Peruskoulun uusi didaktiikka (1997)

JOULU on ihanaa aikaa. Ehtii lukea. Syksy on ollut sellaista hötkyilyä, että kaikkein tärkein: vanhan kasvatusopin harrastukseni on suorastaan riutunut. Mutta nyt on taas koulutyön tauon  aikana toisin.  Niinpä voi jälleen suositella vallan mainiota kirjaa, jonka lukeminen on aikanaan jäänyt minulta hävyttömän ohueksi. Kyseessä on eräässä mielessä nyt jo edesmenneen professori Erkki Lahdeksen 13. didaktiikan kirja: Peruskoulun uusi didaktiikka. Otava julkaisi sen vuonna 1997. Olin ollut rehtorina vajaat kahdeksan vuotta ja 90-luvun lama oli vielä pahasti päällä.  Uutta opsia väännettiin samaan aikaan. Akvaariokokeilu oli juuri taittunut laajemmaksi akvaariohankkeeksi.

KUN kirjaa lukee 15 vuotta myöhemmin, joutuu toki toteamaan, kuinka nopeasti kehitys kehittyy. Lahdes vielä hehkuttaa didaktiikkaa ja sen laajaa tutkimustoimintaa. Toisin on tänään. Psykologia rules. Kuka enää tekee didaktista tutkimusta?

MUTTA onneksi on vanhoja kirjoja. Ja tämä uusi didaktiikka on vallan mainio. Lahdes avaa siinä didaktiikkaa  tieteenalana - ennen muuta konstruoimansa didaktiikan kehysmallin ja Kerrin toiminnan teorian pohjalta. Vastaan tulee monia vanhoja tuttuja: Aebli, Aho, Atjonen, Ausubel,  Bloom, Dale, Fullan, Gage, Harva, Herbart, Hirsjärvi, Husén, Hytönen, Hämäläinen, Iisalo, Jauhiainen, Kansanen, Kerlinger, Kolb, Koskenniemi,  Kuitunen, Käis, Kääriäinen, Leppilampi, Mager, Malinen, Mehtäläinen, Meisalo, Meri, Niinistö, Norris, Pehkonen, Puurula, Rinne, Sahberg, Sirkkola, Soininen, Syjäläinen, Trump, Tella Tyler, Uljens, Uusikylä, Vaahtokari, Wallberg, Åhlberg, Yrjönsuuri...)  ja arvokkaaksi osoittautuneita ideoita (attribuutiot, Time-on-Task, tiedon rakentaminen, lähikehitysvyöhyke...)

Toiseksi hän antaa myös ohjeita. Lahdeksen normatiivinen didaktiikka pohjautuu opetuksen tuolloin tuoreisiin tutkimuksin ja mm. Clarken opetuksen teoriaan. Lukija saa konkreetin kuvan opetustapahtuman keskeisistä elementeistä: tavoitteista, opetus-oppimisprosessista ja arvioinnista, opettajasta, oppilaasta, opetettavista asioista, menetelmitä ja välineistä sekä koulun ja yhteiskunnan suhteesta.  Koulun arkea ja opettajan työn huolia (mm. työrauha) käsitellään selkosuomella.

Lahdeksen teos  on eräänlainen silta mennen ja tulevan välillä. Lahdes kuljettaa vielä mukana klassista käsitteistöä (aihekokonaisuudet, eheyttäminen, eriyttäminen, spiraali... ) ja arvostaa myös suojelevaa kasvatustehtävää ja hyvin tehtyä opetustyötä (ennakkosuunnittelu, vuoropuheinen menetelmä hyvine kysymyksineen, huolellinen opetuskieli, opettajan esimerkillisyys, selkeät ohjeet, taulunkäyttö...).   Hän myös aavistelee jo uutta (mm. formaali oppiminen, merakognitiot, oman oppimisen ohjaaminen, syrjäytyminen, orgaaninen oppiminen, maahanmuuttajien vaikutus kouluopetukseen).  Verkko-opetuksen läpimurtoa hän ei ennusta. Mukana on myös ajatelmia jotka ovat ehkä olleet tuulentupia (kuten muutosagentti-idea).

POIMIN teksistä myöhempää käyttöä varten muutaman helmen :

• peruskoulu on   määräsatamaan vakaasti etenevä autolautta-  reiltiltä poikkeamiset voiva olla tuhoisia...  (oivallisesti sanottu)
• koulutuksen perusturvan käsite 
• itsevastuisen oppilaan käsite  (Olkinuora) 
• kodin opetussuunnitelman idea (palaan tähän erikseen)
• tietojen ja taitojen erottamattomuus (taito on tiedon soveltamista)
• opettajan opetussuunnitelman idea
• Popperin kolmen  maailman idea pedagogiikkaan sovellettuna: kouluopetuksen tavoite on luoda käsitys maailmasta: oppia ymmärtämään objektiivista ulkomaailmaa ja ihmismielen tulkintoja (representaatioita)  siitä mutta myös saada käsitys itsestä: oppia ymmärtämään itseä ja omia ajatuksia.
• idea kasvatustieteestä suunnittelutieteenä
• tutkimustulos (Glass 1982) :15 oppilaan ryhmä on tehokas. Teho kasvaa 11-13% ( mutta kustannukset kaksikertaistuva vrt. 30 oppilaan ryhmä).
• Harvan (1953) ajatus "tieteellinen tieto on vain arkitiedon jalostettu muoto." 
• opettajan osuus oppimiseen, Kansasen sitaatti "opettaja voi ainostaan ohjata oppilasta oppimaan"ja  Uljensin sitaatti: "opettaja ei voi suoraan vaikuttaa oppilaan oppimisprosessiin, vaan hän voi vain pyrkiä virittämään oppilaassa tietoisen ja aktiivisen oppimisen pyrkimyksen." 

Joka kappaleen  lopussa on henkeä virittäviä pohdintakysymyksiä. Teoksen lopussa on hyvä henkilö- ja asiahakemisto sekä lähdeluettelo.

LAHDES puolustaa teoksellaan  peruskoulua, ainejakoisuuksineenkin  sekä tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Niinikään hän tukee opettajia opetuksen ammattilaisina. Mutta maailma on monessa suhteessa mennyt menojaan- ja toiseen suuntaan.  Harmi.