Ensimmäiset maisteriluokanopettajat valmistuivat 32 vuotta sitten

Luokanopettaja 1983 nro 2

MINULLA on työn alla useita juttua, jotka liittyvät 1900-luvun loppuvuosikymmenten koulualan tapahtumiin. Niinpä oli tosi mukavaa löytää vuoden 1983 Luokanopettaja- lehdestä artikkeli kahdesta opiskelijasta, jotka aloittivat masteriopintonsa Helsingin OKL:lta ensimmäisten joukossa.

TÄNÄÄN noista ajoista on jo  32 vuotta. Mitä todennäköisimmin molemmat sekä Pertti että Maarit Mäkelä ovat nyt yli viisikymppisiä. Pertti valmistui vuonna 1989, vuonna 1980 aloittanut Maarit vuonna 1984.

 Pertin isä oli rehtori Martti Mäkelä, joka oli kova ay-mies ja mm. Luokanopettajaliiton puheenjohtaja, kun minut napattiin Luokanopettaja-lehteen.

TEIN lyhennelmän jutusta, jossa he kertovat tunnelmistaan viimeisenä opiskelukeväänään.

Anon. 1983.  Luokanopettajakoulutus uusilla urilla. Luokanopettaja 1983 (2), 8-10.

Luokanopettajakoulutus koki perusteellisen muutoksen vuonna 1979, jolloin asetuksen  muutoksen turvin ruvettiin tuottamaan tieteellisesti ajattelevia opettajia. 

Luokanopettajakoulutus on venynyt neli-  tai neljä ja puolivuotiseksi. Nykyinen koulutusohjelma on suunniteltu  160 opintoviikon mittaiseksi. Se jakaantuu neljälle eri vuodelle niin, että kukin kestää 40 opintoviikkoa. Kukin opintoviikko sisältää 40 tuntia opiskelua, johon kuuluu luentoja, harjoituksia sekä omatoimista työskentelyä. Käytännössä  yliopistossa annetaan opetusta 32 viikon aikana. Päivistä tule näin ylipitkiä.

Ensimmäiset kaksi opintovuotta sisältävät eri oppiaineiden perusopintojaksoja (esim. matematiikka), kasvatustieteen opintojaksoja kuten esim. didaktiikkaa, kieliopintoja ja muita yleisopintoja esim. yhteiskuntatieteiden perusteita. Tällöin aloitetaan myös opetusharjoittelu. Kahden ensimmäisen vuoden aikana joudutaan rämpimään usealla eri suunnalla. Tentistä yritetään läpi vanhoilla tiedoilla. Aineita on kovin useita, aikaa vähän, kaikkia painotetaan yhtä aikaa. Opiskelijat kokevat itsensä ”jokapaikan höyliksi”, joiden faktatiedot ovat useissa ainessa  melko suppeita.

Kolmantena  ja neljäntenä vuonna suoritetaan kahden valitun erikoistumisaineen opintoja. Silloin on myös opetusharjoittelua sekä kasvatustieteen  opintoja. Kasvatustieteessä osallistutaan  opintoprojektiin ja tehdään  tieteellinen tutkielma eli gradu. Useimpien mielestä Kolmas lukuvuosi on miellyttävin. Jokainen saa vihdoinkin valita opintojaan omien harrastustensa ja mieltymystensä mukaan. Ongelmana on usein päällekkäisyys. Monesti opiskelijan pitäisi olla kahdessa tai jopa kymmenessä paikassa yhtä aikaa, josta seuraa rästijuttuja.

Henkisesti raskain on neljäs  vuosi. Opetusharjoittelua on 22 viikkoa, joista 10 kuluu päättöharjoittelun parissa. Päättöön kuuluu normaalista 60  arvosteltavaa tuntia kuuden eri oppiaineen parissa. Helsingin OKL:ssä päättö on tänä keväänä vain 47-48 tuntia. Pahimpana vaikeutena päättöön menevät kokevat, että  harjoittelukoulun opettajat huomioivat arvostelussaan erilaisia asioita toisiinsa verrattuna. Arvosteluskaala saattaa olla toisilla tiukempi kuin toisilla. Tämä aiheuttaa pelkoa päättöön meneville, varsinkin kun kaikista puheista huolimatta  opetustaidon arvosana edelleenkin vaikuttaa huomattavasti  työhön pyrittäessä.

Päättöharjoittelun ohessa  kevätlukukaudella pitäisi viimeistella gradua. Useimmat ovat sen kuitenkin jo jättäneet  vapaaehtoisesti seuraavaan syksyyn. Kahta raskasta hommaa ei jaksa tehdä samanaikaisesti.

Useimpien opiskelijoiden mielestä tieteellisyys tuntuu turhauttavalta. Eikö riitä, että valmistetaan luokanopettajia? Pitääkö samalla  tehdä myös kasvatustieteilijöitä ja tutkijoita? Valinnaisuutta olisi lisättävä siten, että kahden ensimmäisen vuoden aikana  opiskelija voisi jättää  joitakin opetettavia aineita kokonaan opiskelematta.

Helsingin OKL:llta valmistuu vain muutama harva alunpitäen 80:sta aloittaneesta kuvitellussa ajassa.

Pertti Mäkelän ja hänen vaimonsa  Maarit Mäkelän odotukset  tulevasta ammatista kohdistuvat  juuri sen vapauteen ja itsenäisyyteen. He toivovat, että voivat luokanopettajian toteuttaa omia ideoitaan ja siten muodostaa luokastaan toimiva kokonaisuus, jossa opettajan ja oppilaiden välillä vallitsisi luottamus.

PS. Facebook on ihmeellinen. Osuin samaan ryhmään Pertti Mäkelän kanssa, ja hän korjasi muutamia virheitä jutussani. Samalla sain terveisiä: "Näin jälkeenpäin voin sanoa, että koulutus antoi enemmän kuin aikanaan ajattelin" ja "Maaritilta myös terveiset, että koulutus antoi loistavat pohjat."