Kuukauden kirja: ReseptitOPSin käyttöön.

EILEN oli kaunis kesäpäivä ja otin Oittaalle mukaan hauskannimisen kirjan:

Luostarinen, Aki  ja  Peltomaa, Iida-Maria  (2016). Reseptit opsin käyttöön. Opettajan opas työssä onnistumiseen. Jyväskylä: Ps-kustannus

Kirjaa on facebookissa kovasti hehkutettu, ja on sitä myytykin, koska nyt on myynnissä jo toinen painos.

KIRJASSA  on yhdeksän päälukua, ja sivuja on yhteensä 243. Luvut ovat:

toimintakulttuuri
laaja-alainen osaaminen
monialaisten  oppimiskokonaisuuksien rakentaminen
ohjelmointi
oppimisympäristö
monipuolinen oppimisen ja osaamisen arviointi
itsensä ja työnsä johtaminen
hyvinvointi ja jaksaminen
ops-sanasto

MUOTO on vänkä: Kukin pääluku jakautuu ainesten ja mausteiden esittelyyn ja sitten annetaan resepti, kuinka herkku (muutos) syntyy.

Entä sisältö? Kirjoittavat avaavat opsia rauhoittavasti. Uudessa opsissa on  jotain uutta  ja jotain vanhaa. Sen tulisi muuttaa ajattelua ja käytännön toimintaa. Mutta edetään rauhassa eikä hötkyillä. Omasta hyvinvoinnista pitää pitää huolta.

Erityisen taitavasti tekijät  selittävät, mitä monia pelottava ohjelmointi on. Ohjelmoinnin  päätavoite on opettaa algoritmista  ajattelua. Esimerkkinä esitellään tehtävä ohjeistaa   kahvin keittäminen ja nauttiminen. Prosessi jaetaan pieniin osiin: käskyiksi. Esim. täytä pannu kylmällä vedellä. Keitä vesi…Käskyt annetaan  peräkkäin.  Johonkin käskyyn  voi liittyä ehto; jos käytät maitoa niin…
Voi olla myös vaihtoehtoja: otat maitoa tai kermaa. Tällaisten algoritmien rakentelu on itse asiassa ihan samaa kuin reittiohjeen antaminen kylään tuleville.

OPSIN yleisestä osasta on siis nostettu esiin tekijöiden mielestä oleellisimmat jutut. Oppiaineosasto on jätetty suosiolla rauhaan. Kustakin niistä esitetään sekä opsin että tekijöiden omia  hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Paikoin - on pakko sanoa - teksti on vähän ohutta yläpilveä. Niin usein käy,  kun haluaa sanoa kaiken vähän kaikesta. Historiallinen perspektiivi ei näytä kirjoittajia kiinnostaneen  lukuunottamatta lyhyttä katsausta arvioinnin kehittymiseen peruskoulun aikana. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien kohdalla jäin itse  kaipaamaan hieman syvempää eheyttämisen idean taustoittamista. Samoin oppimisympäristöajattelun oppimispsykologisten perusteiden tuntemisesta olisi opettajille hyötyä. Kunkin luvun lopussa olevista  kirjallisuuslistoista löytyy lisätietoa, ja niistä  näkyy, ettei nuori tekijäpari ole ainakaan liian  tutkimussuuntautunut  :-)

IHAN oikein kirjassa korostetaan jokaisen omaa vastuuta ammatillisesta kehittymisestään.  On sitouduttava yhdessä sovittuihin linjauksiin ja noudatettava yhteisä pelisääntöjä. Virallisisten normien yli ei voi kävellä. Jokainen on vastuussa ilmapiiristä ja siitä miten työstään puhuu.

Vaikka kirjassa on mukavia  pohdintatehtäviä ja toiminnallisia työtapoja esim. yhdessä tehtäväksi, jotenkin jäin kaipaamaan  kahta asiaa: koko kouluyhteisön ja kouluorganisaation tason tarkastelua (kirjassa koulut näyttävät toimivan ilman rehtoria:-))  ja vielä enemmän vinkkejä siitä, mitä opettaja voisi tehdä omassa luokassaan uuden opsin hengessä.

Mutta ei kirjan lukeminen hukkaan mennyt, ei lainkaan. Itse poimin muistiin mm. seuraavia helmiä:
- tarkastuslista siitä, onko koulu aidosti oppiva yhteisö (hyviä kysymyksiä)
- Andy Hargreavesin toimintakulttuurimallit
- jokaisen vastuu myös toisten innostamisesta: "Ole innostaja ja kannustaja ennemmin kuin rapauttaja!"
- liikennevalotehtävä  opsmuutosen selkeyttämiseksi (lopettaa -  jatkaa, kehittää -  aloittaa kokonaan uutta (tutun tuntuinen :-)
-  Speed Dating (Pikadeitit):  Kysymyksiä, joita puidaan vaihtuvien parien kanssa. Esimerkiksi: Mikä on vahvuutesi?  Mitä toivot ops-uudistuksen kanssa? Mistä nautit työssäsi eniten?  Mikä on opettajuudessa parasta?  Jos os voisit muuttaa koulussaasiu yhden asian, mikä se olisi?
-  laaja-alaisen osaamisen, toimintakulttuuri kehittämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien liittäminen ajatuksellisesti toisiinsa.
- siitä muistuttaminen, kuinka tärkeää on avata tavoitteita oppilaille ja kertoa ääneen, mitä on tarkoitus oppia.
- digitaalisen osaamisen kartta on kiva bonus
- sen esiinnostaminen, että arviointi voi olla myös vallankäyttöä.

MILTÄ siis OPS-herkku  maistui näillä resepteillä?  Hyvää perusruokaa. Ei nyt gourmettia, muttei ehkä tarvitsekaan.  Kaikkein sympaattisinta  kirjassa on muutosviestin perussävy:  otetaan rauhallisesti ja autetaan toisiamme.  Kaikkea OPSista emme voi omaksua kerralla.

Teoksen tekijät Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa kertovat olevansa  pedagogisia täydennyskouluttajia, erityisesti  OPS-kouluttajia. Ja he ovat kiertäneet ympäri Suomea.
He ovat laittaneet u-tubeen hyvää tuulta tuova  minuutin esittelyvideon:

https://www.youtube.com/watch?v=7ya7wu1H0rA