Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 2

Päivitetty 13.7.
JATKAN nyt Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyä.
Ensimmäisen osan  (tässä linkki)  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on.

Tässä toisessa  osassa esittelen  tuolloin esiteltyjä ohjeita siitä, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia.

Kolmannessa (ja ehkä useammassakin) osassa  tulen vielä esittelemään vielä muita tuon kirjan helmiä. Siksi paljon niitä on.

Herra Knowlesin ajatuksia siitä, kuinka niiden tulisi näkyä aikuisopetuksessa

Malcolm S. Knowles (1913- 1997) oli  amerikkalainen, yksi maailma tunnetummista  aikuiskasvattajista. Häntä pidetään andragogian pioneerina. Itse käsitteen keksi kuitenkin saksalainen opettaja Alexander Kapp.  Tohtoriksi hän väitteli Chicagossa 1950-luvun lopulla. Vuonna 1959 hän sai aikuiskasvatuksen apulaisprofessorin viran Bostonista. Eläkkeelle hän pääsi Pohjois-Carilinan valtion yliopistosta vuonna 1974, mutta jatkoi luennointia  eläkkeellä vuoteen 1990 saakka. Hän kuoli sydänkohtaukseen 84 vuoden ikäisenä.

Knowles kehitteli humanisista oppimisteoriaa, jonka ytimessä on itseohjautuva ihminen.

Knowlesin mukaan aikuisten oppiminen on  monessa suhteessa erilaista  lasten ja nuorten opettamiseen, pedagogiikkaan verrattuna. Miksi? Siksi, että...

Lapset

Lapset ovat riippuvia. Heidän kokemuksilleen on opetuksessa vain vähäinen arvo. Lapset ovat valmiita  oppimaan mitä vaan, kunhan on painetta. Heille opetus on sitä, että omaksutaan oppiainesisältöjä, joita hyödynnetään joskus myöhemmin.

Niinpä lasten opettamiseen sopivia menetelmiä ovat mm. luento (opettajan esitys MH), ohjattu luenta (mielenkiintoinen käsite MH)  ja av-esitykset.

Aikuiset

Aikuiset taas ovat itseohjautuvia, ja heillä on tarve siihen. Heillä on rikas kokemusreservi, joka  rikastuttaa sekä omaa että muiden  oppimista.  Heitä virittää oppimiseen halu ratkaista todellisen elämän asettamia tehtäviä ja ongelmia sekä halu  soveltaa tänään opittavia tietoja ja taitoja tänään, jotta voi elää  tehokkaaminen huomenna. Heille opetus tarkoittaa mahdollisuutta lisätä  omaa pätevyyttä saavuttaa täysi potentiaali elämässä.

Niinpä aikuisten opettamiseen sopivia menetelmiä ovat kokemukselliset tekniikat: laboratoriot,  keskustelut, tapaustutkimukset, simulaatointi ja  kenttäkokeilut.

Kuinka aikuisuuden tulisi näkyä koulutuksessa?

Knowless oli siis humanisti. (Aikuinen) ihminen oli hänelle itseohjautuva oppija ja yksilö. Itseohjautuvuuden periaatteen  tuli näkyä opetus/koulutustapahtumassa näin:

• Ilmapiiri on vapaamuotoinen, yhteistyöhakuinen ja vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuva (se vaikuttaa motivaatioon).
• Käytetään yhteissuunnittelua (se  sitouttaa).
• Arvioidaan yhdessä oppimistarpeet ja sovitetaan tavoitteet  tarpeiden pohjalta yhdessä.
• Oppimisprosessi on ongelmalähtöinen.
• Käytetään yhteistoiminnallisia työtapoja, joissa hyödynnetään kokemustaustaa.
• Käytetään yhteisarviointia.

POHTIESSAAN millaisilla työtavoilla  kannattaa opettaa tietoja, taitoja tai asenteita, hän luettelee yksityiskohtaisemmin aikuisille sopivia työtapoja. Poimin sieltä seuraavia case-keskustelu, case-menetelmä,  debatti,  dialogi, diat, dramatisointi, elokuva/televisio, haastattelu, in-basket harjoitukset, keskustelu (kokemuksien jakamiseen perustuvat, ohjatut, ryhmäkeskeiset)  kriittisten tapahtumien prosessointi käytännön taitojen harjoittelu, matkat, näyttely, ohjattu keskustelu, paneeli, pelit, roolipelit,  valmentaminen, väittely...

INNOSTAVAA, eikö? Näin aikuisia pitäisi opettaa, koska he ovat aikuisia eivätkä lapsia.

Hmmm. Ja eikö juuri näin, 30 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen haluta opettaa myös lapsia. Tästä paradoksista enemmän myöhemmin.