Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, elokuuta 24, 2014

Oppivelvollisuusiän jatkamiselle ei löydy tutkimuksista tukea

Hesarissa alkanut keskustelu jatkuu nyt tässä ja
Pasi Sahlbergin blogissa.
PEDAGOGIIKKA ja koulutuspolitiikkaa- blogi julkaisee alla jatko-artikkelin keskustelulle, joka käynnistyi Peter Johnsonin ja Pasi Sahlbergin Vieraskynä-kirjoituksesta Hesarissa. Kirjoittajat kumoavat akatemiatutkija Tuomas Pekkarisen väitteet, joiden mukaan oppivelvollisuden jatkamiselle löytyisi tutkimuksista tukea. Ei löydy. Pekkarinen on tulkinnut lähteitään väärin.

Oppivelvollisuusiän jatkamiselle ei löydy tutkimuksista tukea 

Kirjoituksemme on vastaus Tuomas Pekkarisen kirjoitukseen Akateemisessa talousblogissa (21.8.2014), joka liittyy Helsingin Sanomissa julkaistuun Vieraskynä – artikkeliimme (20.8.2014)ja HS:n pääkirjoitukseen (21.8.2014). Linkit mainittuihin kirjoituksiin löydät tämän kirjoituksen lopusta. 

KOULUTUKSEN  vaikutuksia sekä kansantalouden että yksilön elinikäisten tulojen kannalta on tutkittu paljon. Vaikka tutkimus ei tältä osin ole aina yksimielistä, voidaan todeta, että yksilön kouluttautumisen pituudella on positiivinen vaikutus näihin molempiin, kuten Pekkarinen kirjoittaa.

Sen sijaan Pekkarisen kirjoituksella eikä siinä mainituilla kahdella tutkimuksella ole mitään tekemistä oppivelvollisuuden jatkamisen kanssa sillä tavalla kuin sitä Suomessa on esitetty. Oreopolulosin ja Salvanesin artikkeli käsittelee koulutuksen kokonaispituuden vaikutusta yksilöön ja Angristin ja Kruegerin klassiseksi mainostettu tutkimus yleensä oppivelvollisuuden suorittamisen talousvaikutuksia. Suomen tilanteen kannalta siis näillä tutkimuksilla ei ole käyttöarvoa ja Pekkarisen johtopäätökset on luotu väärin tai tarkoitushakuisesti.

Pekkarisen tutkimustietoa peräänkuuluttava kirjoitus (Oppivelvollisuuden pidentämisen positiivisista vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä) ontuu kolmella tavalla:

1. Kirjoituksessa viitatut tutkimukset eivät liity millään tavalla Suomen aiottuun oppivelvollisuusiän nostamiseen vuodella vaan yleensä kysymykseen koulutuksen pituuden talousvaikutuksista. Suomessa oppivelvollisuuden jatkaminen koskisi tällä hetkellä noin 3,5 %  ikäluokasta. Pekkarisen viittaamissa tutkimuksissa todetut koulutuksen keston pidentämisen positiiviset on todettu silloin, kun oppivelvollisuuden jatkaminen kohdistuu koko ikäluokkaan, ei sen pieneen osaan, kuten Suomessa on tilanne.

2. Pekkarisen kirjoituksessa oletetaan, että Suomessa hupenevat koulutusinvestoinnit kannattaa sijoittaa 15 - 17-vuotiaisiin pakolla kouluun kannettuihin oppilaisiin. Itse asiassa tässä investoinnin kohteena on murto-osa ikäluokasta, kuten edellä todettiin. Esimerkiksi Oreopolulosin ja Salvanesin artikkelissa, jota Pekkarinen käyttää evidensiinään, viitataan Nobel-palkitun taloustieteilijä Jim Heckmanin tutkimuksiin. Heckman on useaan otteeseen osoittanut, kuinka koulutusinvestoinnit varhaiskasvatukseen ja alakouluun tuottavat moninkertaisen talousvaikutuksen nuorisokouluikäisiin tai nuoriin aikuisiin tehtyihin investointeihin verrattuna. Tutkimusnäyttö tässä tapauksessa tulee siis pikemminkin investointeja varhaiskasvatukseen ja alakouluikäisiin, ei oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa oleviin.

3. OECD:n mukaan suomalaiset nuorten toisen asteen koulutuksen suorittaminen eli koulutuksen läpäisy on kansainvälisesti hyvällä tasolla. Pekkarinen itse ei esitä mitään todisteita siitä, että meillä oltaisiin kansainvälisesti jotenkin huonossa tilanteessa. OECD:n tilastojen valossa ei ole mitään näyttöä siitä, että oppivelvollisuuden kestolla ja koulutuksen loppuun suorittamisella eli läpäisyllä olisi mitään yhteyttä. Pekkarinen tuntuu viittaavan kirjoituksessaan siihen, että koska meillä on kansainvälisesti suhteellisen lyhyt oppivelvollisuus, meillä olisi myös erityinen ongelma nuorten aikuisten koulutustason suhteen. Esimerkiksi OECD:n tilastojen perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä oppivelvollisuuden keston ja nuorten koulutuksen läpäisyn suhteesta.

MEIDÄN  logiikkamme nojaa siis siihen, että koulutuksen varhainen keskeyttäminen tuon 3,5 prosentin kohdalla on oire jostakin isommasta ongelmasta, eikä ole itse ongelma. Siksi ratkaisu pitäisi kohdistaa itse ongelman ytimeen, eli peruskoulun ja monessa tapauksessa varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatustyön uudistamiseen. Niukkenevat resurssit suomalaisessa koulutuksessa pitäisi sijoittaa niin, että niillä on todennäköistä saada aikaan paras mahdollinen vaikutus, niin taloudellisesti kuin kasvatuksellisestikin. Tässä mielessä oppivelvollisuuden jatkaminen on huono ja vaikeasti tutkimustiedolla perusteltavissa oleva taloudellinen investointi. Mikään kansainvälinen tutkimus ei nimittäin Pekkarisen vakuutteluista poiketen anna mitään viitteitä siitä, että 3,5 prosentin osuuden ikäluokkaa pakolla kouluttaminen johtaisi kenenkään kannalta toivottuun tulokseen. 

Lisäksi on huomattava, että koulutusjärjestelmä ei tule tarkastella tuotantolaitoksena, joka pystyttäisiin pienillä korjaustoimenpiteillä ”virittää” tuottamaan 100 prosenttista tulosta. Oppivelvollisuusiän nostamisen logiikan taustalla on virheellinen käsitys siitä, että jokainen nuori Suomessa saataisiin käymään koulunsa loppuun (tässä tapauksessa suorittamaan jokin toisen asteen tutkinto). Täydellisestä maailmasta voi haaveilla, mutta koulutuspoliittisessa linjanvedossa kannattaisi ottaa mukaan myös ripaus käytännön koulutyön arjen realismia. Pakko ei ole hyvä keino kasvatuksen ja opetuksen asioita ratkottaessa ja on myös muistettava ne sivistykselliset päämäärät, jotka ovat olleet koulutuksen perusteina vuosisatoja.

Meidän mottomme on se, että ennaltaehkäiseminen on aina halvempaa ja järkevämpää kuin ongelmien hoitaminen ja korjaaminen jäkijättöisesti.

Taloustieteilijän tulisi myös ymmärtää, että jos ongelman korjaamiseen varataan 15 - 30 miljoonaa euroa (todelliset kustannukset voidaan tietää vasta jälkeenpäin) ja siitä yli 95 % menee ihan muiden kuin ongelmatapausten auttamiseen, niin silloin panos-tuotos-suhde on välttämättä kehno. Ilman taloustieteen koulutustakin voisi sanoa, että nuo miljoonat kannattaa kohdentaa mahdollisimman tarkkaan sinne, missä ne ovat eniten tarpeen, toisin sanoen varhaisen koulutuksen keskeyttämisen ennaltaehkäisyyn ja räätalöityjen opinpolkujen tarjoamiseen.

Muuten olemme Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että oppivelvollisuuden pidentämisestä käytävässä keskustelussa olisikin hyvä nojata oikeaan tutkimustietoon pelkän ideologisen sananhelinän sijaan. Koulutukseen investoiminen on aina tuottavaa ja viisasta.

Pasi Sahlberg
Vieraileva professori Harvardin yliopisto

Peter Johnson
Sivistysjohtaja, Kokkola

Martti Hellström
Opetusneuvos, Espoo

Linkit:
Helsingin Sanomat/ Vieraskynä (20.8.2014) Oppivelvollisuusiän nostaminen on turhaa
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Oppivelvollisuusi%C3%A4n+nostaminen+on+turhaa/a1408426732184
HS:n pääkirjoitus (21.8.2014) Lisää räätälöintiä pulpettipakon sijaan
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Lis%C3%A4%C3%A4+r%C3%A4%C3%A4t%C3%A4l%C3%B6inti%C3%A4+pulpettipakon+sijaan/a1408513198246
Tuomas Pekkarisen kirjoitus Akateeminen talousblogi (21.8.2014). Oppivelvollisuuden pidentämisen positiivisista vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä
http://blog.hse-econ.fi/?p=6218#more-6218 
  

13 kommenttia:

Esa Suominen kirjoitti...

Pari huomiota. Sinällään huoli varhaisesta tuesta on erittäin perusteltu. Tätähän oppivelvollisuuden pidennys ei ratkaise, mutta ei ole ajateltukaan että se niin tekisi. Kyse on osasta pakettia.

Kirjoituksessa on virhe sikäli, että siinä väitetään suunnitellun noston koskevan vain osaa ikäluokasta. Näinhän ei ole, vaan nosto koskee nimenomaan kaikkia. Rajattua, vain osaa koskevaa oppivelvollisuutta ei voida säätää.

Toiseksi kirjoittajat tietävät hyvin, että suunniteltu pidennys pitää sisällään kaikki vaihtoehdot koulumuotoisesta opiskelusta oppisopimuksiin, kansanopistojen pitkiin linjoihin ja jopa työpajoihin. Siksi olkinukke "kouluun kantamisesta" antaa kritiikkiin astian maun. Jos kritisoidaan, hyvä, mutta ei kannattane keksiä kritisoitavaa.

Kolmanneksi kysymys liittyy siihen tulisiko kriitikoiden mielestä oppivelvollisuus poistaa kokonaan? Logiikan mukainen johtopäätös olisi se, että mikäli "pakko" on huono asia ja pudokkaat aikaisin tunnistettavissa (kuten he usein ovat), voitaisiin poistaa koko velvollisuus ja käyttää sama raha syrjäytyvien tukeen. Haluaisivatko kirjoittajat tämänkaltaisen mallin? Jos eivät, niin miksi eivät? Heidän logiikkansa kuitenkin tukee selvästi tällaista ajattelua.

On vaikea ajatella, että oppivelvollisuudessa olisi saavutettu Herran vuonna 2014 jonkinlainen piste epsilon, josta kaikki liike on liikettä huonompaan suuntaan. Osaamisvaatimukset kasvavat, jonka vuoksi on tärkeää varmistaa kaikille vähintään toisen asteen koulutus. Nyt suunniteltu uudistus on osa kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on varmistaa nivelvaihesiirtymän onnistuminen. Tärkeä tavoite, minusta.

Mikko Jordman kirjoitti...


"...koulutuksen varhainen keskeyttäminen tuon 3,5 prosentin kohdalla on oire jostakin isommasta ongelmasta, eikä ole itse ongelma."

Erinomainen kiteytys. Kirjoitin siitä vähän lisää

http://lilelibe.blogspot.fi/2014/08/ii-asteen-keskeytykset-ovat-seuraus.html

Martti Hellström kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista, Esa ja Mikko.

Suomessa isojakin koulutuspoliittisia ratkaisuja tehdään liian usein ottamatta huomioon käytettävissä oleva tutkimustieto. Tai jopa sitä väärin ääneen lukemalla. Tiedeyhteisössä siitä jää kiinni. Siksi tämä kirjoitus.

Timo Kontio kirjoitti...

Ja koska vääristä argumenteista kiinni, niin olisi kohtuullista jatkaa keskustelua. Olisin toivonut, että Suomisen esiintuomia virheargumentteja yritettäisiin edes korjata. Oppivelvollisuuden jatkon vastustaminen rakentuu pitkälti olkinukkeihin ja tahalliseen(?) väärinymmärtämiseen. Se on surullista, sillä asia on todella tärkeä.

Martti Hellström kirjoitti...

Kiitos, TK kommentista. Jatketaan hieman.

ES kirjoitti: "Kirjoituksessa on virhe sikäli, että siinä väitetään suunnitellun noston koskevan vain osaa ikäluokasta. Näinhän ei ole, vaan nosto koskee nimenomaan kaikkia. Rajattua, vain osaa koskevaa oppivelvollisuutta ei voida säätää. "

Jos pääosa ikäluokasta jatkaa jo nyt toisella asteella, niin faktisesti tilanne muuttuu vain sen ryhmän osalta, joka ei jatka. Jos se saadaan jatkamaan.

Täytyy myös palata lakiuudistuksen alkuun: Mitä ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan? 3,5 %:n ryhmän syrjäytymistä. Tutkimuksista tiedetään, että siihen on tehokkaampia keinoja- myös kustannustehokkaampia. Tutkimisnäyttöä esitetyn kaltaisen pidennyksen vaikuttavuudesta ei ole - vaikka akatemiatutkija näin väitti. Paha moka

ES: "Toiseksi kirjoittajat tietävät hyvin, että suunniteltu pidennys pitää sisällään kaikki vaihtoehdot koulumuotoisesta opiskelusta oppisopimuksiin, kansanopistojen pitkiin linjoihin ja jopa työpajoihin. "

Tiedetään. Tiedetään.

" Siksi olkinukke "kouluun kantamisesta" antaa kritiikkiin astian maun. "

Tästä kantamisesta todellakin on syvästi syrjäytyvien osalta kysymys. Kotoa hakemisesta. Kannattaa perehtyä esim. Vamoksen toimintaan ja työtapoihin. Osan osalta tarvitaan tosi pitkä kuntoutusta. Nyt rahat syydetään hyvin koulua käyvien oppimateriaaleihin- ja samaan aikaan kunnat lomauttavat opettajia.

Kannan syvää huolta tästä pienestä ryhmästä. Vaikka he eivät ehkä edes äänestä .

" Kolmanneksi kysymys liittyy siihen tulisiko kriitikoiden mielestä oppivelvollisuus poistaa kokonaan? Logiikan mukainen johtopäätös olisi se, että mikäli "pakko" on huono asia ja pudokkaat aikaisin tunnistettavissa (kuten he usein ovat), kohteessa."

Oppivelvollisuudella on ollut erittäin merkittävä osuus Suomen kohoamiseen yhdeksi maailman menestyneimmistä valtioista. Myös sen pidentämisellä on ollut vahva vaikuttavuus kansalaiskoulujärjestelmään ja peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.

2010-luvulla tiedetäään, että koulutuksen keston rinnalla tärkeä ehkä tärkeämpi on koulutuksen laatu, koettu merkityksellisyys. Oppilaiden todettu viihtymättömyys edellyttää, että opetus muuttuu. Koulutuksen pidetäminen tässä taloustilanteessa vaarantaa laadun kehittämisen.

Vaikeampi kysymys on, että työn kadotessa ja vähetessä työttömyys ja toivottomuus kasvaa ja syö myös uskoa koulutukseen.

Martti

Martti Hellström kirjoitti...

On myös vahvaa näyttöä siitä, että perheitä ajoissa tukemalla autetaan lapsia- ja jopa säästetään rahaa. Yksin Raisio säästi mijoonan lastensuojelurahoja näin.

http://yle.fi/uutiset/raisio_saasti_lastensuojelussa_miljoona_euroa__nyt_uutena_palveluna_kirjastosta_lainattava_perhevalmentaja/7417430

Roope Uusitalo kirjoitti...

Hei,

Mahtoiko arvon blogisteilta jäädä lähteet lukematta. Esim. Oreapoulos selvittää alla olevan linkin takana mikä vaikutus on oppivelvollisuuden nostolla 17 tai 18 vuoteen eri USAn osavaltioissa.

http://www.nber.org/chapters/c0588.pdf

Angrist & Krueger taas selvittävät mitä vaikutusta on sillä että joutuu käymään koulua kevätlukukauden loppuun sen sijaan että lopettaisi jo keväällä täyttessään 16.

http://www.jstor.org/discover/10.2307/2937954?uid=3737976&uid=2129&uid=2&uid=70&uid=4&sid=21104617943073

Kumpikin kuulostaa minusta melko relevanteilta suomalaisen keskustelun kannalta.

Totta kai oppivelvollisuus koskee kaikkia mutta rajoittaa vain pienen joukon valintoja. Tämä pieni joukko on myös se, johon kaikki oppivelvollisuuden vaikutuksia koskevat tutkimustulokset perustuvat.

Ideaalitilanteessa olisi tietysti käytettävissä suomalaista tutkimustietoa, mutta sellaista ei voi syntyä ellei oppivelvollisuusikään ensin nosteta.

Terv,
Roope Uusitalo

Martti Hellström kirjoitti...

Roope Uusitalolle lämmin kiitos osallistumisesta keskusteluun.

Hyvin lyhyesti nyt. Pidemmin myöhemmin. Pasi Sahlbergilla on nyt yö.

Aikaisempaan tutkimusnäyttöön on perustetua viitata, kun tilanne on analoginen. Mainituissa tutkimuksissa ei ole seurattu oppivelvollisuuden pidentämisen vaikuttavuutta.

Suomalaisen tutkimustiedon hankkimisen takia olisikin syytä ottaa aikalisä ja tehdä ehdotuksen mukaisesta muutoksesta perusteellinen vaikutuksen arviointi. Jos me saisimme päättää, käynnistäiisimme monialaisen tutkimushankkeen, jossa olisi mukana myös nuorisotutkimuksen asiantuntijoita kasvatuksen ja taloustieteen asiantuntijoiden lisäksi.

Peter Johnson ja Martti Hellström

Tuomas Pekkarinen kirjoitti...

Kiitän kirjoitajia kommenteista viime viikkoiseen blogipostaukseeni. Yritän nyt vastata esitettyihin pointteihin.

1. Angristin ja Kruegerin tutkimus käsittelee koulutuksen pituuden vaikutusta elinkaarituloihin yksilötasolla. Tämä on empiiriselle tutkimukselle vaikea kysymys koska koulutus ei vaihtele satunnaisesti yksilöiden välillä. Angristin ja Kruegerin innovaatio olikin käyttää hyväksi yksilöiden syntymäkuukausien ja osavaltioiden oppivelvollisuuden pituuden aiheuttamaa vaihtelua koulutuksessa. Tällainen vaihtelu identifioi koulutuksen vaikutuksen juuri niille henkilöille, jotka käyvät koulua muutaman kuukauden pidempään sen takia että oppivelvollisuus heidät siihen pakottaa. Tästä Angristin ja Kruegerin tutkimuksen otsikkokin “Does compulsory schooling attendance affect schooling and earnings?” Oreopouloksen ja Salvaneksen viittamissa tutkimuksissa taas käytetään hyväksi tilanteita, joissa maat ovat pidentäneet oppivelvollisuutta. Tällaisetkin muutokset identifioivat koulutuksen vaikutkset juuri sellaisiin henkiloihin, jotka pidentävät koulutustaan vain oppivelvollisuuden pidentämisen takia.

Minun on vaikea ymmärtää miksi tällaiset tutkimustulokset eivät olisi relevantteja kun pohditaan mahdollisen oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksia Suomessa. Nämä tutkimukset nimenomaan käsittelevät tätä kysymystä. Se että valtaosa kouluttautuu Suomessa pidemmälle kuin oppivelvollisuus vaatii, ei liity näiden tutkimusten relevanssin millään tavalla. Tilanne on ollut samanlainen kaikissa niissä maissa, joita tutkimukset käsittelevät.

2. En ole koskaan kiistänyt, että investoiminen varhaiskoulutukseen on kannattavaa. Se, onko se kannattavampaa kuin oppivelvollisuuden loppuun satsaaminen onkin hieman monimutkaisempi kysymys. Jos lukisitte Heckmaninne tarkemmin, huomaisitte, että hän painotta koulutusinvestointien komplementaarisuutta. Jos emme investoi varhaiskoulutukseen myöhemmät investoinnit eivät ole tuottavia. Mutta sama pätee myös toisinpäin. Jos emme satsaa oppivelvollisuuden loppuun eivät varhaiskoulutuksenkaan investoinnit tuota pitkäkestoisia tuloksia. Tämän vuoksi hallituksen rakenneuudistuspakettia olisikin katsottavat kokonaisuutena.

3. Vaikka suomalaiset keskimäärin suorittavat toisen asteen tutkintoja hyvin, ovat joidenkin ryhmien luvut ainakin minun mielestäni huolestuttavia. Esimerkiksi tuoreen VATT analyysin mukaan OECD:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien lapsista vain 48% on suorittanut toisen asteen tutkinnon 23-vuotiaaksi mennessä. Tässä on yksi kohderyhmä hyötyisi oppivelvollisuuden pidentämisestä.

Tuomas Pekkarinen
https://sites.google.com/site/tjpekk/

Anonyymi kirjoitti...

Kaipaisin pientä selvennystä.

"1. Kirjoituksessa viitatut tutkimukset eivät liity millään tavalla Suomen aiottuun oppivelvollisuusiän nostamiseen vuodella vaan yleensä kysymykseen koulutuksen pituuden talousvaikutuksista. Suomessa oppivelvollisuuden jatkaminen koskisi tällä hetkellä noin 3,5 % ikäluokasta. Pekkarisen viittaamissa tutkimuksissa todetut koulutuksen keston pidentämisen positiiviset on todettu silloin, kun oppivelvollisuuden jatkaminen kohdistuu koko ikäluokkaan, ei sen pieneen osaan, kuten Suomessa on tilanne."

Oppivelvollisuus koskee oikeastaan kaikkialla kaikkia, ei vain pientä osaa ikäluokasta. Niin Suomessa nyt, esitetyssä pidennyksessä kuin viitatuissa tutkimuksissakin. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä.

3,5 prosenttiin viittaamisella viitataan kai siihen, että vain tuo osuus jäisi ilman velvollisuutta kokonaan kaiken koulutuksen ulkopuolelle. Tällä tulkinnalla velvollisuuden pidennys kuitenkin koskisi kaikkia vain silloin kun KUKAAN ei ilman pidennystä jatkaisi opintojaan velvollisuuden jälkeen. Aivan selvästikään näin ei viitatuissa tutkimuksissa käsitellyissä tapauksissakaan (tai muissakaan) ole ollut.

Näyttäisikin siltä, että oppivelvollisuuden kattavuutta tulkitaan tässä argumentissa kahdella, keskenään ristiriitaisella tavalla, mikä tekee argumentista kovin heikon.

Ehkä Martti selventää?

"Pekkarinen itse ei esitä mitään todisteita siitä, että meillä oltaisiin kansainvälisesti jotenkin huonossa tilanteessa."

Matalasti koulutettujen osuus on Suomessa nuorissa ikäluokissa suhteellisen alhainen, muttei mitenkään poikkeuksellisen alhainen ja monessa maassa päästään paljonkin parempiin tuloksiin. Osuus on myös korkeampi kuin meillä on ollut tavoitteena 1970-luvun alusta saakka. Tämä johtuu siitä, että kynnysarvona kehittämiselle ei ole pidetty sitä, että tilan pitää olla kansainvälisesti katsottuna poiikkeuksellisen heikko.

"Taloustieteilijän tulisi myös ymmärtää, että jos ongelman korjaamiseen varataan 15 - 30 miljoonaa euroa (todelliset kustannukset voidaan tietää vasta jälkeenpäin) ja siitä yli 95 % menee ihan muiden kuin ongelmatapausten auttamiseen, niin silloin panos-tuotos-suhde on välttämättä kehno."

Miten mitataan, kuinka paljon ulkopuolelle putoavat saavat resursseja suhteessa uudistukseen käytettyihin resursseihin? Tässä ilmeisesti lasketaan vain uudistuksen lisäpanostuksia ja niiden kohdentumista?

Täytyy kuitenkin muistaa, että uudistus vaikuttaa vanhojenkin resurssien kohdentumiseen.

Jos esimerkiksi tuo 3,5 %, jota olette käyttäneet, saadaan koulutuksen piiriin, on kyseinen joukko kooltaan hieman yli 2000 nuorta. Pudokkaat eivät pääsääntöisesti ole ohjattavissa lukioon vaan ammatilliseen koulutukseen, jonka kustannus on yli 10 000 euroa vuodessa. Jos joukko ohjautuu ammatilliseen koulutukseen, ohjaa 15 miljoonan lisäresursseilla toteutettu uudistus muuten putoaville yli 20 miljoonaa euroa. Siksi voidaan väittää, että vain lisäresurssien kohdentumiseen rajoittuva tarkastelu antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan kokonaisuudesta.

"Pakko ei ole hyvä keino kasvatuksen ja opetuksen asioita ratkottaessa ja on myös muistettava ne sivistykselliset päämäärät, jotka ovat olleet koulutuksen perusteina vuosisatoja."

Edelläkin on (vailla vastausta) kysytty, miksi 9 vuotta pakkoa on hyvä keino, mutta yksi vuosi lisää ei ole. Olisi varmasti eduksi kaikille, jos tähän kysymykseen voitaisiin saada vastaus.

"Koulutuksen pidetäminen tässä taloustilanteessa vaarantaa laadun kehittämisen."

Tarkoittaako tämä, että näitä nyt putoavia ei edes pidä saada koulutuksen piiriin? Jos ei, mitä se tarkoittaa?

Martti Hellström kirjoitti...

Ensinnäkin kaunis kiitos Tuomas Pekkariselle ja nimimekrille Anonyymi komeista pohdinnoista. Joudun nyt vastaamaan hyvin lyhyesti ja tavalla, jota joku voi pitää kiertelynä.

Vastaan näin: Pyydän nimeämään tutkimuksen, jossa on seurattu oppivelvollisuuden pidentämispäätöksen vaikutusta koulutuksesta toisen asteen nivelvaiheessa pudonneiden parempaan kiinnittymiseen koulunkäyntiin ja heidän hyvinvointiinsa.

Jos sellainen tutkimus löytyy, on täydet perusteet väittää, että oppivelvollisuuden pidentämiselle on tutkimusnäyttöä.

Martti

Tuomas Pekkarinen kirjoitti...

Nyt te kyllä siirrätte maalitolppia. Kirjoitin alkuperäisessä insertissäni selvästi, että Suomi saattaa olla ensimmäinen maa, jossa oppivelovollisuus ulottuisi yli kouluasteiden. Mutta jos evidenssiltä vaaditaan, että sen tulee vastata kaikilta institutionaalisilta yksityiskohdiltaan suunniteltua toimenpidettä, voidaan tutkimustiedon käyttö päätöksenteon tukena unohtaa kokonaan. Tämä on tietysti se vanha suomalainen perinne.

Mitä tulee oppivelvollisuuden pidentämiseen 16. ikävuodesta eteenpäin, niin siitä löytyy kyllä evidenssiä Yhdysvalloista. Erityisen hyvä survey löytyy täältä:

http://www.nber.org/chapters/c0588

Martti Hellström kirjoitti...

TP- Kiitos kärsivällisyydestä.

Perehdytään.

Martti