AIKA ajoin törmää huikeisiin oivalluksiin. Niin viisaisiin ajatuksiin, että ne haluaa ehdottomasti jakaa.
Tänään haluan jakaa Urpo Harvan ajatuksia dialogista siis keskustelusta. Lähteenä on teos:
Ruusala, Väinö. (toim.) (1974). Ryhmätyö aikuisopetuksessa. 4. painos. Forum-kirjasto. Helsinki: Tammi
Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1965. Teoksen aivan lopussa on Urpo Harvan essee otsikolla "Kasvatus ja keskustelu". Se kolahti.
HARVAN mukaan keskustelusanan kreikkalainen vastine on dialogos. Dia = läpi, halki. Logos = on kreikan kielen syvämielisimpiä sanoja. Sana. Ajatus. Järki. Sanominen. Puhuminen
Jotta ihminen voi keskustella, tarvitaan ihmiskäsitystä, jossa ihminen on zoon logikon, looginen olento = järkevä ja puhuva olento.
Harva on humanisti, ja humanisti ajattelee, että kaikille ihmisille on ominaista ”järkipuheisuus”
Jokainen osaa puhua järkeviä. Tähän kuuluu oleellisesti, että ketään ei tule kohdella keskustelussa pelkästään välineenä (Kant), siis jokaisen kanssa voidaan (aidosti) keskustella. Keskustelu on paitsi puhumista myös kuuntelemista: halua ja kykyä ymmärtää, mitä toinen sanoo.
Keskustelun vääristymiä ovat: Julistaminen. Väittely. Tukahduttaminen. Vaikeneminen
Keskustelun iso ongelma on kieli. Luulemme, että sanat tarkoittavat meille samaa. Siksi Sokrates halusi selkeyttää käsitteitä.
Toinen ongelma on puhuva ihminen ihminen. Deskriptiivisesti puhuva ilmaisee puhtaita tosiasioita. Mutta emme aina puhu niin. Käytämme kieltä myös väärin. Propagandistisesti puhuva pyrkiikin vaikuttamaan toisiin. Ihminen joka on käsityksissään vuorenvarma, ei halua eikä oikeastaan voikaan niistä keskustella, hän pystyy vain julistamaan. Hän ilmoittaa totuuden kuin Jumala. Kieli voi olla myös keino salata ajatuksia.
Harva on vahvasti sitä mieltä, että me ihmiset pystymme keskustelemaan (kaikkien) toisten kanssa. Mutta meidän on kunnoitettava logosta: jokaisen oikeutta esittää oma ajatuksena avoimesti ja ilman pelkoa.
Tähän oikeuteen liittyy velvollisuus esittää kantansa tueksi rationaalisia argumentteja sekä alttius kuunnella sitä kritiikkiä, mitä toisella on esitettävänä näitä argumentteja vastaan. Tämä on vaikeaa paitsi intellektuaalisesti myös emotionaalisesti. Logoksen kunnioituksen kun kuuluu myös valmius luopua niistä mielipiteistä, joiden kritiikki osoittaa nojautuvan virheellisiin rationaalisiin argumentteihin.
Tänään haluan jakaa Urpo Harvan ajatuksia dialogista siis keskustelusta. Lähteenä on teos:
Ruusala, Väinö. (toim.) (1974). Ryhmätyö aikuisopetuksessa. 4. painos. Forum-kirjasto. Helsinki: Tammi
Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1965. Teoksen aivan lopussa on Urpo Harvan essee otsikolla "Kasvatus ja keskustelu". Se kolahti.
HARVAN mukaan keskustelusanan kreikkalainen vastine on dialogos. Dia = läpi, halki. Logos = on kreikan kielen syvämielisimpiä sanoja. Sana. Ajatus. Järki. Sanominen. Puhuminen
Jotta ihminen voi keskustella, tarvitaan ihmiskäsitystä, jossa ihminen on zoon logikon, looginen olento = järkevä ja puhuva olento.
Harva on humanisti, ja humanisti ajattelee, että kaikille ihmisille on ominaista ”järkipuheisuus”
Jokainen osaa puhua järkeviä. Tähän kuuluu oleellisesti, että ketään ei tule kohdella keskustelussa pelkästään välineenä (Kant), siis jokaisen kanssa voidaan (aidosti) keskustella. Keskustelu on paitsi puhumista myös kuuntelemista: halua ja kykyä ymmärtää, mitä toinen sanoo.
Keskustelun vääristymiä ovat: Julistaminen. Väittely. Tukahduttaminen. Vaikeneminen
Keskustelun iso ongelma on kieli. Luulemme, että sanat tarkoittavat meille samaa. Siksi Sokrates halusi selkeyttää käsitteitä.
Toinen ongelma on puhuva ihminen ihminen. Deskriptiivisesti puhuva ilmaisee puhtaita tosiasioita. Mutta emme aina puhu niin. Käytämme kieltä myös väärin. Propagandistisesti puhuva pyrkiikin vaikuttamaan toisiin. Ihminen joka on käsityksissään vuorenvarma, ei halua eikä oikeastaan voikaan niistä keskustella, hän pystyy vain julistamaan. Hän ilmoittaa totuuden kuin Jumala. Kieli voi olla myös keino salata ajatuksia.
Harva on vahvasti sitä mieltä, että me ihmiset pystymme keskustelemaan (kaikkien) toisten kanssa. Mutta meidän on kunnoitettava logosta: jokaisen oikeutta esittää oma ajatuksena avoimesti ja ilman pelkoa.
Tähän oikeuteen liittyy velvollisuus esittää kantansa tueksi rationaalisia argumentteja sekä alttius kuunnella sitä kritiikkiä, mitä toisella on esitettävänä näitä argumentteja vastaan. Tämä on vaikeaa paitsi intellektuaalisesti myös emotionaalisesti. Logoksen kunnioituksen kun kuuluu myös valmius luopua niistä mielipiteistä, joiden kritiikki osoittaa nojautuvan virheellisiin rationaalisiin argumentteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti