KURSSIMUOTOISUUS - jaksoluku- periodiopiskelu otettiin järjestyksessä toisena kouluna käyttöön Helsingin Yhtenäiskoulussa. Koulu on yhä olemassa Käpylässä- vaikka se on yritetty lakkauttaa useasti. Koulussa toimivat pitkään luokat ala-asteen ensimmäisestä lukioon, kaikki samassa rakennuksessa. Peruskoulussa on noin 250 oppilasta ja lukiossa noin 160 opiskelijaa. Lukion toiminta päättyi vuonna 2014. Koulun "filiaalina" oli pitkään Käpylän iltaoppikoulu.
YHTENÄISKOULU perustettiin vuonna 1956. Taustalla oli aluksi epävirallinen yhdistys Urania-piiri. Piirin aktiivi oli Touko Voutilainen, sysmäläisen yhteiskoulun rehtori, joka oli muuttanut Helsinkiin. Piiri halusi perustaa koulun, joka ei erottelisi lapsia neljän kansakouluvuoden jälkeen. He halusivat kehittää suomalaista koulujärjestelmää kaikille oppilaille yhteisen, yleissivistävän yhtenäiskoulun suuntaan.
Aluksi koulussa oli 51 oppilasta, ensimmäisellä ja toisella luokalla. Nykyiseen koulurakennukseen Louhentielle Yhtenäiskoulu pääsi syksyllä 1962. Lukioluokat käsittävä vaihe valmistui vuonna 1965.
Yhtenäiskoulun pedagogiikka oli vuosia omaa aikaansa edellä. Oppimisnäkemys oli positiivinen: kaikki oppivat. Opetuksessa korostettiin yleissivistyksen ohella luovuutta ja jo silloin oppimaan oppimisen taitoja. Englannin kielen varhaisopetus aloitettiin jo ensimmäisellä luokalla. Matematiikan opetuksessa kokeiltiin uusia menetelmiä. Opetusta keskitettiin periodiopiskelun avulla. Perinteisestä numeroarvostelusta luovuttiin. Oppilaat saivat sanallisen arvion (erinomainen, hyvä, tyydyttävä tai välttävä) kunkin jakson opintosuorituksista. Jos kurssia ei hyväksytty, arvosanaksi tuli "kertaus", ja näyttö oli annettava kertauskokeessa. Innovatiivinen koulu sai hienoja opettajia. Musiikkia opetti Kari Rydman ja historiaa Sirkka Ahonen. Omista kurssikavereistani koulun luokanopettajiin on kuulunut Markku Vainio, ja siellä jatkaa yhä lapsuuden kaveri Nipa Nieminen.
Helsingin yhtenäiskoulu oli yksityinen koulu vuoteen 1977 asti, jolloin pääkaupunkikin siirtyi peruskoulujärjestelmään. Koulu kiinteistöineen luovutettiin kaupungille. Iltakoululle perustettiin oma kannatusyhdistys, ja se vuokrasi tilat iltakoululle. Iltakoulu muutti myöhemmin tilanahtauden vuoksi Arkadian yhteislyseon tiloihin Töölöön.
Vuonna 1988 Helsingin kaupunki aikoi lakkauttaa Yhtenäiskoulun lukion. Opetusministeriön myöntämä FOTA-kokeilun rahoitus pelasti kuitenkin lukion kesällä 1990. Myös vuonna 2007 opetusvirasto esitti Yhtenäiskoulun lakkauttamista, mutta tälläkin kertaa kaupunginvaltuusto torjui esityksen. Tuolloin koulun ystävät julkaisivat levynkin "Kun ovet naulataan" osana puolustustaistelua. Luokaton yhtyeen laulun voi kuunnella vieläkin tässä osoitteessa: http://pecah.ndas.se/download-mp3/download/87939177/kun-ovet-naulataan.html
Viimeisin koulutaustelu käytiin vuonna 2014. Tuolloin päätettiin että Yhtenäiskoulun lukio siirtyy Alppilaan, mutta peruskoulu jää nykyisiin tiloihin. Argh.
Yhtenäiskoulun ensimmäinen rehtori: Touko Voutilainen
Sotien jälkeen Voutilanen toimi Sysmän yhteiskoulun rehtorina ja historian opettajana vuosna 1949–1952 sekä Uuden Suomen kulttuuritoimittajana 1954–1956. Vuonna 1956 hän oli mukana perustamassa Helsingin yhtenäiskoulua. Hän toimi sen rehtorina 15 vuotta aina vuoteen 1971 saakka. Vuonna 1962 Voutilaisen johdolla perustettiin Käpylän iltaoppikoulu. Tuolloin molemmissa kouluissa noudatettiin jakso-opiskelua. Käpylän iltakoulu siirtyi vuonna 1970 ensimmäisenä Suomessa täydelliseen luokattomuuteen.Voutilainen toimi Käpylän iltaoppikoulun rehtorina oman toimensa ohessa vuodet 1962- 1971. Sen jälkeen hän jatkoi vielä iltaoppikoulun rehtorina vuoteen 1977 - siis peruskouluun siirtymiseen saakka, jolloin hän jäi tehtävästä eläkkeelle - mutta jatkoi aktiivisesti mm. kirjoittamista. Voutilainen kuoli Helsingissä vuonna 1991 73 vuoden iässsä.
Voutilainen, Touko (1986). Periodiopiskelu peruskouluun. Helsinki: Kunnallispaino.
Touko Voutilainen julkaisi vuonna 1986 pienen kirjasen innovoimastaan perioidiluvusta. Periodilukua kokeiltiin ensimmäisenä hänen johtamassaan Sysmän yhteiskoulussa lukuvuonna 1950-51 sekä keskikoulussa että lukiossa. Innovaatio otettiin sitten käyttöön myös Yhtenäiskoulussa ja vuonna 1962 alkaen myös Käpylän juuri toimintansa aloittaneessa iltakoulussa. Peridiopiskelu kehittyi luokattomaksi kurssimuotoiseksi järjestelmäksi nimenomaan Käpylässä. Sieltä idea levisi Alppilan Mäkelänrinteen yhteislyseoihin. Niissä kokeilu alkoi vuonna 1972. Perässä seurasi useita lukiota, ja vuonna 1982 siirtyivät lähes kaikki Suomen lukiot kurssimuotoiseen järjestelmään.
Kirjasen tarkoitus oli käynnistää keskustelua, olisiko jo aika harkita periodiopiskelun soveltamista myös peruskouluun.
" Peruskoulua ei voitane kauaa kehittää pitäytymällä siihen vanhaan käytäntöön, että työjärjestys laaditaan vain kerran vuodessa", Voutilainen kirjoittaa.Mihin periodiopiskelulla pyritään? Mitä ongelmaa se ratkaisee?
Niin lukioissa kuin peruskoulun yläluokilla aineenopettajat opettavat pariakymmentä eri oppiainetta. Aineenopettajien - ja myös Voutilaisen mielestä, tämä haittaa oppimista. Ns. hajautettu lukujärjestys on pirstaleinen, ja se rasittaa oppilaita kohtuuttomalla määrällä irrallista muistitietoa. Koulu ei kehitä ymmärrystä eikä ajattelukykyä. Oppimisesta tulee katkonaista, jos saman päivän aikana aine vaihtuu yhtä päätä ja yhden aineen oppituntien väli on pitkä. Aikaakin tuhlaantuu.
Oppiaineiden määrää ei voida kuitenkaan vähentää, sillä yleissivistyksen kannalta oppiaineita ei ole liikaa. (Eikä meillä eri syistä ole innotuttu yhdistämään oppiaineita laaja-alaisemmiksi oppiaineiksi (ns. kokonaisopetus). Siinä hukattaisiin aineiden sisäinen logiikka.
Ratkaisuksi Voutilainen ehdotti periodijakoa: Lukuvuosi jaetaan lukukautta lyhyempiin jaksoihin.
Suomessa on ollut käytössä 4-5-6-8-jakoisia periodijärjestelmiä. Kuusijakoisessa mallissa on esim. kuusi kuuden viikon jaksoa. Näin voidaan vähentää oppimisen katkonaisuutta ja lisätä sen jatkuvuutta. Opetukseen tulee vaihtelua. Opettajalla periodiopiskelu helpottaa niin, että opetettavana on samalla viikolla huomattavasti vähemmän luokkia kuin hajautetusti.
Konkreetusti se tarkoittaa, että koko lukuvuotta ei mennä yhdellä vaan useammalla lukujärjestyksellä.
Malli ei ole ihan ongelmaton. Mm. poissaolot vaikuttavat jaksojärjestelmässä toisella tavalla kuin hajautetussa järjestelmässä. Niinikään toisista periodeista tulee oppilaille vahvoja, toisista heikkoja. Perinteinen arviointitapakin on uudistettava. Arvostelu (nykyään siis arviointi) on luontevinta tehdä periodin päättyessä paitsi niillä aineilla, joita opetetaan hajautetusti. Niiden osalta arviointi kannattaa suorittaa Voutilaisen mukaan 2-3 periodin jälkeen.
Miten periodiopiskelu suunnitellaan?
Voutilainen antaa ohjeet:
1. Vuosiviikkotunnit muutetaan periodiviikkotunneiksi. ( 1 vvt = 38 tuntia) 1 vvt = 6 pvt ( joudutaan pyöristämään käytännössä)
2. Mitkä aineet mihinkin periodiin? Mitkä keskitetysti? (suhteellisen tasaisesti) Mitkä hajautetusti (harjoitusaineet, uskonto)?
3. Oppimäärien sijoittaminen perioideihin
4. Työjärjestyksen laatiminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti