutama pääpointti jotenkin näin:

" Niin Suomessa - kuin kaikkialla maailmassa-  nähdään tänään koulutuksen kehittämisessä  kaksi pääpointtia: nostaa laatua ja kuroa umpeen koulujen/alueiden jne.  välisiä eroja. Molempien suhteen Suomella on nyt ongelma. Oppimistulokset laskevat- erityisesti poikien osalta. Koulujen, kuntien ja alueiden väliset erot ovat repeytymässä - vaikka meillä on upeat opettajat ja välittävä hallinto. Kyse on pitkän ajan kehityksestä, joka alkoi 1990-luvun lamasta: koulutuksen perusrahoitus kunnille on vähentynyt, eikä kaikilla kunnilla ole taloudellisia edellytyksiä eikä koulutuksen puolesta niin vimmaisia puolesta puhujia kuin esim. Espoossa. 

Rehtorit ja opettajat ovat aikuisten oikeasti  uupuneita. Arki täyttyy turhanpäiväisestä paperityöstä, dokumentointi-idiotimismista.  Aikaa ei jää kaikkein tärkeimpään opetuksen laatutekijään: kohtaamiseen. Siihen, että rehtori kohtaa opettajat. Ja että opettajat kohtaavat oppilaat. Aidosti ja välittävästi.  

Kerroin analysoineeni Suomi24-keskustelutaululla käytyä keskustelua: mikä on Suomen paskin  yläaste. Se on yläaste, jossa kouluun muuttavaa ei huoli kukaan kaveripiiriin. Jossa kaikki kaveripaikat on jo myyty. Jossa opettajat eivät välitä. 

Koulun onnistumisen kaksi kriteeriä ovat oppimistulokset ja pedagoginen hyvinvointi. Ne rakentuvat kun rehtori jaksaa, kun opettajat jaksavat. Välittää."

Venla Bernelius nosti esiin vakavan huolen koulujen eriarvoistumisesta. Pääkaupunkiseudulla on jo useita kouluja, joita vanhemmat väistävät. Nämä koulut tyhjenevät keskiluokkalaiten, aktiivisten  perheiden lapsista. Hän oli huolissaan myös voittoatavoittelevien päiväkotien varhaiskasvatukseen tuomasta eriarvoisuudesta. Se on ensimmäinen askel kohti vaatimuksia saada omille lapsille myös yksityinen koulu.

Berenelius kiitti ns. positiivisen diskriminaatiota hyvistä tuloksista, mutta kritisoi sitä, että rahanjaon kriteereiden osuvuutta ei ole systemaattisesti seurattu.

ALUSTUSTEN  jälkeen valiokunnan jäsenet esittävät kysymyksiä, asiantuntijat kirjaavat ne ylös, ja vastaavt at sitten kerralla kaikkiin. Tällaisia kysyttiin tällä kertaa:
- Pitäisikö varhaiskasvatuksen olla lähipalvelu?
- Tarvitaanko oikeutta vapaaseen kouluvalintaan?
- Miksi noin 20 % pojista ei saavita sellaista osaamistasoa, että osaisi kirjoittaa työpaikkahakemuksen? Eikö kolmiportainen tuki toimi?
- Mihin on kadonnut usko siihen, että koulutus antaa lapsille paremman tulevaisuuden.
- Miten kouluun voitaisii  palautta yhteisöllisyys?

OMASSA vastauspuheenvuorossan keskityin juuri Jukka Gustafssonin poikia koskevaan kysymykseen. Jotenkin näin:

"Kysymykset olivat erinomaisia. Kiitos mahdollisuudesta pohtia niitä täällä. Pojissa ei todellakaan ole vikaa. He eivät voi mitään sille, että heihin iskee yläkouluvaiheessa murrosikä, joka mullistaa mm. heidän aivonsa. Kuten eräs kaarinalainen opettaja on kirjoittanut; pojat miettivät seksiä joka 3 sekuntti. Yritän mahduttaa opetukseni siihen väliin. Poikien ajatukset ovat ihan muualla kuin kouluasioissa. Säädöksissä edellytetään, että opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden mukaan. Mitä se voisi tarkoittaa murrosikäisten  kohdalla?  

1970-luvulla Kouluhallitus käynnisti hankkeen, jonka tehtävänä oli määritellä perusoppiaines. Siis se osaaminen, joka jokaisen  suomalaisen olisi hallittava selvitäkseen elämässä. Nykyinen opetussuunnitelma on maksimaalinen, siihen on koottu kaikki arvokas opittava.  Siinä on kuvattu arvosanaan 8 vaadittava osaaminen,  mutta ei sitä osaamista, mistä ei tingitä kenenkään kohdalla. Meidän pitäisi viedä 1970-luvulla kesken jäänyt projekti maaliin: määritellä oikeasti, mitä on yleissivistys, jokaisen tarvitsema sivistys. Ja sitten järjestää koulu niin, että vaikka korvasta vetäen- kuten Vilho Hirvi aikanaan asian ilmaisi- jokainen oppii ne asiat. Samalla koulupäivään voitaisiin raivata tilaa omien vahvuuksien ja oman intohimon löytämiselle.  Koulun päivän-rakennetta voitaisiin ravistella.  Koulupäivään voitaisiin tuoda kerhotyyppistä toimintaa, kuten me mm. Espoossa aikanaan teimme.  Koulupäivään tulisi aikaa.  Kouluista tulisi innostamis- ja onnistumistehtaita.  Koulupäivän jälkeen jokainen oppilas voisi sanoa; minä onnistuin, minä sain vaikuttaa- ja opettajakin taitaa tykätä minusta."

Venla Bernelius sai sitten vastata omalta osaltaan. Hänen ideansa positiivisen diskriminaation (määrärahojen myöntämisen) kriteereistä otettiin innolla vastaan, ja moni valiokunnan jäsen jututti häntä vielä varsinaisen kokouksen jälkeenkin.

KOKEMUS oli hieno. Annoin Veeralla, Sanna Lauslahdelle ja Jukka Gustafssonille tuoreen "Koulukirjan", jossa oli myös Saku Tuomisen nimmari. Kiitos vielä kaikille oman lausuntoni parviälymetodiin osallistuneille.

Pakko laittaa tähän suuren herrasmiehen Jukka Gustafssonin fb:ssa antaman palaute: