Siperia opettaa. Niin minäkin

SOOL (Suomen opettajaksi opiskelevien liitto) oli järjestänyt seminaarin kolmiportaista tuesta otsikolla "Erityispedagogiikkaa käytännössä- oppijan tuki tavaksi". Helsingin Pasilan kirjastoon saapui 60 opiskelijaa eri puolilta maata. Aihe oli tärkeä ja ajankohtainen.

Ohjelma oli seuraava:

(1) Kolmiportainen tuki – oppijan tukeminen
oppimispolun aikana - Päivi Juntti, Suomen Erityiskasvatuksen Liitto Sel.

(2) Asiantuntijapaneeli: Oppijan käyttäytymisen haasteet.

(3) Kokonaisvaltainen tuen järjestelmä
- Martti Hellström, rehtori, Auroran koulu

(4) Lopuksi vapaamuotoinen keskustelutilaisuus Semman jatkot.

Aamupäivän ohjelmassa 

oli siis  Suomen Erityisopettajien Liiton puheenjohtajan luento tuen portaista. Hyvät, perinpohjaiset diat!

Paneeli

Sen jälkeen alkoi paneeli. Mukaan oli lopulta  saatu:
- Elisa Helin opetushallituksesta,
- Markku Jahnukainen, tuore erityisopetuksen professori Helsingistä,
- Merja Koivisto, erityisasiantuntija Oaj:sta ja
- Aija Rinkinen opetushallituksesta.

Poimin muistiin joitain ajatuksia aamupäivästä:

Kodin ja koulun yhteistyöstä

- Yhteistyö kotien kanssa kannattaa aloittaa niin, että on positiivista sanottavaa lapsesta.

- Ei kannata tehdä mitään vanhempien tahdon vastaista. Rakenna hyvä suhde.

- Opettajien sooloilu ei käy esim. Sopikaa kanava, jolla viestintä hoidetaan. Muutoin vanhemmat ovat sekaisin.

Käyttäytymisen haasteet
- Käyttäytymisen haasteisiin tulee vastata, heti kun ne huomataan.
- Haasteet ovat parempi termi kuin häiriö. Häiriö liittää ongelman liikaa yksin lapseen.

Työrauhasta
- Niilo Mäki-instituutin sivuilla on hyvä opas: työrauha kaikille (hymyilin, kun muistin ne monet viestit joita lähetin luokan tason tuen unohtumisesta ops-teksteistä.)
- oppilaalla ei ole oikeutta viedä happea muilta. Hyvä ilmaisu.

Yhteisopettajuudesta
- Yksin tekemisen aika on ohi.

Iltapäivällä

OIKEAT asiantuntijat poistuivat paikalta lounaan aikana, ja minä hoidin sitten iltapäivän puhuttamalla porukkaa kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella tukea. Minusta tuen funktio hämärtyy, jollei sitä nähdä osana uudenlaista, laajaa opetusnäkemystä.

Opetus ei ole asioiden läpikäymistä. Opetus on sellaisten kokemusten konstruointia, että niistä voi oppia ja niissä voi kasvaa. Opettajan tärkeä rooli on olla persoonana osa tuota kokemusta, ohjata, auttaa, tukea, sanallistaa... Kokemuksen ydin on onnistuminen osaamaan oppimisessa itselle merkityksellisissä asioissa. Siksi opetus on oikean kokoisten haasteiden tarjoamista.

Opettajan johtoajatus ei ole vakuuttaa, että nämä ja nämä asiat ovat tärkeitä, vaan että juuri Sinä ja Sinun hyvinvointisi ja tulevaisuutesi on opettajalle tärkeä. On yhdessä oppilaan  kanssa pohdittava, kuinka aikuisena tarvittavat taidot otetaan haltuun.

Kuunnellessaan itseään oivaltaa itsekin jotain :-) Aikanaan piirustuksen opetus oli mallin huolellista kopiointia. Tänään kuvataide arvotetaan kovin toisin. Hyväksymme, jopa edellytämme, että tuotokset ovat omia, erilaisia. Pitäisikö koko opetus uskaltaa ajatella samalla lailla? Emme ajattelisi, että opetus on oppilaisiin opsin sisältöjen tankkaamista, vaan jokaisen oppilaan auttamista rakentamaan omaa tietämystään, omaa taitopalettiaan, omia mielipiteitään omaa identiteettiään.

Huomasin vakuuttuvani siitä, että aiemmassa blogilastussa esittämäni fiktiivinen kuvaus opetuksesta vuonna 2024 sisältää myös jotain hyvin arvokasta. Opetusta on suunniteltava ja arvioitava yhdessä oppilaitten ja usean opettajan voimin. Opetuksella tulee olla selkeät tavoitteet, ja sen tulee sisältää vapausasteita, vaihtoehtoja. Tuki on rakennettava opetuksen sisään ei sen ulkopuolelle, koppeihin.

Aika juoksi. Tunnelma oli aktiivinen ja ilomielinen. Hienoja opettajia on Suomi saamassa muutaman vuoden kuluttua.

SAIN muistoksi t-paidan "Siperia opettaa. Niin minäkin." Kiitos.