KUVA: Tässä lastussa mainostetaan luettavaksi huikea psykologian klassikko: Kaila, Eino (1934). Persoonallisuus. Helsinki: Otava
EINO KAILA (1890-1958) oli filosofi ja psykologi aikana jolloin sielutiede oli vielä osa filosofiaa. Hän etsi yhdistäviä periaatteita eri humanististen ja luonnontieteellisten alojen välille ja rakensi näin ajattelua, jossa ihmisen persoonallisuus oli vahvasti sidoksissa biologiaan. "Persoonallisuus on keskushermostoon liittyvää biologista elämää". Taustalla oli mm. saksalainen 1900-luvun alun dynaaminen syvyyspsykologia. Kailan teos "Persoonallisuus" sai aikanaan paljon huomiota ja sitä käännettiin myös muille kielille.
Kaila määritteli teoksessaan persoonallisuuden holistiseksi, moniulotteiseksi ja mielekkääksi kokonaisuudeksi, jolla ihmisen sielunelämän perustaa voidaan kuvata. Se on "taipumusten, dispositioiden sekä voimien järjestelmä, joka määrää ihmisen koko käyttäytymistä" . Luonteeksi taas "nimitämme yksityisen persoonallisuuden erikoislaatua". Temperamentti kuvaa affektiivisen elämän luonnetta.
Tarpeen käsite
YKSI teoksen avainkäsitteitä on tarve (jota myös Koskenniemi Kansakoulun opetusopissaan käytti). Ihmisen toimintaa selittää ja persoonallisuutta jäsentää tarvedynamiikka. "Persoonallisuus on tarvedynamiikan ohjaama, (biologisesti) holistinen ja mielekäs kokonaisuus".
Tarve on jänniystila, jolla on vahvuus ja suunta. "Tarpeet jännittyvät kunnes tulevat tyydytetyiksi. Tarpeen tyydyttyessä seuraa kylläisyys ja kyllästys." "Ihmistä ja muita eläviä olentoja vallitsevat ”voimat”, niiden toimintaa määräävät tekijät ovat niiden tarpeet.""Nämä voimat ovat olentojen elämäntapahtumisen, niiden kehittymisen ja varttumisen, niiden elämysten ja käyttäytymisen syitä."" Kaikki, mitä ihminen tietoisesti tarkoittaa, palaa tarpeisiin." Aina kun ihminen toimii, on suorituksen lähteenä jokin tarve"" "Käyttäytyminen voidaan käsittää jonkin tarve-elämyksen ilmaukseksi.". Tarpeet vaikuttavat ajatteluumme. Unohdamme kun " tarve muistaa ei ole enää tarpeeksi vahva".
Ihminen on "tuhansien tarpeiden tihentymä". Kaila jakaa inhimilliset tarpeet kolmeen ryhmään: biologisiin, henkisiin ja syvähenkisiin. Syvähenkisyyttä ovat mm. hartaus, eros, isänmaallisuus. Useita tarpeita tyydytetään yhtä aikaa. "Animaalisia, lajityypillisiä tarpeita nimitämme vieteiksi". Animaalisia perustarpeita ei tule hylätä, sillä ne ovat kaiken toimintamme voimanlähde. Silti elämän tarkoitus on saada monikerroksinen sielunelämä suunnatuksi kohti henkisten ja syvähenkisten tarpeiden tyydytystä. Osa tarpeista on tiedostettuja. "Tarpeen vaikutusvoima on riippumaton sen tiedostamisesta."
Tottumukset ovat tarpeiden välineitä. Jokainen tarve käyttää hyväkseen niitä kanavia, joita se on kerran päässyt tyydyttymään.
MITÄ tapahtuu, jos tarpeet eivät tyydyty? "Kun jokin tarvejännitys ehkäisyjen vuoksi ei pääse luontaisella tavalla purkautumaan, tapahtuu purkautuminen sivuteitä." Unet ovat varaventtiileitä. "Persoonallisuuden häiriöissäkin on kyse mielekkäistä tapahtumista, jossa vaikuttavana voimana ovat ihmisen tyypilliset tarpeet, mitkä kuitenkaan jonkun ehkäisyn johdosta eivät pääse säännöllisellä tavalla tyydyttymään vaan purkautuvat sivuteitä".
Kailan mukaan ihmisen tarpeiden ja ihanteiden välinen ristiriita ratkaistaan usein nk. "väärän minuuden" avulla. Ihminen esittää silloin paitsi muille myös itselleen roolia, joka ei vastaa hänen sisäistä minuuttaan.
Kailan ajattelu tänään
Tarvepsykologia ei ole nykypsykologiaa. Käsitteet, teoriat ja näkökulmat ovat kuitenkin muuttuneet. Kailan aikana oli vasta orastamassa psykologian biologisia, neurotieteellisiä ja kognitiivisia näkökulmia. Kaila kuitenkin aavisteli hyvin biologisen näkökulman esiinnousua ja yhdisteli taitavasti eri alueita, sitoutumatta pelkästään psykoanalyyttiseen dynamiikkaan omassa tarvedynaamisessa näkökulmassaan, vaikka olikin saanut paljon psykoanalyysista, kirjoitti minulle aiheesta dosentti Juhani Ihanus.
MITÄ Kailan ajattelusta ainakin ansaitsee minusta jäädä eloon? (1) Persoonallisuus on monikerroksinen, ja silti kokonaisuus. (2) Ihmisen motivaatio on mutkikas, monikerroksinen, osittain tietoinen ja osittain tiedostamaton. Vaikka nyt ei tarve-sanaa enää saisikaan käyttää. (3) Myös Kailan näkemys minän kehityksestä on nykyaikainen. Minä syntyy vähitellen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa."Ominaisuudet eivät periydy vaan taipumus." Jokainen on itselleen vierain". Alusi ihminen ei tiedä mitään "oman sisäelämänsä olemassaolosta". Oma minä eriytyy ulkomaailmasta. Symbolifunktiolla on tässä tärkeä merkitys. Symbolifuntion heräämisestä alkaa henkinen elämä- joka erottaa meidät eläimistä. "Persoonallisuudeksi kutsutaan elävää olentoa, joka on saavuttanut henkisen elämän asteen. Hänessä on herännyt tietoinen tarkoittaminen."
PS. Palaan tähän "heräämisen" ideaan, kun pian esittelen Urpo Harvan ajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti