KUVA: Opetushallituksen rakennus on remontoitu. Kuva lainattu joulukortista.
TÄMÄN aamun retkikohteenani oli Opetushallituksen uusi rakennus Helsingissä. Siellä alkoi klo 10 tiedotustilaisuus peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemuksista ja koetusta terveydestä. WHO-koululaistutkimuksen trendejä vuosina 1994–2006 on-raportti luovutettiin pääjohtaja Timo
Lankiselle.
KUVA: Professori Lasse Kannas
Professori Lasse Kannaksella oli kerrottavanaan hyviä uutisia.
Suomalaiskoululaisten hyvinvointi on pääosin kehittynyt hyvään suuntaan. Raporttiin oli koottu aineistoa vuodesta 1994 alkaen. Perusvire oli, että monilla kouluviihtyvyyden osa-alueilla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Ei kuitenkaan kaikilla
- Kouluhyvinvointia ei voi mitata yhdellä kysymyksellä. Se on kompleksinen asia, Kannas muistutti.- Kouluviihtymnen ei tarkoita, että koulussa on kivaa helppoa ja nastaa. Me viihdymme, kun meitä kunnioitetaan, kun voimme osallistua, kun olemme täysivaltainen työyhetusön jäsen, kun voimme vaikuttaa.
- Tätä kautta syntyvät hyvät fiilingit!
Kannaksen mukaan opettaja- oppilassuhteissa on tapahtunut eniten myönteistä kehitystä. Esim. viidesluokkalaisista jo 61 % kokee, että hänen ääntään halutaan kuunnella. 63 % senikäisistä pojista saa mielestään oikeudenmukaista kohtelua.
- Suomalainen koulu on huomattavasti mainettaan parempi, Kannas korosti ja pahoitteli aivan viime vuosien traagisia uutisia.
Kodin ja koulun yhteistyössä kehittämisen paikkaa?
Vanhemmat rohkaisevat lapsia menestymään koulussa (n 85%). Kun oppilailta kysyttiin, tulevatko vanhemmat mielellään kouluun keskustelemaan opettajien kanssa, niin viideluokkalaisista pojista myönteisesti vastasi (vain) 66 % ja tytöistä 72%.
- Näillä luvuilla olemme Euroopassa häntäpäätä. Yläasteella yhteistyö hiipuu.
Kannas hämmästeli suomalaisvanhempien ottamaa roolia.
- Vanhemmat huomauttelevat opetuksesta. He ovat ottaneet konrollijoukon roolin, eivätkä näe itseään osana koulua.
Turvallisuudesta
Oppilaat tuntevat olonsa koulussa turvalliseksi. 5. luokan poikien osalta osuus oli kasvanut 2002-2006 48 %:sta 69 %:iin. Tyttöjen vastaavat luvut olivat 66 % ja 79 %.
- Tällä osa-alueella kouluilla oli menossa hyvä draivi, mutta nyt tilanne voi olla toinen.
Myös koulukiusaaminen on vähentynyt. Muutaman viime kuukaiden aikana kiusattujen viideluokkalaisetn osuus on laskenut 37 %:sta 21:een.
- Suomi on kansainvälisesti keskivaiheilla kiusaamisen yleisyydessä.
Koettu terveys
Monet koetun terveyden indikaattorit näyttävät valitettavasti negatiivista suuntaa.
- Ehkä syynä on liikkumattomuus,istuminen, tietokoneet, Kannas pohti.
Viikottaiset uneenpääsyvaikeudet ovat lisääntyneet. Niitä on jo lähes joka toisella viidesluokkalaisistakin.
- Toisaalta nukkumaanmenoajat ovat tolkullistuneet 2000-luvulla. Unenlaatu on kuitenkin heikentynyt.
Kansainvälisesti suomalaislapset tappelevat vähiten: Meillä %-luku on on pojilla 36,7% ja tytöillä 13,3 %.
KUVA: Pääjohtaja Timo Lankinen
RAPORTIN luovutuksen jälkeen pääjohtaja Timo Lankinen kiitti tutkijoita, ja nosti esiin myönteisiä trendejä.
- Oppilaita kannustetaan, he saavat apua. Myös itsetuntoa koskevat mittarit ovat yllättävän positiivisia. Joskin tyttöjen yksinäisyyden kokemus lisääntynyt.
Koulutyön rasittavuus tulee kuitenkin esiin.
- 9. luokan pojat eivät koe koulua rasittavana (60%), mutta tytöt kokevat asian toisin.
Huolestuttavaa Lankisesta oli koetun terveydentilan ja pahoinvoinnin lisääntynyt oireilu. - Miten niihin voidaan vaikuttaa?
Sana on vapaa-osuus
Opetusneuvos Irmeli Halinen pohti tuloksia
- Onko niin, että niissä tekijöissä, joihin opettaja voi vaikuttaa, on selkeää parantumista. Ja ne, joissa tarvittaisiin yhteistyötä kodin kanssa mm. terve elämä, siellä olisi tekemistä. Olisiko haaste opettajien ja vanhempien yhteistyö, vastuunotto lapsen kokonaisuudesta?
Kannas ei ihan yhtynyt näkemykseen.
- Kyllä meillä vielä on työtä osallisuudeen, omistajuuden kokemuksen lisäämisessä.
"Olen yksi palikka, mutta minua tarvitaan."
Kannas varoitteli vieraantumisen riskistä, joka lisääntyy, kun koulujen koko kasvattaa ne oppimistehtaiksi.
- Kaikkiaan voisimme ottaa mallia ruotsinkielistä kouluista, joiden kulttuuri on kuuntelevampaa, rupattelevampaa.
Kannas nosti vielä esiin koulujen suuret erot. Lopuksi hän halusi vielä alleviivata: koulun arvostus tulisi palauttaa sille kuuluvaan asemaan. Erityisesti rehtorit tarvitsevat arvostusta ja tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti