Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2015

Pukinmäen kokeilukansakoulu 1913-1943

Pukinmäen kokeilukansakoulu toimi  tuolloin maaseuduksi mielletyssä
Pukinmäessä Sinivuorentiellä. Koululuokat sijaitsivat valkoisen huvila-
rakennuksen alakerran vuokrahuoneissa.  Koulurakennus on tiettävästi
vieläkin olemassa.


Päivitetty 8.7.-15
KÄSIINI on osunut vain harvoin perinpohjaisia aikalaiskuvauksia
1900-luvun alun suomalaisista koulukokeiluista. Siksi emeritus-professori Pertti Kansasen lainaama teos:  Soininen, A. (1949). Koulukasvatuksen kokeilua Pukinmäen kokeilukansakoulussa 1913-1943. Helsinki: Valtioneuvoston kirjapaino - saa minut liekkeihin.

Teoksen kirjoittaja Aliina Soininen, omaa sukuaan Pennanen (1887- ) oli kokeilukansakoulun pitkäaikainen opettaja (ja sen lisäksi oppi- ja lastenkirjailija).   Koulussa oli kaksi opettajaa. Toinen opetti alaluokkia ja toinen yläluokkia. Soininen opetti lähes koko uransa yläluokkalaisia.

KOULUN syntyhistoria on mielenkiintoinen. Vuonna 1912 oli asetettu opetussuunnitelmakomitea, jonka puheenjohtajaksi oli määrätty professori Mikael Soininen - josta tuli vuonna 1918 Aliinan appiukko

Mikael Soininen (1860-1924)
Komitea tarvitsi kokemuspohjaa, ja niinpä Soininen perusti komitean toiminta-ajaksi väliaikaiseksi tarkoitetun kokeilukansakoulun. Hän opetti siellä itse ja johti henkilökohtaisesti kokeilutoimintaa.

Neliluokkainen kansakoulu muistutti kotia.  Suuremmat ja pienemmät lapset auttoivat opettajaa koulun kunnossapidossa ja suorittivat pieniä siistimistöitä. Jos sotki jotain, korjasi myös jälkensä

Vuonna 1915  koulussa aloitettiin mm. oppilaiden itsehallintokokeilu, ns. myötähallinta, jossa ykislöitä kasvatettiin yhteisön avulla.  Oppilaille jaettiin selkeät tehtävät.  Oppilaat olivat vuorollaan ylijärjestäjiä (2) , sisäjärjestäjiä, pihajärjestäji ja ruokajärjestäjiä. Lauantaisin  pidettiin toverikunnan kokous. Toverikunnan tehtäviä olivat mm. puheenjohtaja, sihteeri ja  kaksi kirjastonhoitajaa. Kaikki toimihenkilöt valittiin  neljän viikkon ajaksi Ylivalvonta oli opettajalla. Myötähallinta  muodostui koulun traditioksi.

Kun senaatti keskeytti komitean työskentelyn,  koulua uhkasi häätö. Mikael Soininen osti tuolloin huvilan. Koulusta tuli Kouluylihallituksen alainen valtion kokeilukansakouluksi, joka toimi Helsingin väliaikaisen ylioppilasseminaarin harjoittelukouluna vuodet 1917- 1931.

Alaluokkien tilana oli veistoluokka. Kuvassa saatta näkyä
Aliina Soininen.
Puitteet kokeilukoulussa eivät olleet häävit. Alaluokat 1-2 toimivat veistoluokassa.   Yläluokille oli saatu luokkatilan yhdistämällä kaksi huonetta.

Mutta itse toiminta oli ihailtavan kokeilevaa.
Kokeilukansakoulussa muovailtiin, askarreltiin, revittiin paperia, laskettiin kivillä,  merkittiin säähavaintoja graafisesti, laadittiin tilastollisia diagrammeja. dramatisoitiin runoja...  Siellä kokeiltiin opetuksen keskittämistä kotiseutuopilliseksi  asiaopetukseksi.  Koululla oli oma opetuspuutarha. Ikkunalaudoilla tehtiin idätyskokeita. Oppilaiden kanssa tehtiin retkiä.

Maantiedon opetuksessa kerättiin kokemuksia kartan omatoimisesta käytöstä oppimisessa.  Oppilaat saivat kysymyksiä ja etsivät niihin vastauksia kartoista.

Yläluokissa oli neljä osastoa. Kuten näkyy, ahdasta oli.
Vuodet 1917-31

Koulu toimi kouluhallituksen määräyksestä Helsingin väliaikaisen ylioppilasseminaarin harjoituskouluna 14 vuoden ajan. Syyslukukaudella opettajakokelaat kuuntelivat opetusta,  kevätlukukaudella heillä oli 15 viikon aikana opetus- ja näytetunteja.

Näinäkin vuosina koulussa kokeiltiin monia asioita, mm. erilaisia tapoja oppia. Oppilaille opetettiin,  kuinka elämässä tietoja hankitaan ja omistetaan. Kuulemalla oppimista harjoiteltiin kirjattoman opetuksen avulla  (pakotti seuraamaan). Kirjankäyttöä opeteltiin niinikään  (muidenkin  kuin oppikirjojen käyttöä). Havaintojen tekoa harjoiteltiin.

ERITYISEN mielenkiintoinen oli Mikael Soinisen vuonna 1917 käynnistämä siveysopin kokeilu. Hän määräsi opetettavaksi siveysoppia eli elämänoppia yläkoulun kaikille oppilaille  erillisenä oppiaineena. Sitä tuli opettaa uskonnon rinnalla ei sen tilalla. Tuntien aiheena olivat mm. kateus, kiusanteko ja tappelu, ahkeruus ja säästäväisyys… Tavoite oli saada lapset vapaasti kertomaan ja kysymään sellaista, jota ovat itse ajatelleet. Näillä tunneilla  opettaja käytti runsaasti esittäviä kertomuksia. Ratkaisevassa kohdassa lapset saivat kertoa, mitä seurauksia erilaisista menettelyistä voisi olla. Mikael Soininen uskoi kuvitellun toiminnan tehoon.

MINUA kiinnosti myös, kuinka perusteellisesti  koulussa asiota opeteltiin. Tärkeät asiat kerrattiin moneen tapaan. Oppilaille annettiin joka toinen viikko kirjallisia kertaustehtäviä. Läksyn kuulusteluun suhtauduttiin vakavasti. Kuulustelussa käytettiin ns. sarjakysymyksiä-ja myös tietokilpailuita

Uusi läksy työstetiin monipuolisesti. Historiassa  metodina oli keskustelu kotona itsenäisesti luetun läksyn perusteella (vrt. flipped classroom). Teoksessa viitataan kehittävään opetustapaan (mutta en ole ihan varma, mitä sillä tarkoitetaa). Maantiedossa käytettiin karttakysymysten lisäksi mm. kuviteltuja matkoja ja  maantieteellisten nimien kortistoa.

Lukuvuonna 1919-20  Pukinmäessä kokeiltiin maatalousaiheista jatko-opetusta. Kursiin kuului 100 tuntia iltaisin.  Näillä tunneilla  luettiin oppikirjaa tietokirjana  ja keskusteltiin sen pohjalta. Oppilaat pitivät myös  esitelmiä, joita  arvosteltiin.

Vuodet 1931- 1937

Näinä vuosina  mielipiteiden vaihto  vanhan koulun vioista ja uuden koulun paremmuudesta oli vilkkaimmillaan.  Monissa kouluissa - myös Pukinmäessa laadittiin työvihkoja/työkirjoja
Niihin koottiin oppilaan itse hankkimia tietoja, tunnilla kirjoitettuja muistiinpanoja, selostuksia ja vastauksia  kertauskysymyksiin, kotitehtäviä, leikkelekuvia lehdistä jne. Jatko-opetuksessa tykirjoihin koottiin oppilaiden pitämät esitykset.

Hieman myöhemmin opittiin käyttämään   irtolehtiä, ja vihkoin tehtiin  omatekoiset kannet.

Pukinmäen erikoisuuksia oli oppilastyönä laadittu historian aikakirja.

Vuodet 1937- 1943

Soinisen teoksen mukaan koulun viimeisinä vuosina Pukinmäen kansakoulun tehtävänä oli kokeilla Jatko-opetuskomitean suunnitelmaa  8-vuotisessa  kansakoulusta. Pukinmäessä sitä kokeiltiin jakamalla koulua kahtia 1-3- ja 4-8-luokkiin.

Kolme alakoululuokkaa olivat yhdellä opettajalla. Alaluokat tulivat porrastetusti kouluun, ja kaikki olivat paikalla  yhdessä vain osan päivää. Yläluokissa opetusta eriytettiin niin, että jatkoluokallaisille järjestettiin ns.  kirjasto- ja esitelmätunteja. Edellisissä he opiskelivat itsemäisesti ja hakivat esitelmiinsä tietoa, joita pitivät jälkimmäisissä. Lisäksi heidän ohjelmaansa kuului   harrastustunteja ja käytännöllisiaä kursseja mm. kirjansidonnassa, ruuanlaitossa jne . Opiskelu oli pitkälti Itseopiskelua. Kokeiltiinpa mm. kirjeellisesti suoritettua kurssiakin.

Koulun myöhemmät vaiheet

Nettitietojen mukaan Pukinmäen koulu lopetti toimintansa uuden kansakoulun valmistuttua vuonna  1954. Soinisten suku tarjosi  itse talonsa Pukinmäen sivukirjaston sijoituspaikaksi vuonna 1956.  Sivukirjasto lakkautettiin vuonna  1966. Sen jälkeen  talo on ollut tyhjillään, ja se on edelleen suvun hallussa. Rakennuksen kunnossapitoa kannustettiin 1980-luvulla kaupungin toimesta uhkasakollakin.

Seuraavaksi aion hankkia käsiini Mikael Soinisen vuonna 1916 julkaiseman pienen kirjan  "Maalaiskansakoulun uudistuksesta". Se kertoo kokeilukansakoulun ensimmäisistä vuosista.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta Soinisen koulun historiakatsauksesta!

Antti Värtö kirjoitti...

Tämä oli hyvin mielenkiintoista! Kiitos tästä yhteenvedosta.

Urbanex Ninja kirjoitti...

Soinisen kokeilukoulurakennus valitettavasti purettiin syksyllä. Tässä paikasta hieman juttua, kuvia ja videota:
http://urbanex.ninja/kohde/mikael-soininen-pukinmaen-hylatyn-kokeilukoulun-perinto/