Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Onko koulu aikuisten oikeasti jotenkin muuttunut?

USEIN törmää väitteeseen, että koulu ei ole muuttunut ainakaan sataan vuoteen oleellisesti,  tai että ainakaan mikään oleellinen ei ole siellä muuttunut.

Ajattelin lepopäivän ratoksi hieman pohtia tätä teemaa. Jo siksikin, että minun pitäisi sanoa alkavan viikon perjantaina jotain järkevää nettiluennossa, jonka teemana on  jotain siihen suuntaan, että "Muutos koulussa. Case Aurora."

ENSIN on valittava, mikä on oleellista opetuksessa (tai koulussa). Jäsennän itse opetusta  pedagogisen tetran avulla. Siinä on neljä tekijää: opettaja, aines, oppilas ja ryhmä ja näiden väliset suhteet. Oma muistini Aurorassa ulottuu vuoteen 1989 saakkaa. Onko tetrassa tapahtunut (ja vielä parempaa itse tehty) muutoksia? Ja millaisin välinein niitä on tuettu?

Opettajat
Olen etuoikeutettu, kun saan johtaa opettajakuntaa, jonka ytimenä on yhä (toki pienenevä) perusjoukko, joka oli Aurorassa jo  vuonna 1989. Tänään henkilökuntamme on  keskimäärin kokeneempaa ja muodollisesti pätevämpää kuin ennen. Meillä on enemmän miesopettajia kuin koskaan ja kuin muissa espoolaiskouluissa (joskin kaikista se ei ole oleellista). Meillä on nyt myös ns. kaksoispäteviä opettajia. Neljällä opettajistamme on rehtorikokemustakin. Muutokset eivät kuitenkaan ole suuria - meillä on aina ollut hyviä opettajia.

Opettajakunnan rakenteessa on vahvistettu erityisopettajien osuutta (yhdestä nyt 3,2:een).  Uusi opettajia palkattaessa on pääosin pystytty löytämään porukkaa, joka istuu talon toimintakultuuriin. Tässä on apuna  ollut (1) rekrytointityökalumme.  (2) Opettajien toimenkuvia on uskallettu muovata ja rikastaa  (mm. Mix-opettaja).  Opettajat saavat tukea toisiltaan  (3) tiimeissä ja (4) työryhmissä. Osallistumisjärjestelmää vahvistaa (5) johtoryhmä, jokavuotiset (6)  kehittämiskeskustelut, (7) opetussuunnitelma- ja (8) lukuvuosiseminaarit.   Opettajan laadun keskeinen tekijä on hänen pedagoginen ajattelunsa, oma käyttöteoriansa. Sitä päivitetään mm. (9) YT-tunnin pedagogisilla teemoilla ja täydennyskoulutuksella.

Iso muutos on tapahtunut siinä, että jo 15 vuoden ajan  opettajat ovat halunneet työskennellä (10) opettajapareina. Tällä hetkellä meillä on kaksi pariopettaja-paria. Työyhteisön ilmapiirin kehittämiseksi meillä on (11) tyhy-ideoita (mm. lukuvuoden aloitusristeily) ja olemme myös johdonmukaisesti tutkailleet vuorovaikutusongelmien taustoja mm. (12) kehittämämme  MBTI-työkalun avulla (Tuntematon opettaja).

Opettajan asema  opetuksen subjekina omassa luokassaan ei ole muuttunut.

Oppilaat
Oppilaat tulevat edelleen omalta  kylältä ja tavallisista perheistä.  Oppilaissa ei ole tapahtunut  oleellista muutosta. Tavallisia lapsia, osalla on vaikeammat lähtäkohdat kuin toisilla, mutta niin oli ennenkin. Opetamme edelleen 7-13-vuotiaita ((13)1990-luvun lopulla meillä oli oma yläkoululuokka). Maahanmuuttajataustaisten  oppilaiden osuus on kasvanut 0:sta noin 10 %:iin. "Tavisten" rinnalle on tullut erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Tällä hetkellä ns. erityisoppilaita on  kymmenkunta, ja näistä kolme kehitysvammaisia. Muutoksen työkaluja ovat olleet mm. (14) Startti-luokka ja (15) Ryhmäintegraatio-luokat.

Oppilaiden osallisuutta on vahvistettu (16) oppilasparlamentilla (vuodesta 2005). Oppilaiden huoltajat on otettu aktiivisesti mukaan koulutyöhön. Joka luokalla on nykyään (17) oma luokkatoimikunta. Niiden yhteistyöelimenä toimii (18) Koti ja Koulu ry.  Vanhemmilla on myös edustajat (19) johtokunnassa. Koulun tiedotusta on johdonmukaisesti vahvistettu ensin (20) Aurora-lehdellä, sitten (21) omilla nettisivuilla ja (22) rexin blogilla.  (23) Ns. vanhempainvartit, (24) Auroran päivän tempaus, (25) Aurora-seminaari ja (26) Studia-Aurora-luennot ovat esimerkkejä toimivista osallisuusrakenteista.

Oppilaiden rooli on pitkälti muuttumaton. Hän tekee tehtäviä, joita opettaja antaa.

Oppiaines
Näinä vuosina Aurorassa on opetettu kolmen eri opetussuunnitelman (1987, 1995, 2005)  mukaan. Oppiaineissa suurin muutos on ollut  luonnontieteellisten aineitten osuuden kasvu. Kielivalikoimamme on ollut koko ajan sama. Opetamme pääosin edelleen oppiainetta kerrallaan (emme noudata kokonaisopetusta).

Oppiaines esitellään yhä värikkäissä,hyvin tehdyissä oppikirjoissa. Jokainen ei enää saa niitä omakseen, niitä kierrätetään.

Opetettavia asioita on aina ollut paljon - ehkä 90-luvun koulukohtaista opsia lukuunottamatta. Aihekokonaisuuksien merkitys aineksessa  on kasvanut. Olemme löytämässä niiden opetukseen (27) kuukausiteemoista hyvän työkalun.

1990-luvun opsissa meillä oli tarjolla (28) valinnais- ja  tuki- ja erikoiskursseja - siis pienessä mittakaavassa erilaajuisia oppimääriä. Viime vuosina valinnaisuus on meillä vähentynyt.  Mutta vastaavasti olemme kuitenkin pystyneet lisäämään (29) kerhotarjontaa, ja se taitaakin olla meillä yksi Espoon rikkaimmista sekä ylläpitämään (30) tukiopetusta.

Oppiaineksen asema opetuksessa on hyvin muuttumaton. Oppinaines on ulkoa annettu, ja sen omaksuminen on pakollista. Aines opiskellaan oppiaineittain. Eheyttämiskokeiluja tehtiin ennen muuta SixMIx I:ssä, jossa (31) opetusta keskitettiin.

Ryhmä(t)
Pääosin oppilasmäärä on meillä ollut hyvin vakaa. Luokkakoot ovat viime vuosina olleet pieniä (paitsi pariopettajaluokissa, joissa on tavoiteltukin suuryhmää). Tavallinen luokkakoko on noin 20.

Koska luokat pysyvät parhaimmillaan kasassa koko kuusi vuotta, olemme pyrkineet löytämään (32) konseptin, jolla ekaluokat muodostetaan mahdollisimman toimiviksi. Tässä OHR:llä on iso rooli. (33) Ryhmäyttämisen merkitykseen on kiinnitetty huomiota. Moni opettaja uskaltaa käyttä siihen aikaa. Olemme myös kehitelleet (34) koulukuntoisuus-konseptia, jolla on tuettu luokkaa, joka menettää koulunkäynnin ilon.

Luokat opiskelevat myös jaettuina pienempiin  osaryhmiin (ns. jakotunnit). Jakotuntien määrä on meillä edelleen suuri.

Opetusryhmät muodostetaan meillä  perinteiseen tapaan ikäluokittain.

Opettajien pedagoginen suhde oppilaisiin
Opetustapahtuman keskeinen laatutekijä on opettajan välittävä suhde jokaiseen oppilaaseen. Tänään opettajan on ansaittava auktoriteettinsa, se ei tule itsestään. Pedagogisen suhteen merkittävyyttääon sanallistettu  paljon mm. (35) YT-avauksissa. Oppilaiden hyvinvointia seurataan, ja mm. oppilasparlamentti antaa tärkeää palautetta.

Aurorassa on kuulema aina ollut kodinomainen, lämmin  ilmapiiri, joten tässä suhteessa ei ole tapahtunut muutosta.

Opettajien didaktinen suhde oppilaisiin
Opetusmenetelmät ovat - näin väitän - monipuolistuneet. Luokat tekevät retkiä (mm. (36) KULPS) Tässä ison muutoksen on tuottanut tekniikka, erityisesti (37) Smartboardit. Omilla rahoilla hankimme viimeiseenkin kotiluokkaan sellaisen. Oppituntien rinnalle koulun arkeen on tullut monenlaisia tapahtumia, jotka rikastavat oppilaiden koulupäivää. Näitä ovat mm. (38) omat ja koulujen väliset urheilukisat, (39) Kulttuurisiesta, (40) bändikonsertit, (41) koko koulun näytelmät, (42) Lucia- ja (43) Via Dolorosa-perinteet, (44) Kino Aurora-esitykset ja  (45) yhteiset päivänavaukset salissa.

Olemme myös luoneet (46) ns.skidi- ja sinikarhumallin oppilaille, jotka tarvitsevat tehokasta tukea opiskelulleen.

Yhdessä luokistamme käytetään tällä hetkellä korostetusti (47)  uuden teknologian mahdollistamaa 2000-luvun pedagogiikkaa. Kokemukset ovat rohkaisevia.

Pääosin opetus on samaa kaikille, koko luokalle. Läksyjä annetaan edelleen. Meillä ei ole eriyttämiseen systemaattisia rakenteita.

Opettajien sosiaalinen suhde (johtajuus) oppilaisiin.
Oppilaat haastavat yhä opettajaa. Olemme rakentaneet konsepteja tukemaan opettajaa tällaisissa tilanteissa. Em. luokka koulukuntoon-malli on tällainen. (48) Olemme myös jakaneet luokkaa pienempiin ryhmiin mm. elojen avulla. Olemme kokeilleet myös (49)  parkki-järjestelmää.

Periaatteessa opettajan asema luokan johtajana on muuttumaton.

Oppilaan/ryhmän suhde oppiainekseen
Tehokkaan opiskelun ehdoton edellytys on, että oppilas kokee opetettavat asiat myös itselleen merkityksellisiksi. Tämä taitaa olla ikuisuuskysymys. Merkittävyyttä on otettu 90-luvulla huomioon valinnaisuuden avulla. Valinnaisuus on nyttemmin vähentynyt,

Tähän aukkoon olemme kehitelleet mm. parkkiopetusta ja (50) coachingia (valmennusta).

Oppilaiden suhteet toisiinsa (ryhmään)
Koulukiusaamiseen suhtaudutaan yhä vakavammin.  Olemme mukana (51) Kiva-koulu- hankkeessa, ja olemme sen lisäksi kehitelleet (52)  omia kyselyä ja mm.  (53) coachingia tähän tarkoitukseen.

SUMMA SUMMARUM

ONKO jokin oleellisesti muuttunut? Näin väitän:
- opetus on monipuolisempaa ja järjestelyt  joustavampia.
- oppilaista välitetään ja pidetään huolta -  yhä ja jopa aiempaa enemmän. "No child left behind!"
- kaikenlainen yhteistyö on lisääntynyt, opettajien kesken, kodin ja koulun välillä, opettajien ja oppilaitten kesken. Opettajat opettavat yhdessä!
- meillä taito- ja taidekasvatus on tullut vauhdilla kaapista ulos.
- koulu on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi.
- Auroran koulu on avannut ovet ja  ikkunat maailmalle - muustakin syystä kuin sisäilmaongelmien vuoksi.
- kaikenlainen paperityö on lisääntynyt.

2 kommenttia:

Mikko Jordman kirjoitti...

Viisaita sanoja - ja vastaansanomattoman kauniita.

Minusta tässä kirjoituksessasi nousee myös esiin se, minkä olen itse oppinut jotenkin ymmästämään vasta viime aikoina - suomalainen koulu on sittenkin kovin monenlainen. Sitä piti opetella keräämällä vuosia mittariin, mutta vaadittiin myös kilometrejä pois pk-seudun hypestä.

Auroran tapa toimia on hieno ja kaunis. Monia muitakin vastaavia on. Silti, pidän kiinni ajatuksestani. On paljon kouluja, luokkia, opettajia, oppilaita, jotka toimivat vanhaa toisintaen ja siis aika samoin kuin "joskus ennen".

Martti olet varmasti oikeassa siinä, että vaihtelua on nykyään enemmän kuin ennen. Todistaako se kuitenkaan, että "koulu" on muuttunut? Ehkä se todistaa enemmänkin sen, että "koulu" on monenlainen niin kuin kaikki muukin nykyään.

Myönnän siis, että koulu on monenlainen ja siten se on erilainen kuin ennen, kun se oli enemmän samanlainen.

Toivoisin, että "koulu" olisi muuttunut enemmän. Että "koulu" oli se, joka muuttaa eikä se joka muuttuu. Tiedän, olen paradoksien syntytehtaalla.

Martti kirjoitti...

Tekstin voi lukea niinkin, että tuunausta.

On oikeastaan aika hämmentävää huomata, että lähes kaikki ne koulut, jotka innostuivat 1980-luvun lopulla tämän ns. kaizenin sijasta rajuihin muutoksiin opetustapahtuman elementtien suhteen, on jo vuosia sitten neutralisoitu (Hakala, Ilola, Roihuvuori...)

2000-luvulla alkaneista ainakin Meriusvan esi- ja alkuopetuskoulussa näkee radikaalia yritystä, samoin Koulumestarissa. Tuosta Oulun tulevaisuuden koulusta minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Mutta ehkä oleellisempaa kuin radikaalit rakennemuutokset onkin se oivallus; että opetustapahtuma rakennetaan joka päivä. Uudeksi.