KUVA: Keskiviikkona pääsin ihailemaan jälleen Opetushallituksen uutta rakennusta, Työhuonet olivat tosi söpöjä (suomeksi pieniä).AIKA menee. Jälleen on perjantai. Koulu on ollut tyhjä ja hiljainen. Varmaan pääosa rexeistä älyää pitää itsekin lomaa, mutta nyt se ei ollut minulle mahdollista. Alkuvuoden työsumaa oli purettava ja etukäteen pian eteen tulevaakin. Onko mitään saatu aikaan? Virkavaaliasiat on asiallisesti ottaen hoidettu. Virallinen esitys opetustoimenjohtajalle on vielä hiontavaiheessa. Sen deadline on ensi viikolla
Kanslian pöydälle ehtii kasaantua uskomaton määrä papereita, joihin pitäisi ehtiä reagoida. Niitä on ainakin pantu järjestykseen. Vierailupyyntöjä on tullut niitäkin. Tekemättömiä töitä on listattu. Virkavapauksia jne. on hoideltu. Paljon työtä vaatii vielä mm. väkivallattomuuden turvaaminen myös Aurorassa.
REHTOREISTA ollaan tekemässä koulunkäyntiavustajien esimiehiä. Nykyään esimiehelle kuuluva byrokratia hoidetaan virastossa. Ensi viikon keskiviikoksi on järjestetty rehtoreille kuulemistilaisuus tästä asiasta. Espoolaisrexit ovat aika kimpaantuneita, koska töitä on muutenkin paljon. Ammattiyhdistys laatiikin asiasta oman lausuntonsa. Jos tällainen ratkaisu tehdään, olisi samalla tosi vakavasti pohdittava, kuinka joitain muita töitä voitaisiin riisua rehtoreilta.
Koulunjohtamisen kapasiteetti on meillä yhden rehtorin, osapäiväisen koulusihteerin ja muutaman tunnin työpanosta vastaavan korvaksen saavan apulaisrehtorin varassa.
Tämä näkemykseni on vahvistunut, kun olen nyt analysoimassa espoolaisrehtorien vastauksia heidän työtään koskevaan kyselyyn. Rehtoreiden tärkein tehtävä on vaikuttaa opettajien laatuun, motivaatioon ja koulun ilmapiiriin (ulkoisin olosuhteisiin ja välineisiin meillä ei ole oikein vaikutusmahdollisuuksia). Näissä tehtävissä onnistuminen edellyttää rehtoreilta aikaa olla aidosti ja riittävästi läsnä koulun arjessa. Rehtoreiden työkuvaa ei tulisi vääristää enää yhtään enempää pääteen äärellä istumisen suuntaan.
TUON rehtorikyselyn analysoiminen on muuten työjuttu eikä pelkkä hobby. Se liittyy virkamatkaani Hollantiin maaliskuussa. Analyysi on sujunut hyvin ja nopeasti- ja mikä tärkeintä: tulokset ovat innostavia. Samalla niistä näkyy, mihin me johtajat ehkä kipeimmin tarvitsisimme tukea.
MAANANTAINA kävin siis virastossa valmistautumassa vierailuumme Opetushallitukseen.
KESKIVIIKKONA olin opetuspäällikön kanssa tapaamassa Opetushallituksen Irmeli Halista ja Ritva Järvistä. Teemana oli opetuksen päivittäminen 2000-luvulle.
Seuraavan opsin kasvatuspäämäärässä tulisi aikaisempaa vahvemmin näkyä tulevaisuudessa selviämisen monet taidot. Myimme kovasti ideaa a) yhdestä aihekokonaisuudesta, jolle oikeasti olisi korvamerkittyä aikaa ja b) taitolähtöisyttä ja c) sisältöjen alistamista menetelmille samaan tapaan kuin Yorkissa. Uusi aihekokonaisuus rakentuisi keskeisesti tulevaisuuskasvatuksessa saaduille kokemuksille.
Puolen päivän aikaan tapasin Iivisniemen koulun rehtorin Juhani Kurrosen. Ideoimme ensi viikon keskiviikon Tulevaisuuskasvatus- vesoa, joka pidetään Auroran koululla. Iivisniemen opettajat vetävät osan tapahtumasta.
TORSTAINA piipahdin Pikku-Aurorassa. Kävimme alustaa keskustelua siitä, onko meillä edellytyksiä toteuttaa toukokuussa monikulttuurinen Maailman tarinoita ja satuja- tapahtuma viimekeväisen Hölmöläistapahtuman tapaan. Kumpikin taho jää vielä pohtimaan asiaa.
Mentori ja aktori
Iltapäivällä pidimme Sarpilan Jukan kanssa perinteisen mentor-aktor-tapaamisen. Päivänkehrän koulu on komeassa kunnossa, tilat ovat hulppeat ja rehtori nuoren miehen vahvoissa voimissa. Kävimme läpi omaa arkeamme rehtorikyselynkin tuloksiin peilaten. Huomasimme, että johtaminen perustuu pitkälti opettajissa jo olevan motivaation suojaamiseen ja virkistämiseen. Mutta kuinka toimia tilanteessa, jossa opettajalta on kadonnut motivaatio työhönsä? ENSI viikolle jää vielä hommia, vaikka tänään ahkeroihin. Viikkokirje on ainakin saatava valmiiksi.
PS.
Entä oma vointini, saattaa joku kysyä. Kun en lomiakaan ehdi pitää? Töitä on nyt vähän liikaa, ja ikäviä töitä. Liikunta on jäänyt vikottaiseen tennistuntiin- mutta se onkin tärkeää. Intoa tulee mm. Urpo Harvan ajatuksista, joihin saan syöksyä viikon lopulla. Niin olen itselleni luvannut, Ja olen kaivanut pölystä jouluna aloittamani murhakirjan "Tyttö, joka leikki tulella". Ja blue-ray-leffat tuovat visuaalista nautintoa varsinkin kun niitä saa katsoa esikoisen järkkäämin kotiteatteriäänin. Ja muutaman ajan päässä on ainakin miniloma. Katko tekisi tosi hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti