Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, maaliskuuta 13, 2012

Rudolf Steiner- miehestä, pedagogiikasta ja sen perusteista

Kuva on lainattu netistä ja sävytetty seepialla.
OLEN yrittänyt tähän ikään saakka väistellä Rudolf Steineria. Olen luokitellut hänet ufo-luokkaan.

Parin viikon ajan olen nyt  lukenut hänen filosofiaansa ja pohtinut sen pohjalta syntynyttä ns. Waldorf-pedagogiikkaa. Ja heti voi sanoa, että pedagogiikkaa avautuu helpommin.

Steinerin elämä pähkinänkuoressa


Rudolf Steiner syntyi vuonna 1861 silloisessa Unkarissa. Perheeseen kuului äiti, isä ja kolme lasta. Isä elätti perhettä metsästäjänä ja sittemmin rautatievirkaliijana, ilmeisesti sähköttäjänä. Vähävarainen perhe sai asua  asemarakennuksissa eri kaupungeissa. Periaatteessa perhe oli roomalaiskatolinen, mutta isä oli vankka vapaa-ajattelija.

Rudofin koulu-ura alkoi kankeasti. Isä riitaantui opettajan kanssa, ja opetti itse poikaa omien virkatöittensä ohessa. Rudolf oppikin opettelemaan asioita omin päin. 7-vuotiaana hän pääsi toiseen kaupunkiin ja  toiseen kouluun. Koulumestari, joka oli samalla kyläkirjuri ja kirkon urkuri,  oli harvoin itse paikalla. Opetuksen hoiti apulainen. Mutta tämä  sai Rudolfin innostumaan geometriasta.  Se kolahti. Geometria muistutti näkymätöntä maailmaa, jossa poika  paljolti eli. Rudolf oli  ilmeisen poikkeuksellinen lapsi. Hän näki näkyjä ja seurusteli kuolleiden kanssa. Rudolfilla oli isoja vaikeuksia kiinnostua näkyvästä maailmasta.

11-vuotiaana isä pani poikansa  Wiener-Neustadtin kaupungin reaalikouluun. Pojasta tahdottiin insinööriä. Matematiikkaa oli helppoa. Reaalikoulussa ei kuitenkaan opetettu klassisia kieliä. Steiner opettelikin latinan ja kreikan  omin päin.  Hän antoi yksityistunteja luokkatovereille jopa aineissa, joita ei itse opiskellut. Filosofia  kiinnosti, ja 17-vuotiaana hän omien sanojensa mukaan oli omaksunut  kaikki  Kantin teokset. Huh. Vuonna 1879 hän sai ylioppilastodistuksen  erinomaisin arvosanoin.

Isä järjesti itselleen siirron, jotta Rudolf voisi käydä Wieniin teknillistä  korkeakoulua. Köyhä opiskelija rahoitti opintoja   kotiopettajana.  Insinööriksi opiskeleva Steiner  opiskeli  innolla filosofiaa, mm. Fichteä, jonka tietoteoriasta hän teki sitten väitöskirjansa.  Lahjakas nuori mies palkattiin  mukaan toimittamaan Goethen teoksia. Goethestä tulikin hänen suuri ihanteensa.

Steinerin kunnianhimoinen ajatus oli luoda  filosofinen järjestelmä, joka sovittaisi tieteen ja uskonnon toisiinsa, joka liittäisi toisiinsa ihmisen ja kosmoksen, idän ja lännen. "Koko maailma on arvoitus, ihminen itse on ratkaisu." Eväitä hän etsi aluksi mm. teosofiasta, mutta riitaantui pian liikkeen kanssa.  Elatuksensa hän hankki opettajana työväen kouluissa ja esitelmöitsijänä.

Steinerin perhe-elämästä ei juurikaan kirjoiteta. Se tiedetään, että hän solmi siviiliavioliiton vuonna 1899 Anna Euniken kanssa. Eunike  kuoli  vuonna 1911 asuttuaan vuosia erossa Steinerista. Steiner solmi sitten toisen avioliiton työtoverinsa  Marie von Sieversin kanssa.  Ilmeisesti Steinereilla ei ollut lapsia.

Steiner oli  työhullu. Hänen arvellaan pitäneen noin 6000 esitelmää. Niistä on koottu noin 300 kirjaa. Hän painoi tauotta, vasta vakava sairastuminen vuonna 1924 pysäytti hänet. Elämään mahtui paljon onnistumisia, mutta myös kovia vastoinkäymisiä; Tuhopolttoja, erottamisia, riitoja, väkivallan uhkaa jne. Tästä maaelämästä hän vapautui vuonna 1925.

Steinerin luoma antroposofia

Steiner halusi siis luoda koko maailman, sekä näkyvän että ei-näkyvän selittävän filosofian, jota hän kutsui hengentieteeksi, joka käyttää luonnotieteiden tiukkaa metodiikkaa, mutta ottaa tiedostamisen kohteeksi aistittavan lisäksi  yliaistillisen.

Steiner hyväksyi eri maailmankatsomusten suhteellisen oikeutuksen.  Oli erilaisia totuuksia,  mutta häntä kiinnosti kokonaisnäkemys. Steinerin toiminnassa ei ollut kyse  vain tieteestä vaan myös hyvin monialaisesta toiminnasta maailman parantamiseksi oli sitten kyse...
  • maanviljelyksestä (biodynaaminen viljely), 
  • taiteesta: mysteerinäytelmät, arkkitehtuuri, veistokset, värioppi, eyrytmia... Mysteerinäytelmissä, jotka Steiner itse kirjoitti, esitettiin ihmiskohtaloita, jotka olivat sidottuja toisiinsa. Niissä ei ollut tavallista draamallista jännitettä. Niitä kuvattin henkiseksi taiteeksi. Tekijät olettivat, että taidemuoto ymmärretään vasta tulevaisuudessa. Steinerin  arkkitehtuuria edustivat mm.  I ja II Goetheanum. Keskeistä olivat luonnon muodot ja värit.  Eurytmia ei ole voimistelua eikä tanssia. Se on liikuntataidetta ja samalla tajunnan taidetta. Näkyvää puhetta. Kosmisia eleitä.
  • lääketieteestä (uudenlaisia lääkkeitä)
  • psyykkiset sairaudet hoitopedagogiikka, hoitokodit. 
  • vammaisten hoito. Steinerin mukaan kohtalo (karma) oli  sitonut lapset vammautuneisiin ruumiisiin.  Heidän oli  kerättävä vammaisena  kokemuksia seuraavaan inkarnaatioon.  Hoitajien oli osoitettava heille  rakkautta ja ymmärrystä. Tärkeää oli myös elämänhuumori ja hoitoeurytmiaa.
  • uskonnosta (kristiyhteisö)  
  • tai jopa poliittisesta toiminnasta. "Hengen elämässä vapaus. Tasa-arvo oikeuden edessä. Veljeys talouselämässä."
Steinerin maailmankäsitys

Steinerille oli olemassa kaksi maailmaa: henkinen ja fyysinen. Idea on ikiaikainen.  Hänelle  aistien maailma oli  varjomaailma,  varsinaista todellisuutta oli henkien maailma.  Antroposofia erosi teosofiasta siinä, että sen lähtökohtana oli eurooppalainen hengenelämä. Steiner arvosti  idän viisauden ydintotuuksia, mutta ei uskonut idän pystyvän ratkaisemaan aistimaailman palvontaan vajonnutta länttä.  Hän ei myöskään hyväksynyt teosofiassa vallalla ollutta ajatusta kaikkien uskontojen yleisesta  synteesistä.

Hän halusi yhdistää nämä maailmat. Yhdistäjänä oli Kristus, joka  ruumiillistui Jeesus Nasaretilaisessa. Hänessä henkien maailman kohtasi fyysisen maailman ainutkertaisesti. 

Luonnossa Steiner erotti seuraavat  tasot: 
1. Kivikunta,  mineraalien maailma.
2. Kasvikunta, kasvit  elävät ja ovat ajallisia.
3. Eläinkunta, eläimillä on kyky tuntea miellyttävää ja epämiellyttävää, niillä on vaistot.
4. Ja  lopulta  ihminen, minä, joka pystyy toimimaan ajatellen, tuntien ja tahtoen. 

Steinerin ihmiskäsitys

Steinerin näkemyksen  mukaan ihmisessä ei ollut vain ruumis ja sielu, vaan ruumis, sielu ja henki: 
1) ruumis kuuluu fyysiseen maailmaan,  
2) sielu kuuluu sielulliseen maailmaan ja 
3) henki kuuluu hengen valtakuntaan.

Ihmisessä oli kaikki luonnon tasot.  Fyysinen ruumis oli mineraaleja. Ihminen on kuin kasvi, hän   kasvaa. Hän on kuin eläin,  meillä on vaistot (astraaliruumis, sielu). Sielu  on riippuvainen tähdistä.  Ja ylimpänä minä, joka voi toimia henkien joukossa.

Ihmisen elämänkulku on säädelty: 
1) ruumis on perinnöllisyyden alainen,
2) sielu on ihmisen itse luoman kohtalon alainen, ja 
3) henki jälleensyntymisen lain alainen. 

Maailmassa on mestareita, jotka elivät maailmassa tuntemattomina. Heillä oli erityinen tehtävä  ohjata niitä, jotka voivat suorittaa tekonsa avoimesti maailmassa.

Antroposofian keskeiset piirreet/uskomukset

Stenerin antroposofian keskeiset piirteet ovat: (1) kristologia, (2) inkanaatio ja (3) karma.

Kristologia
Steinerille Jeesuksen tulo maailmaan oli ainutkertainen tapahtuma. Se oli maailman ja ihmiskunnan historian keskeisin tapahtuma; henki, Logos, yhtyi maahan. Tämä tapaus muutti maailmaa.

Steinerin mukaan Kristus on ikuinen henki, jota  ennen ruumiillistumista Jeesukseksi palvottiin aurinkona. Tuolloin Kristus asui auringossa. Jeesukseksi syntyminen merkitsi auringon voiman tuloa maahan.

Golgatalla konkretoisoitui kuolleesta heräämisriitti, jota oli tuhansia vuosi harjoitettu  vihittyjen mysteerikouluissa. Steiner luki Raamattua niin, että Lasaruksen  herätääminen oli mysteerin paljastamista, siksi hänet ja Jeesus aiottiin tappaa. Entisaikojen uskonnoissa mysteerisalaisuuksien paljastamisesta seurasi yleensä kuolemanrangaistus.

Jeesus astui Tuonelaan, jotta jo kuolleet saivat kokea valkeuden koittaneen.  Kristuksen hengen ylivoimaisuus muutti ruumiin toiseksi. Siksi opetuslapsilla  oli yliaistillisia kokemuksia. Myös Paavalilla. Steinerin mukaan nykyäänkin tapahtuu  Kristuskokemuksia.

Steinerin luoman hengentieteen tarkoitus oli saada ihmiset ymmärtämään tällaisia kokemuksia. Kristus palaa maan päälle, hän tulee uudelleen, mutta muodossa, jonka havaitsee vain, jos on hankkinut  itselleen aistit  hengen elämän havaitsemiseen ja kyvyn sen ymmärtämiseen. 

Inkarnaatio
Inkarnaatio tarkoittaa uudelleen ruumiillistumista. Ajatus toistuvista maanpäällisistä elämistä ei ollut uusi. Ruumiillistumisen lain mukaan  jälleenruumiillistuva henki vie edellisen elämän tulokset seuraavaan ja tuo edellisistä ruumiillistumisista mukanaan kohtalon (karman).

Karma
Karma eli kohtalo määrää ihmisen elämän. Ihmisyksilön on ruumiillistuttava yhä uudelleen ja sovitettava uudessa elämässään edellisen elämänsä teot sekä kehityttävä eteenpäin uusien kokemusten kautta. Sielun on etsittävä ihmiset, joiden kanssa se oli tekemisissä aikaisemmassa elämässa. Kohtaloon voidaan vaikuttaa myös kasvatuksella ja itsekasvatuksella.

Waldorf-pedagogiikka

Suomessa puhutaan steiner-pedagogiikasta, muualla maailmassa  Walforf-pedagogiikasta. Jälkimmäinen nimi liittyy ensimmäiseen kouluun, jonka Steiner perusti 58-vuotiaana vuonna 1919.

Aloite uudenlaisen koulun perustamiseen tuli Waldorf-Astroria tupakkatehtaiden johtajalta. Hän halusi kohdella työntekijöitä ihmisarvoisesti. Tehdas tukikin työväestön sivistysharrastusta. Kun  työläiset toivoivat koulua myös lapsilleen, syntyi kiinnekohta  uudenlaiselle pedagogiikalle.  

Nyt Steiner kokosi hyvän opettajakunnan, joka ryhtyi rakentamaan uutta kasvattamistapaa hengentieteen pohjalta. Lehdissä kerrottiin, että tässä uudessa kouluussa on ihmisen mukaimen kasvatusihanne ja että  opettajat kehittelevät  opetusmenetelmäänsä  tarkan ihmisluonnon tuntemuksen pohjalta. Pian Steiner piti eri puolilla Eurooppaa  15 esitelmasarjaa opettajille.

Wardorf-pedagogiikka ei tähtää antroposofisen maailmankatsomuksen levittämiseen. Kouluissa  ei myöskään opeteta antroposofiaa. Kouluissa pyritään yleiseen inhimilliseen kasvatukseen.  Lapsille annetaan se tuki, mitä hän tarvitsee löytääkseen itsensä.  Antroposofia on olettamusperusta tuon pedagogiikan ratkaisujen taustalla. Opettajat toimivat antroposifian virittämän ihmiskuvan perusteella:
  • kun antroposofiassa ajatellaan, että ihmisen kohtaloon voidaan puuttua kasvatuksen ja itsekasvatuksen avulla, kasvatus on mielekästä.
  • kun taide koetaan tieksi henkien maailmaan, taidekasvatus korostuu myös pedagogiikassa. Eurytmialla on tärkeä rooli.
  • kun antroposofian tavoitteena on vapauttaa ihmiset  aistimaailman  ylivallasta heidän mielessään, oppilaita suojellaan materialistisen aikakauden vahingollisilta vaikutuksilta.
  • kun antroposofiassa jokaisen elämän tarkoitus on löytää oma itsensä (minä) ja oma tehtävänsä maailmassa, opetuksen on oltava yksilöllistä. Totuutta ei pakkosyötetä. Koulussa opetetaan monia uskontoja.
  • kun Steiner itse uskoi, että ihmisen on työskenneltävä ymmärtääkseen, omatoimisuus on luonteva periaate.
  • Steiner uskoi, että jokaisessa ihmisessa uinuu kyjyjä, joilla voi saada tietoa korkeammista maailmoista. Se edellyttää  astumista  kunnioituksen polulle.  Pilkallisuus, iva ja arvostelunhalu ovat korkeamman kehityksen esteitä. Siksi opetuksessakin on kunnioitettava totuutta ja tietoa.
  • Steinerin mukaan tunteet ovat sielulle sama asia kuin ravinto ruumiille. Kunnioitus, arvonanto, harras antaumuksellisuus  ovat sielun ravintoa. Tämä on luonteva perusta jokaisen lapsen kunnioittamisen ja rakastamisen vaatimukselle. Opettajan on oltava lujaluonteinen ja epäitsekäs.
  • Kun Steiner ajatteli, että tietoa ei tule etsiä oman tietämyksen kartuttamiseksi (kasata aarteita) vaan  jotta kypsyisi inhimillisen jalostumisen ja maailman kehittymisen tiellä, on luontevaa, ettei koulu tähtää suorituksiin, luokalle ei jätetä, ja numerotodistuksen sijaan lapsille annetaan runoja.
  • Kehittyminen vaatii aikaa ja rauhaa. Siksi ote on kiireetön. Luokanopettaja vastaa opetuksesta kahdeksan vuoden ajan. Opetusta annetaan keskitetysti jaksoissa. Yksi jakso kestää useita viikkoja. Samaa ainetta kaksi tuntia joka päivä aamutunneilla ilman taukoja. Sen jälkeen opetetaan aineita, jotka edellyttävä jakuvaa harjoittelua.  Vieraiden kielten opiskelu  aloitetaan jo ekaluokalta.
Waldorf-pedagogiikan kasvatuspäämääränä on siis luonteeltaan hyvä  ihminen. Hyvä ihminen ei ole täynnä vallanhalua. Hän pyrkii totuuteen ja tietoon. Hän on myönteinen. Hän on vaatimaton.  Hän ymmärtää olla  henkisistä näyistään  vaiti. Hän pitää itseään kehityksen polulla, keinoina  itsetarkkailu,  henkinen työskentely meditaatio, mietiskely ja mm.  sisäinen kurinalaisuus.

Ihmisen kasvu ei ole yksin hänen omissa käsissään. Steinerin mukaan voimme olla sitä, mitä meidän tuleekin olla vain, jos henkiset vallat katsovat meidät siihen arvollisiksi.

Kasvatuksen tehoa lisää se, että koulua käydään varsin pitkään. Waldorf- koulu on yhtenäinen 12-vuotinen koulu. 13. luokka on varattu  niille, jotka valmistautuvat ylioppilaskirjoituksiin. Luokkayhteisö on kiinteä.  Heikkoja ei jätetä luokalle, eikä lahjakkaita seulota. Hyvien oppilaiden oletetaan auttavana heikommin menestyviä. Poikia ja tyttöjä opetetaan yhdessä. Sosiaalisia taitoja harjoitellaan. Oppilaiden kohtelussa käytetään hyväksi antiikin ajan temperamenttiajattelua. Luottamukselliset suhteet koteihin ovat tärkeitä. Ohjemaan kuuluu juhlia (rituaalit) ja yhteishankkeita.

So what?

Kuten Steiner on todennut, arvostelunhalu keskeyttää kehityksen. Kunnioitan Steinerin työtä ja näkyä maailmasta, vaikka en ylläkään ymmärtämään hänen hengentiedettään. Hänen luomansa maailmankäsitys jää minulle upeaksi mutta vieraaksi yritelmäksi ymmärtää kaikki. Hienoa, mutta...Akateemiset piirit ovat pääsääntöisesti  hylänneet Steinerin teokset. Antroposofia on yksi vaihtoehtoliike.

Pedagogiikan alalla Wardorf elää sitä vastoin yhä ja hyvin. Maailmassa on satoja Steinerin ideoita soveltavia kouluja. Pedagogiikka vaikuttaa monessa suhteessa juuri sellaiselta, jota itsekin pidän upeana ja tavoittelemisen arvoisena sellaisenaan, ilman kytköksiä sen satumaiseen  kasvualustaan.

LASTUN keskeisenä lähteenä on ollut teos:  Hembleben, J.(1988). Rudolf Steiner. Helsinki:WSOY.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, olen opiskellut Steiner-koulussa. Koulussa on hyvät ja huonot puolensa. Oman lapseni kohdalla valitsin toisin.

Oppilaasi äiti

Mikko Jordman kirjoitti...

Tärkeintä on jonkinlainen ylevyys ja pyrkimys olla parempi ihminen. Opettajuus on yritystä olla oppilaalle turva ja steinerope-kaverini sanoin "luoda virta,. jonka mukaan lapsi voi turvallisesti heittäytyä".
Missä meillä ovat 'pyhä', 'armo', 'arvokkuus', 'ylevyys', 'pyytettömyys'. Meillä on tilalla ict, some, laatukriteerit ja kolmiportainen tuki.

Martti kirjoitti...

Niinpä, Mikko Vilkastus!

Anonyymi kirjoitti...

Hänen luomansa maailmankäsitys jää minulle upeaksi mutta vieraaksi yritelmäksi ymmärtää kaikki. Hienoa, mutta...
Akateemiset piirit ovat pääsääntöisesti hylänneet Steinerin teokset. Antroposofia on yksi vaihtoehtoliike.

Toivottavasti ET ole opettaja :)

Martti Hellström kirjoitti...

Olen opettaja. Hieno ammatti :-)