KUVA: Eino Kaila. Lainattu Helsingin yliopiston sivuilta.VIIKONLOPUN energialaturinani on ollut Eino Kailan "Persoonallisuus"-teos. Vuonna 1958 kuollut Kaila oli filosofi, psykologi ja merkittävä kulttuurivaikuttaja. Filosofian professori Kaila kirjoitti esimerkiksi teatteriarvosteluja.
PERSOONALLISUUS-teokseen oli tutustuttava, jotta ymmärtäisi Koskenniemen opetusopin keskeiset ratkaisut: persoonallisuuden kasvatuksen päämääränä ja tarpeet kasvun voiman lähteinä. Teos ilmestyi vuonna 1934, ja koko käsite persoonallisuus oli juuri tuotu tieteen kieleen. Palaan teokseen tarkemmin, kun olen sitä riittävästi sulatellut. Ja kun olen Kansakoulun opetusopin "tyhjentänyt".
KANSAKOULUN OPETUSOPPI osa 9: OPETTAMINEN
OPETTAMINEN on yleisesti opettajan toimintaa opetuksessa, toimintaa, joka tähtää oppilaan oppimiseen. Ja oppimisen lajithan Koskeniemi jakoi (1) harjaantumiseen (konemainen oppiminen), (2) mieleenpainamiseen (muisti), (3) kehittymiseen perustuvaan oppimiseen ja (4) omaksumiseen (sopeutumalla oppiminen).
Millaisin termejä Koskenniemi opettamiseen liittää? (Koskenniemelle opetus oli yläkäsite, mutta jätän tässä kuitenkin alakäsite: kasvattamisen tarkastelun ulkopuolelle). Tällaiset sattumat lähiluvulla löysin.
Harjaantumista edistävä opettaminen
Opettaminen on "harjaantumisen viljelemistä", "konemaista dresyyriä".
Mieleenpainamista edistävä opettaminen
Opetus on "pääasiassa tietojen ja taitojen välittämistä lapsille" (erotuksena kasvatuksesta). Opettaminen on opastamista. Opettaminen on sitä, että "käytetään mieleenpainamisen edistämisessä lapsen tarvetta selittää ja ratkaista ongelmia."
Kehittymistä edistävä opettaminen
Opettaminen on sitä, että "käytetään kehityksen edistämiseen herkkiä kausia (jolloin luontainen kehitys on voimakkaimmillaan menossa)".
Sopeutumista edistävä opettaminen
Opettaminen on sitä, että "annetaan omaksumisessa lapsen tuntea koko ympäröivän sosiaalisen kentän paine".
OPETTAMINEN on oppilaiden käsittelyä. Se on sitä, että opettaja tarjoaa ajankohtaiseen tarpeeseen liittyvää toimintaa tai vastaavaa toimintaa. Opettaja ottaa huomioon oppilaan kehitysasteen. Hän käyttää hyväkseen oppilaan luonnollisia taipumuksia ja tarpeita oppimistyössä eli hän sovittaa oppiaineksen lapsen luontoa vastaavaksi.
Opettaja sytyttää riittävän harrastuksen asiaa kohtaan. Opettaja kiihoittaa oppilaiden toimintahalua mm. työtehtävillä. Opettaja antaa ohjeita, mitä on luettava. Opettaja kuulustelee läksyn. Opettaja ilmoittaa tehtävän. Opettaja kysyy. Opettaja esiintyy. Opettaja näyttää. Opettaja johtaa keskustelua. Opettaja auttaa. Opettaja johtaa työtä. Opettaja soveltaa omia kokemuksiaan salamannopeasti uusissa ennalta aavistamattomissa tilanteissa.
"Opettajan täytyy käyttää hyväkseen satunnaisia tilaisuuksia, joissa lasten voimakas pyrkimys pulpahtaa esille ja opettajan täytyy uskaltautua siihen, että lasten toiminnallisuus saa johtaa oppimistyötä etukäteen laadituista suunnitelmista huolimatta."
"Opettaja ei voi aina... noudattaa itse laatimaansa järkiperäistä suunnitelmaa, vaan hänen on mentävä oppilaan pyrkimysten mukana, pyrkimysten, jotka eivät ole oppilaalle tietoisia, joita opettaja ei tarkoin tunne, mutta joiden elämänläheisen ja elämää edistävän suunnan hän tajuaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti