TÄNÄ aamuna ennen töihin lähtöä valmistauduin haastatteluun perusopetuksen pedagogiikasta. Toimittaja tekee juttua muutama kuukausi sitten julkistetusta teoksesta (Atjonen, P., Halinen, I., Hämäläinen, S., Korkeakoski, E., Knubb-Manninen,G., Kupari, P., Mehtäläinen, J., Risku, A.-M., Salonen, M. ja Wikman, T. (2008). Tavoitteista vuorovaikutukseen. Perusopetuksen pedagogiikan arviointi. Koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 30. Jyväskylä.) aika ajoin ilmeistyvään arvointineuvostoon sidoksissa olevaan lehteen.
Pohdin kahta kysymystä: (1) Millainen kuva perusopetuksen pedagogiikasta julkaisussa piirtyy? (2) Millaisia ajatuksia tuo tulkinta minussa herättää? Eikun käymään muistiinpanot uudelleen läpi (olen esitellyt teosta aiemmin blogissa) ja selailemaan Korkeakosken minulle lähettämää kirjaa.
1) Millainen kuva perusopetuksen pedagogiikasta julkaisussa piirtyy?
KUVA: Tiivistäisin tilan seuraavasti didaktiikan kolmiosta kehittelemäni pedagogisen tetran pohjalta.
Raportissa piirreettiin yleiskuvaksi: "Hyvää työtä tehdään kaikissa kouluissa tasalaatuisesti kautta maan joskus hankalissakin oloissa".
OPETTAJAT
Opettajien ammattitaito ja professionaalinen asenne on kokonaisuutena hyvä ja varsin tasalaatuinen. Opettajat opettavat yksin.
OPPIAINES
Opetussuunnitelma on vaativa. Opsin vaativuus ja sitovuus ahdistaa opettajia. Opettajat kokevat, että tunnit eivät riitä!Arviointiohjeet eivät ole selkeitä. Aines on suunnittelun lähtökohtia.
OPPILAS/OPPILAAT
Suuret ja heterogeeniset opetusryhmät huolena.
OPETTAJA-AINES-SUHDE (OPS, opettajan tavoitetietoisuus/tavoitteisuus)
Opettajat ottavat huomioon oppiaineen erityisluonteen. Opettajien tavoitteet ovat opsin suuntaisia.
OPETTAJA-OPPILAS-SUHDE (pedagoginen suhde)
Raportin mukaan suomalaisen perusopetuksen vahvuuksia ovat: opetus on oikeudenmukaista, oppilaskeskeistä, kannustavaa, oppilasta arvostavaa ja yhdenvertaista. Opettajat eivät nosta esiin oppilaiden sukupuolta.
OPETTAJA-RYHMÄ-SUHDE
Opettajat pitävät työrauhaa tärkeänä. Työrauhaongelmat ovat ongelma.
OPPILAS- RYHMÄ- SUHDE
Kiusaaminen ei ole loppunut.
OPPILAS- AINES-SUHDE
Oppilailla on motivaation puutetta. Heillä on myös oppimisvaikeuksia.
OPETTAJA OPPILAAN ja AINEEN SUHTEEN OHJAAJANA (didaktinen suhde)
Menetelmät ovat monipuolistuneet. Yhä (päämenetelmä on opettajakeskeinen ja oppikirjalähtöinen opetus). Muilla menetelmillä tuodaan vaihtelua. Oppilaan ominaislaadun huomioimisessa on ongelmia.
OPETTAJA KOKO TETRAN OHJAAJANA (käyttöteoria, pedagoginen ajattelu, opettajien pedagogisten periaatteiden luonne) Opettajat tiedostavat aiempaa paremmin oman käyttöteoriansa ja sen pohjalla olevat arvot. Opettaja osaa kiteyttää itselleen tärkeimmät periaatteet. (tavoitteisuus). Käyttöteoriat vastaavat pääosin opsin linjauksia.
Opetus perustuu opetussuunnitelmaan ja oppikirjaan. Opettaja ymmärtää yksilöllisyyden (tarpeet ja kyvyt). Luokkatyöskentely näyttää vanhalta tutulta: opettaja opettaa, oppilaat omaksuvat.Opettaja ei ole erityisen innokas pedagogiikan muutoksen edistäjä.
MUUT PUITETEKIJÄT (opiskeluymäristötekijöiden toimivuus)Monien koulujen opetustiloissa on edelleen puutteita. Varustelu näyttää olevan vähintään tyydyttävä, vaikka mitä ilmeisimmin yksittäisissä kouluissa ja joissakin oppiaineissa (esimerkiksi musiikki, tekninen työ) on puutteita. Koulujen taloudellisissa toimintaedellytyksissä on eroja. Raportin mukaan opetus-, opiskelu-, ja oppimisprosessien tasa-arvo ei kuitekaan ole uhattuna. Huolta on täydennyskoulutuksesta ja liian suurista (yli 25) opetusryhmistä. Opettajien mukaan myös heterogeeniuus on ongelma. Raportin kirjoittajien haastattelun mukaan se ei ole.
(2) Millaisia ajatuksia tuo tulkinta minussa herättää?
Minua erityisesti miellytti kirjoittajien näkemys opettajan avainpätevyydesta: miten opetussuunnitelman tietylle luokka-asteelle osoittama tietosisältö taivutetaan eri erilaisten oppilaiden...kehittymisen tarpeita vastaaaksi. Tässä avaintaidossa opettajille näyttää nyt olevan pahoja ongelmia. Opettajat tiedostavat, että heillä on vaikeuksia suurissa luokissa.
Tottakai on otettava kantaa myös siihen, "toteutuuko ops" eli totellaanko normatiivisia opetusta koskevia ohjeita. Raportiin on kirjattu: Perusopetuspedagogiikka on normatiivinen. Näyttää kohtuullisesti toteutuvan. Opettajien pedagogiset toimintaperiaatteet ovat päälinjoiltaan ainakin suositusten suuntaisia. Kirjoittajat eivät jostain syystä nosta oikein esiin asioita, joissa "toimitaan väärin". He toivovat lisää oppilaskeskeistä pedagogista otetta ja lisää näkemystä oppimisesta yhteisöllisenä tiedon rakentamisena. Lisäksi tarvitaan koululuokan ulkopuolelle laajenevia ja harkitusti teknologiavälitteisiä opiskeluympäristöjä.
Toinen hieno juttu raportissa on pedagogista ajattelua koskeva pohdinta. Pedagoginen ajattelu nähdään vaihtoehtoja etsivänä päätöksentekona. Ihan oma juttunsa on, voidaanko raportissa kuvatulla tavalla päästä oikeasti perille opettajien opetusta koskevista käyttöteorioista siis pedagogisesta ajattelusta. Raportin aineistohan kootiin rehtorikyselyllä (N = 410) ja opettajakyselyllä (N = 2310). Saatuja tietoja täydennettiin aikaisemmalla arviointi-, tutkimus- ja tilastotiedolla. Ryhmän käytössä oli lisäksi 12 kouluvierailun haastattelu- ja havainnointiaineistot sekä näiden vierailujen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien tiedot
PEDAGOGIIKASSA suurimmaksi haasteeksi näen raportin pohjalta meidän opettajina toimivien osaamisaukon oppilaiden heterogeenisuuden edessä. Opettajilla on halua eriyttää, mutta ei keinoja. Pienemmät ryhmäkoot (opettaja-oppilassuhde) on yksi ratkaisi. Erityinen haaste ovat haastavat oppilaat, joilla on häiritsevää käyttäytymistä, motivoinnin ongelmia ja monentyyppisiä oppimisvaikeuksia.
Ehkä meidän tulisi rohkeasti etsiä uudenlaisia 2000-luvun menetelmiä. Kyse on menetelmällisestä eriyttämisestä. Tässä mieleen tulee koko luokalle tarkoitetun yhteisen opettamisen reilu vähentäminen ja siirtyminen pienempien osaryhmien vuorollaan eri lailla opettamiseen. Nyt tarvitaan koulutusta erityispedagogiseen ja psykologiseen osaamiseen jo peruskoulutuksessa, kuten raportissa oikein todetaan. Työssäkäyvät opettajat kaipasivat täydennyskoulutusta juuri menetelmiin, jotta osaisivat paremmin auttaa erilaisia oppilaita.
Opetusmenetelmien ja oppimateriaalien monipuolistuvaa käyttöä on nähtävissä, mutta innovatiivisia käytäntöjä ei kuvattu kovin paljon. Isot muutokset pedagogiikassa olivat kuulema harvassa. Muutokset olivat yksittäisten opettajien kokeiluja, ajatuksia, tekoja. Muutosvirtaa, mikä koskisi valtaosaa opettajia, ei ollut näkyvissä.
PEDAGOGISEN JOHTAMISEN haasteena näen opettajien sytyttämisen itsensä kehittämiseen ja isoon opetuksen muutoseen. Toinen tärkeä haaste on vastata raportissa esiin nousseeseen opettajien väsymiseen. Opetukseen liittymättömien tehtävien kasvava määrä ja kiire vaikeuttavat usein opetuksen onnistumista. Kiireen kokemusta kasvattaa lisäksi projektien ja kokousten tulva.
Raportti jälleen kerran nostaa esiin perusopetuksen keskeiset ongelmat. Niitä ei pysty ratkaisemaan mikään asianosaistaho yksin. Tarvittaisiin istumista yhteisen pöydän äärelle.
Pohdin kahta kysymystä: (1) Millainen kuva perusopetuksen pedagogiikasta julkaisussa piirtyy? (2) Millaisia ajatuksia tuo tulkinta minussa herättää? Eikun käymään muistiinpanot uudelleen läpi (olen esitellyt teosta aiemmin blogissa) ja selailemaan Korkeakosken minulle lähettämää kirjaa.
1) Millainen kuva perusopetuksen pedagogiikasta julkaisussa piirtyy?
KUVA: Tiivistäisin tilan seuraavasti didaktiikan kolmiosta kehittelemäni pedagogisen tetran pohjalta.Raportissa piirreettiin yleiskuvaksi: "Hyvää työtä tehdään kaikissa kouluissa tasalaatuisesti kautta maan joskus hankalissakin oloissa".
OPETTAJAT
Opettajien ammattitaito ja professionaalinen asenne on kokonaisuutena hyvä ja varsin tasalaatuinen. Opettajat opettavat yksin.
OPPIAINES
Opetussuunnitelma on vaativa. Opsin vaativuus ja sitovuus ahdistaa opettajia. Opettajat kokevat, että tunnit eivät riitä!Arviointiohjeet eivät ole selkeitä. Aines on suunnittelun lähtökohtia.
OPPILAS/OPPILAAT
Suuret ja heterogeeniset opetusryhmät huolena.
OPETTAJA-AINES-SUHDE (OPS, opettajan tavoitetietoisuus/tavoitteisuus)
Opettajat ottavat huomioon oppiaineen erityisluonteen. Opettajien tavoitteet ovat opsin suuntaisia.
OPETTAJA-OPPILAS-SUHDE (pedagoginen suhde)
Raportin mukaan suomalaisen perusopetuksen vahvuuksia ovat: opetus on oikeudenmukaista, oppilaskeskeistä, kannustavaa, oppilasta arvostavaa ja yhdenvertaista. Opettajat eivät nosta esiin oppilaiden sukupuolta.
OPETTAJA-RYHMÄ-SUHDE
Opettajat pitävät työrauhaa tärkeänä. Työrauhaongelmat ovat ongelma.
OPPILAS- RYHMÄ- SUHDE
Kiusaaminen ei ole loppunut.
OPPILAS- AINES-SUHDE
Oppilailla on motivaation puutetta. Heillä on myös oppimisvaikeuksia.
OPETTAJA OPPILAAN ja AINEEN SUHTEEN OHJAAJANA (didaktinen suhde)
Menetelmät ovat monipuolistuneet. Yhä (päämenetelmä on opettajakeskeinen ja oppikirjalähtöinen opetus). Muilla menetelmillä tuodaan vaihtelua. Oppilaan ominaislaadun huomioimisessa on ongelmia.
OPETTAJA KOKO TETRAN OHJAAJANA (käyttöteoria, pedagoginen ajattelu, opettajien pedagogisten periaatteiden luonne) Opettajat tiedostavat aiempaa paremmin oman käyttöteoriansa ja sen pohjalla olevat arvot. Opettaja osaa kiteyttää itselleen tärkeimmät periaatteet. (tavoitteisuus). Käyttöteoriat vastaavat pääosin opsin linjauksia.
Opetus perustuu opetussuunnitelmaan ja oppikirjaan. Opettaja ymmärtää yksilöllisyyden (tarpeet ja kyvyt). Luokkatyöskentely näyttää vanhalta tutulta: opettaja opettaa, oppilaat omaksuvat.Opettaja ei ole erityisen innokas pedagogiikan muutoksen edistäjä.
MUUT PUITETEKIJÄT (opiskeluymäristötekijöiden toimivuus)Monien koulujen opetustiloissa on edelleen puutteita. Varustelu näyttää olevan vähintään tyydyttävä, vaikka mitä ilmeisimmin yksittäisissä kouluissa ja joissakin oppiaineissa (esimerkiksi musiikki, tekninen työ) on puutteita. Koulujen taloudellisissa toimintaedellytyksissä on eroja. Raportin mukaan opetus-, opiskelu-, ja oppimisprosessien tasa-arvo ei kuitekaan ole uhattuna. Huolta on täydennyskoulutuksesta ja liian suurista (yli 25) opetusryhmistä. Opettajien mukaan myös heterogeeniuus on ongelma. Raportin kirjoittajien haastattelun mukaan se ei ole.
(2) Millaisia ajatuksia tuo tulkinta minussa herättää?
Minua erityisesti miellytti kirjoittajien näkemys opettajan avainpätevyydesta: miten opetussuunnitelman tietylle luokka-asteelle osoittama tietosisältö taivutetaan eri erilaisten oppilaiden...kehittymisen tarpeita vastaaaksi. Tässä avaintaidossa opettajille näyttää nyt olevan pahoja ongelmia. Opettajat tiedostavat, että heillä on vaikeuksia suurissa luokissa.
Tottakai on otettava kantaa myös siihen, "toteutuuko ops" eli totellaanko normatiivisia opetusta koskevia ohjeita. Raportiin on kirjattu: Perusopetuspedagogiikka on normatiivinen. Näyttää kohtuullisesti toteutuvan. Opettajien pedagogiset toimintaperiaatteet ovat päälinjoiltaan ainakin suositusten suuntaisia. Kirjoittajat eivät jostain syystä nosta oikein esiin asioita, joissa "toimitaan väärin". He toivovat lisää oppilaskeskeistä pedagogista otetta ja lisää näkemystä oppimisesta yhteisöllisenä tiedon rakentamisena. Lisäksi tarvitaan koululuokan ulkopuolelle laajenevia ja harkitusti teknologiavälitteisiä opiskeluympäristöjä.
Toinen hieno juttu raportissa on pedagogista ajattelua koskeva pohdinta. Pedagoginen ajattelu nähdään vaihtoehtoja etsivänä päätöksentekona. Ihan oma juttunsa on, voidaanko raportissa kuvatulla tavalla päästä oikeasti perille opettajien opetusta koskevista käyttöteorioista siis pedagogisesta ajattelusta. Raportin aineistohan kootiin rehtorikyselyllä (N = 410) ja opettajakyselyllä (N = 2310). Saatuja tietoja täydennettiin aikaisemmalla arviointi-, tutkimus- ja tilastotiedolla. Ryhmän käytössä oli lisäksi 12 kouluvierailun haastattelu- ja havainnointiaineistot sekä näiden vierailujen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien tiedot
PEDAGOGIIKASSA suurimmaksi haasteeksi näen raportin pohjalta meidän opettajina toimivien osaamisaukon oppilaiden heterogeenisuuden edessä. Opettajilla on halua eriyttää, mutta ei keinoja. Pienemmät ryhmäkoot (opettaja-oppilassuhde) on yksi ratkaisi. Erityinen haaste ovat haastavat oppilaat, joilla on häiritsevää käyttäytymistä, motivoinnin ongelmia ja monentyyppisiä oppimisvaikeuksia.
Ehkä meidän tulisi rohkeasti etsiä uudenlaisia 2000-luvun menetelmiä. Kyse on menetelmällisestä eriyttämisestä. Tässä mieleen tulee koko luokalle tarkoitetun yhteisen opettamisen reilu vähentäminen ja siirtyminen pienempien osaryhmien vuorollaan eri lailla opettamiseen. Nyt tarvitaan koulutusta erityispedagogiseen ja psykologiseen osaamiseen jo peruskoulutuksessa, kuten raportissa oikein todetaan. Työssäkäyvät opettajat kaipasivat täydennyskoulutusta juuri menetelmiin, jotta osaisivat paremmin auttaa erilaisia oppilaita.
Opetusmenetelmien ja oppimateriaalien monipuolistuvaa käyttöä on nähtävissä, mutta innovatiivisia käytäntöjä ei kuvattu kovin paljon. Isot muutokset pedagogiikassa olivat kuulema harvassa. Muutokset olivat yksittäisten opettajien kokeiluja, ajatuksia, tekoja. Muutosvirtaa, mikä koskisi valtaosaa opettajia, ei ollut näkyvissä.
PEDAGOGISEN JOHTAMISEN haasteena näen opettajien sytyttämisen itsensä kehittämiseen ja isoon opetuksen muutoseen. Toinen tärkeä haaste on vastata raportissa esiin nousseeseen opettajien väsymiseen. Opetukseen liittymättömien tehtävien kasvava määrä ja kiire vaikeuttavat usein opetuksen onnistumista. Kiireen kokemusta kasvattaa lisäksi projektien ja kokousten tulva.
Raportti jälleen kerran nostaa esiin perusopetuksen keskeiset ongelmat. Niitä ei pysty ratkaisemaan mikään asianosaistaho yksin. Tarvittaisiin istumista yhteisen pöydän äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti