KUVA: Espoolaista hahmottelua yleisopetuksen ja erityisopetuksen kehittämissuunnista.TIISTAINA oli kahden tärkeän kokouksen päivä. Aamulla kokoontui rehtorijaosto summaamaan kevään saldoa. Moni asia oli edennyt hienosti. Otin hommakseni laatia yksinkertaisen YT-resurssin käytön suunnittelulomakkeen ensi maanantaiksi.
ILTAPÄIVÄLLÄ kokoontui vastuualuepäällikkö Minna Saulion erityisen/vahva/varhaisen jne. tuen kehittämisen ryhmä Omenan kirjaston ryhmätilassa. Puhuimme palkon, minä jopa suu vaahdoten (toinen laihdutuskuuripäivä menossa).
Työryhmän tavoitteeksi ymmärsin (1) yleisopetuksen ja (2) erityisopetuksen kehittämisen niin, että niiden välinen vuorovaikutus syvenee. Kaikkea opetusta tulisi virittää niin, että lapsen tarpeet ja oppimisympäristö kohtaisivat mahdollisimman hyvin ja usein. Yleisopetusta pitäisi virittää siihen suuntaan, ettei se ainakaan tuota oppilaille oppimisen ongelmia.
Tähän hankkeeseen satsataan melkoisesti rahaa, ja siksi tavoitteiden pitäisi olla kaikilla tasoilla kirkkaat ja selkeät.
Oppilaan osalta opetuksen tulisi muuttua yhä osuvammaksi. Oppilaat tulisi saada sitoutumaan koulutyöhön, sekä opiskeluun että laajemmin koulunkäyntin. Haasteita on sekä oppilaissa itsessään (vauriot, toiminnan vajavaisuudet) että ympäristössä (luokka, koti...). Itse en ole kovin ihastunut ehdotuksista joissa oppilaita ruvetaan yhä yksityiskohtaisemmin testaamaan. Koen tällaisen lähtökohdan medikalisaationa. Innostuneempi olen ajattelutavasta, jossa lähdetään liikkeelle toiminnasta ja siinä esiintyvistä poikkeamista.
Opetuksen osalta minua viehätti kovasti erityispedagogiikassa joskus käytettävä ohjauksen jako opetukseen, interventioihin ja kuntoutukseen.
Opetuksen käsite on selkeä (oppilaan ja oppiaineksen vuorovaikutus opettajan ohjaamana).
Interventio on erityisen tehostettu tapa vaikuttaa kehitykseen ja oppimiseen. Kuntoutus on ohjausta, jolla palauttamaan toimintakykyisyys. Kuntoutuksessa on WHO:n luokittelu mukaan neljä osa-aluetta: 1. lääkinnällinen 2 sosiaalinen 3. ammatillinen ja 4. kasvatuksellinen.
Opettajan kannalta hankkeen tulisi edistää laajempaa opettajuus- ja oppimiskäsitettä.
TÄRKEÄÄ on myös saada eväitä tarttua haasteeseen koko koulun tasolla. Koulu voisi olla kuin kirjasto, jossa on tarjolla monenlaista ja monella lailla. Oppilaat oppivat eri tavoin. Kuinka tämä voitaisiin arjessa ottaa huomioon? Tarvitsemme uudenlaista yhteisöllisyyttä ja uudenlaista toimintakulttuuria. Vinkkausta pariopettajuuteen.
Työryhmä kokoontuu seuraavan kerran elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti