A.S. Neill -miehestä ja hänen pedagogiikastaan

Netistä vuosia sitten  löytämäni kuva A.S. Neillistä oppilaansa kanssa.
Neill oli armoton tupakoitsija.

A.S. Neill (1883 - 1973) oli kiehtova persoona. Yksi  suuria opettajia, joka  olisi kuitenkin  halunnut olla ihan muuta:  pappi, näyttelijä, toimittaja, romaanikirjailja... Opettajuus oli hänelle pitkään vain hätäratkaisu. Historiaan hän kuitenkin jäi Summerhill- koulun perustajana ja johtajana.

Neill itse

Millainen mies tämä Neill oikein oli? Kuvailuun tarvitaan väliotsikoita.

Lapsuus
Alexander syntyi vuonna 1883 varsin varattomaan, mutta nousukasmaiseen  opettaja-perheeseen. Isä oli ankara, sekä koulussa että kotona. Koulussa hän antoi remmiä pölkkypäille, mm. koska opettajan palkka oli tuolloin sidottu oppimistuloksiin. Kotona isä oli Alexanderille  julma, ja tämä  pelkäsi isäänsä vielä aikuisenakin. Isä mm. heitti pojalleen leivänkannat kuin koiralle. Isä koki voimakkaan mutta ohimenevän uskonnollisen  herätyksen. Elämänsä loppupuolella hän uskoi spitismiin.

Äiti oli sairaalloinen, ja tautikohtaukset pelottivat lapsia. Hän oli myös hyvin tarkka perheen maineesta. Lapset saivat kulkea kylillä kovat kaulassa.

Elämä  perheessä oli hyvin kirkollista ja elämänkielteistä.  Sunnuntaisin ei esim. saanut leikkiä. Seksuaalisuus oli tabu. Alecilla oli seksileikkejä pikkusiskonsa kanssa, ja niistä seurasi ankarat selkäsaunat.

Lapsia oli kahdeksan, ja kolme heistä lähetettiin yliopistoon lippulaivana esikoinen Willie. Alec oli ainoa, jota ei lähetetty oppikouluun, hän kävi isänsä koulua. Koulu ja läksyt eivät Alexanderia juuri kiinnostaneet. Mieluummin hän olisi ollut keksijä. Kavereidenkin kanssa oli hankaluuksia, koska hän oli arka ja kömpelö ja isänsä tapaan pelkuri. Hän oli myös luulosairas.

Nuoruus
14- vuotiaana, kun ei ollut koulupäätä,  Neill lähetettiin töihin yhden veljensä kanssa. Mikään  työ ei oikein onnistunut, ja äiti ehdotti, että Alec rupeaisi opettajaksi. Isä ottikin hänet oppilasopettajaksi (opetusharjoittelijaksi). Neill kertoo oppineensa isänsä opetuksesta paljon, mm. mielikuvituksellisuutta. Tarkastajan arvio Alecin taidoista oli kuitenkin murskaava, eikä Neill läpäissyt ns. normaalitutkintoa, jolla olisi päässyt opettajaseminaariin. Edessä oli kurja apuopettajan ura.

Neill sai  kuitenkin pestit  pariin  kouluun ja teki jonkin aikaa opettajan työtä.  Sitten hän päätti päästä sisään yliopistoon,  pääsi,   sai stipendin ja alkoi opiskella  luonnontieteitä ja englannin kieltä. Jälkimmäinen tuntui omimmalta. Rahaa ei ollut, ja Neill  rahoitti opintojaan  toimittajana.

Aikuisuus
Valmistuttuaan hiukka alle 30-vuotiaana maisteriksi Neill sai työpaikan tietoteosten toimittajana. Työ edellytti muuttoa Lontooseen. Tyttöseikkailuita oli nuorella miehellä paljon,  ja Neill oli mm. vähällä joutua avioero-oikeusjuttuun asianosaiseksi.

Uudet ideat lehtitoimittajan työstä murskasi ensimmäinen  maailmansota. Neill pääsi upseerikoulutukseen, muttei lopulta kelvannut jalkavaivojensa vuoksi rintamalle. Niinpä  hän päätyi tiukan kurin sijaisrehtoriksi ja opettajaksi. Opettajan pesti  päättyi erottamiseen.

Vuonna 1920 (siis 37-vuotiaana) Neill oli työtön. Hän ryhtyi jälleen lehtitoimittajaksi. Nyt lehti oli kuuluisa uuden kasvatuksen liikkeen The New Era.  Lehden voimahahmot olivat teosofeja, mm. rouva Ensor, joka oli tehnyt yhteistyötä myös Steinerin kanssa. Neill matkusti Saksaan ja perusti Hellerauhun kansainvälisen koulun vuonna 1921. Se oli Summehillin alku. Monet oppilaista olivat juutalaisia, jotka päätyivät myöhemmin keskitysleirille.

Vuonna 1923 Saksassa käynnistyi vallankumous, ja  Neill siirsi koulunsa Iso-Britanniaan. Koulu aloitti toimintansa vuonna 1924 Lyme Regisissä vuokrakiinteistössä. Aluksi oppilaita oli viisi. Vuonna 1927 koulu muutti Leistonin kaupunkiin Suffolkissa. Neill osti kiinteistön, ja siellä koulu on toiminut yhtäjaksoisesti lukuunottamatta muutamia sotavuosia.

Summerhill-vuosinaan Neill innostui analyyseista. Hän oli useiden huomattavavien psykoanalyytikkojen potilaana ja ystävänä. Heitä olivat mm. Homar Lane, Wilhelm Stekel ja  Wilhelm Reich.

Koulutyön ohella Neill luennoi ympäri Eurooppaa. Summerhillin kannalta aivan ratkaisevaa oli, että Neillin kirja "Summerhill" julkaistiin vuonna 1960 Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Saksassa. Tekijänpalkkiot mahdollistivat koulun toiminnan jatkumisen.

Neillin yksityiselämästä ei liikaa kirjoiteta. Hän oli normaali mies. Avioitui ensin vanhemman naisen kanssa (Mrs. Lins)  ja sitten nuoremman (Ena).  Nuoremman kanssa hän  sai tyttären (Zoe), joka jatkoi hänen työtään Summerhillissa.

Neill nautti kädentöistä. Lukeminen jäi vähälle.  Runoutta hän ei ymmärtänyt lainkaan. Urheilua ja viihdettä hän ei seurannut. Raha-asioissa hän oli skottilaiseen tapaan säästäväinen.

Vanhuus
Oman elämänkertansa Neill kirjoitti päälle 80-vuotiaana. Hän oli  tuolloin sovussa elämänsä kanssa. Hän ei pelännyt kuolemaa. Hän toivoi, että Summehill saisi jatkaa toimintaansa, ja oletti että hänen vaimonsa jatkaisi sitä. Tehtävä siirtyi kuitenkin tyttärelle, kun  Neill kuoli 90 vuoden iässä.

Summerhill ja kasvatus vapauteen

Yhteiskokous oli yksi Neillin demokratiakasvatuksen
keskeinen keino.

Neillin pedagogiikka oli eräänlaista negaatiota kaikelle sille, mitä hän koki itse oppilaana ja kaikelle sille, mitä hän teki toimiessaan 10 vuoden ajan valtion koulun opettajana.  Suurena kasvattajan hän ei itseään pitänyt, mutta vapauden uudisraivaajana kyllä.

Summerhillissä ei tähdätty akateemisiin taitoihin, "kirjaviisauteen". Siellä ei yritetty saada lapsia oppimaan matematiikkaa vaan elämää ja yhdessäoloa. Lasten luonnetta ei yritetty muokata.  Jokainen sai olla oma itsensä.  Ja kaikkien oikeuksia ja harrastuksia tuli kunnioittaa.

Toki kasvatuksella oli tavoitteet: vilpittömyys, suvaitsevaisuus, tasapaino, onnellisuus...Nuorten osalta  Neill olisi halunnut tarjota tilaa myös vapaalle rakkaudelle. Kasvatuspäämääränä oli siis vapaa ihminen.

Summerhill oli vapaa koulu. Englannissa sellaisia oli paljon. Neillin mukaan  sitä lähinnä suvaittiin.

Koulu
Neill uskoi sisäoppilaitoksen kasvatusvoimaan, hän vierasti päiväkouluja. Neillin oma koulu oli hyvin kansainvälinen. Oppilaita tuli Yhdysvalloista, Ranskasta, Saksasta, Tankasta ja Englannista.  Koulun talous perustui lukukausumaksuihin ja lahjoituksiin. Suuren lahjoituksen teki mm. protestilaulaja Joan Baez.


Neillin pedagogiikan olettamusperustaa
Keskeisin arvo Neillille oli ehdoton vapaus (kunhan ei loukkaa toisten vapautta) kurin vaatimisen vastakohtana. Hän kritisoi voimakkaasti katolista kirkkoa sen seksuaalikielteisyydestä, joka tuhosi ihmisten onnea.

Pedagogiikan taustalla on ns. dynaaminen psykologia, jonka mukaan tunteet - ei äly - ovat elämän liikkeelle paneva voima. Summerhill oli nimenomaan koulu, jossa tunteille annettiin etusija.

Ympäristöllä on suuri merkitys. Se on ainoa asia, jota voimme Neillin mukaan käsitellä. Neill uskoi, että ihmisen luonne muokkaantuu pitkälti varhaislapsuudessa ehdollistamalla (mm. helvetin pelon). Skinneriä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt. Neill uskoi myös sattuman merkitykseen.

Poliittiselta kannaltaan Neill oli vasemmistolainen.

Neill halusi koulua, jossa yhteiskunnalliset luokkarajat rikottiin. Eliitin tai kuuluisuuksien lapsia siellä ei ollut, mutta joitakin rikkaiden perheiden kyllä.

Opettajat
Neill ei  arvostanut akateemisia tutkintoja. "Picasso ei pääsisi  piirustuksenopettajaksi valtion kouluun. Hän ei ole suorittanut loppututkintoa." Valtio kuitenkin vaati sellaisen. Opettajien tuli itse löytää oma opetustapansa, Neill ei juuri opettajia ohjannut.  Jollei tapa löytänyt, oppilaat eivät tulleet tunneille, ja opettaja sai lähteä. Opettajille maksettiin  palkka ja ylläpito. Opettajavalinnoissa Neill suosi introvertteja.  Hyvä opettaja oli hermostumaton eikä etsinyt väärin keinoin lasten suosioita.


Oppilaat
Monet oppilaista tulivat Summerhilliin, koska vihasivat omaa kouluaan. Mukana oli ongelmalapsia, joiden ongelmien syntyminen oli Neillistä yhteiskunnan syy. Oppilaiden maksimimäärä kerrallaan oli 70. Oppilailla oli koulussa aitoa päätösvaltaa- paitsi omaan opiskeluunsa myös yhteisiin asioihin. Yhteiset asiat päätettiin kokouksessa. Koulu oli sisäoppilaitos, ja vanhemmat vierailivat siellä viikonloppuisin.

Pedagogiikka
Pedagoginen suhde. Neill näki tarkasti oman aikansa opettajien ja oppilaitten suhteen. Oppilaat pelkäsivät opettajaa. Eikä syyttä: ruumillinen kuritus oli tapa. Opettajan ja oppilaan, aikuisen ja lapsen välillä oli syvä koulu, johon kuuluu vaatimus totella. Lapsilla on kuitenkin tarve saada kontakti vanhempiin  ihmisiin. Neill halusi muuttaa opettaja-oppilassuhteen. Summerhill-pedagogiikassa vältettiin rajoituksia ja tukahduttavia keinoja. Opettajilla ei ollut oikeutta vaatia kunnioitusta siksi, että he olivat aikuisia. Opettaja ei saanut herättää pelkoa. Leikkisää puhetta suosittiin.

Didaktinen suhde. Varsinaisista opetusmenetelmistä Neill ei ollut kiinnostunut, pikemminkin elämisen metodeista. Kasvatuksen keinoista tärkeitä olivat leikki, toinen tarinat, joita Neill kertoi. Hän punoi ne läsnä olleiden oppilaitten ympärille. Oppitunteja pidettiin myös, mutta ne olivat oppilaille vapaaehtoisia. Viihdettä ja joukkotiedotuksen rihkamaa vältettiin. Työpajat ja luonnontieteen laboratorio olivat suosittuja. Samoin elokuvaillat. Oleellista oli rauhallinen elämä maalaisympäristössä. Keinovalikkoon kuului myös terapia, ja tapa tehdä asioita väärinpäin. Varasta esim. palkittiin varastamisesta.

Tulokset
Suurin osa Summerhillin oppilaista on löytänyt elämässä oman paikkansa ja  menestynyt elämässä. Oppilaista kahdesta tuli professori ja kahdesta dosentti. Oppilaista on tullut myös asianajajia ja lääkäreitä ja käden työn taitaijia.  Mielenkiintoista on, ettei juuri yksikään ole halunnut palata kouluun opettajaksi. Lapsista ei tullut aktiivisia poliitikkoja.  Jos jostakin heistä olisi tullut pääministeri, Neill olisi tuntenut epäonnistuneensa.

Neillin käyttämiä aforismeja

"Mitään todella tärkeää ei voi opettaa. Mutta on olemassa taitoja, joita täytyy opettaa."

"Kaikki on sattumaa, vailla suunnitelmaa, vailla oikeudenmukaisuutta." (Omar Khaijam).

"Ilmeisesti opettaminen  on taidetta ei tiedettä. Opettajaksi synnytään, kenestäkään ei voi tehdä opettajaa."

"Ota muilta mitä haluat, mutta älä koskaan  rupea  kenenkään  opetuslapseksi."

"Ehkä maailma ei onneaan löydäkään, ennen kuin viimeinenkin uskonto on kuollut."

"Minun pikku kouluni on vain kirppu sen norsun nahkassa, joka edustaa maailman kasvatusasiota."

"Aika hylkää niin monia ajatuksia."

"Koulu, jossa ei ole hauska olla, on huono koulu."

Summa Summarum

A.S.Neill on ehkä maailman tunnetuin opettaja. Oppilaitten mukaan hänessä oli "taikavoimaa". Hän  saarnasi ihmisen perihyvyyden evankeliumia. Opettajana hän ei lasten mukaan ollut  erinomainen, mutta hän oli aina lasten puolella - eikä puolustanut opettajia. Hänen  työnsä arvo on tunnustettu mm. kunniatohtorin arvonimellä.

Summehill tänään skeittiramppeineen. Koulurakennus ja
ympäristö eivät aina olleet siistejä. Puutarhaa on kuvattu
hoitamattomaksi.

Summerhill on yhä olemassa. "Summerhill on pienoinen  valonsäde maailmassa, joka on täynnä pimeyttä."  Keskimäärin siellä on käynyt 2000 vierasta vuodessa. Neill on kirjoittanut parikymmentä kirjaa, ja niitä  on myyty miljoonia.

Tämän lastun päätän Neillin sitaattiin:

"Olen tehnyt työn - hyvän työn, niin luulisin. Olen auttanut monia lapsia vapauteen ja onneen. Kirjani ovat tavoittaneet joitakin miljoonia lukijoita - kiitos Harold Hartin, amerikkalaisen kustantajani. Minä kuolen vailla illuusioita, vailla kuvitelmia  ylevistä saavutuksista tai maineesta. Ja kuolemani jälkeen minut unohdetaan: maailma ei minua kaipaa, sillä maailma on tämän päivän ja huomispäivän maailma."

Tämän lastun päälähteenä on ollut teos:

Neill, A.S. (1974). Rexi, rexi, koirankeksi. Summerhillin perustaja kertoo elämästään. Espoo: Weilin+Göös.