TTT: Niin jykevä on rakkaus

Kuvakaappaus TTT:n musiikkikomedianesitteestä

Päivitetty 20.10.

HUIKEAA, että vaimo suostui lähtemään mukaan valmennuskeikalleni "bändäriksi".  Minulla oli juuri kahden päivän (ke-to) keikka  Kankaanpäässä.  Lähdimme jo tiistaina ajamaan kohti Mansea. Yövyimme Villassa (ihan nasta).  Kankaapään oma Kantri-hotelli ei nimittäin ihan vakuuttanut. Eli edessä oli about 100 km:n päivittäinen ajomatka edestakas majapaikasta työpaikalle.

EKANA iltana söimme Tampereella hyvin 2h+k-ravintolassa. Ehkä elämäni paras pippuripihvi.  Suosittelen todellakin. Maiskis1.

Keskiviikkona ajoissa ylös. Hotellin (Maiskis2) aamiainen, minä sitten mustaan aamuyöhön ja puhelimen navigaattorin avulla hommiin. Vaimo rauhallisemmin  Tampereen päivään.

TOISEKSI  Tampereen illaksi, keskiviikoksi olimme varanneet liput Tampereen Työväenteatterin "Jykevä on rakkaus"- musiikkikomedian ennakkoon. Kannatti sekin. Ensemblen lauluosaaminen oli uskomatonta. Työväenteatteri suuri sali oli komea. Tilaa riitti istua.

MUSIIKKIKOMEDIAN  tarinan faabeli oli simppeli, liiankin.  Kaksi "sirkkeliin kompastunutta orpoa" on hukassa, eksyvät  toisiinsa ja toisistaan ja lopulta hyvä: jykevä, armahtava rakkaus voittaa. Toinen heistä (Asko) on  ansisosidonnaiselle joutunut, viinanhimoinen, työtön työmies, toinen (Nina) on ansio * sidonnainen * huora. Tapahtumapaikkana on köyhiintyvä ja työttömyydestä kärsivä  Lappi; tarkemmin Teboilin baari, kauppa, päähenkilö Askon kämppä ja Lapin luonto.

TARINA perustuu entisen poliisin  Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen vuodelta 2008. Hmm. Ei ehkä ihan mestariteos?  Juoni ja henkilöt maistuvat darmatisoituneinakin  kovasti elokuvafriikkien tuntemalta Napapiirin Sankareilta. Asetelmassa on lisäksi muistumia ihan   Romeosta ja Juliasta- vaikka tässä ei juodakaan myrkkyä vaan viinaa. Nina (Julia ) kuuluu venäläishuorien joukkoon ja Asko (Romeo) työttömien lappilaismiesten joukkoon. Kumpikin pakotettuna ei omasta halustaan. Lopulta kummankin taustajoukot tekevät sovun, ja pari saa toisensa - tosin jo elossa toisin kuin Shakeapearen alkuperäisversiossa.

JOSTAIN syystä tarinan mainostuksessa keskeisiksi hahmoiksi on nostettu bändi: Kolme mustiin pukeutunutta miestä (Men in Black), siis Agents. Näyttämöllä bändin jäsenet laulavat ja tanssivat- mutteivat soita biisiäkään. Biisit soittaa ihan toinen lattian alle piilotettu orkka.  Mutta se soittaa  upeasti.

Lavalla pyörii myös joukko tanssijoita- ehkä nimenomaan siksi, että ohjaaja Tiina Brännare on itse alunperin tanssija. Ja kuuluhan tanssi musiikkinäytelmiin. Pääosin tanssit ovat surullista kyllä tylsää hyppelyä ja liike tavaroiden siirtelyä. Yksi huikea poikkeus on kuitenkin ylitse muiden: Juuri ennen väliaikaa nähdään aivan uskottattoman upea hirvitanssisuoritus. En paljasta enempää.

KOMEDIA? Huumori on vaikea tyylilaji. Yleisö nauraa ja lujaa. Hyvä niin. Nyt  mennään - ehkä hahmojen ohuuden vuoksi - farssinkin ohi, sketseihin.  Näytelmän komediallisesti huikein kohtaus on Askon ja hänen niinikään työttömien kavereidensa Killerin ja Jatkoroikan saunakänni.  Se on upeaa, ihkaoikeaa teatteria. Näyttelijän teatteria.   Noin 5 minuutin ajan. Tätä seuraavaksi enemmän.

JUTUN  ehdoton vahvuus Agents-musiikki (josta ihan iso osuus on muuten Elvistä).  Näyttelijät laulavat tosi hienosti, ja bändi osaa oikeasti. Pääosin Agents-klassikot (siis levyt) on istutettu osuviin kohtiin tarinaa - mutta voi niin kovin alleviivaavasti.  Niin harvoin musiikki kasvaa luomaan uutta. Kylmät väreet menee vieläkin, kun muistelee Ryhmäteatterin Juska Paarmaa.

Ihan stagelle  tuodaan Agentsien legendaariset solistit Topi Sorsakoski, Rauli Badding Somerjoki ja Jorma Kääriäinen lohduttamaan päähenkilöitä näköispainoksisna.  Kaikki cover-versiot lauletaan hyvin, ja Badding-hahmo  oikeasti  pysäyttää.

VAIMO tykkäsi erityisesti lavastuksen visuaalisuudesta. Valoista, kulissielementeistä. Kyllä. Tekovene oli tosin yhtä tylsä kuin Myrskyluodon Maijassa. Amatööriarvistelijana sanoisin, että molempien näytelmien ohjaajien seuraava oppimishaaste on rytmitys. Oikea aikainen nopeus. Ja hidastus.

ENNAKKOESITYKSEN yleisö näytti olevan  pääosin eläkeläisiä.  Sitä tultiin teatteriin oikein bussilasteittain. Osaa  (näin kuulin) loukkasi rivoilu. Jännää lukea pian, mitä oikeat teatteriarvostelijat esityksestä kirjoittavat.