 |
| William James (1842- 1910) oli yhdysvaltalai- nen psykologi ja filosofi. Elämätyönsä hän teki Harvadin yliopiston professorina. Häntä pidetään sskontopsykologian perustajana; mystinen kokemus kiinnosti. Hän oli myös pragmastismin perustajia. |
Esittelyvuorossa on Willian Jamesin vuonna 1899 kirjoittama (ja suomeksi vuonna 1926 toisena painoksena ilmestynyt) Sielutiede ja kasvatus: Puheita opettajille. Porvoo: WSOY: Teoksen on suomentanut Juho Hollo.
Kirjassa on kaikkiaan 146 sivua; se syntyi opettajille 1800-luvun lopulla pidetyn luentosarjan pohjalta. Elettiin aikaa, jolloin Darwin oli tehnyt läpimurron ja Herbart kiinnosti lyhyen aikaan myös jenkkejä.
Pedagogiikan historiaan teos on jäänyt mm. siksi, että James siinä hahmottelee opettajaa taitelijaksi - ja tuo ajatus myös johdonmukaisesti perustellaan. Toinen minua kiinnostanut kirjan teema liittyy edelliseen: mikä on tieteen ja opettajan taiteellisen käytännön välinen suhde. Kolmas minuun kolahtanut teema on kuinka ihminen rakentaa omaa itseään (James käyttää käsitettä tottumus).
Psykologian(tieteen) ja opetuksen (taiteen) suhde
Aloitan toisesta teemasta. James varoittaa luentosarjansa alussa opettajia odottamasta psykologialta liikaa neuvoja siihen, kuinka työskennellä tehokkaammin ja helpommin luokassa. Psykologia (sielutiede) on tiede hengen laeista. "Sielutiede on tiede ja opettaminen on taide, ja tieteethän eivät koskaan välittömästä synnytä taiteita. Siihen tarvitaan kekseliästä vlittävää henkeä, joka omintakeisesti soveltaa käytäntöön tieteen tulokset." Jamesin mukaan kasvatusoppi ei ole sielutieteestä johdettu. Kumpikaan niistä ei ole alistussuhteessa toiseensa. Ajatus on kuin raikasta vettä sille, jota 2000-luvulla ahdista oppimispsykologian ylivalta kasvatuskeskustelussa. Kiitos James.
Opettaja taiteilijana, opetus taiteena
James kirjoittaa: "Sielutieteellinen oppi ei takaa, että olemme hyviä opettajia. Siihen päästäksemme tarvitsemme aivan erikoisen lisälahjan, hienon vaiston ja ymmärryksen sanoa ja tehdä juuri sitä, mitä määrättynä hetkenä on sanottava ja tehtävä." James ei käytä tästä taidosta Herbartin tahdikkuus- käsitettä, mutta juuri siitä on kysymys. Tahdikuus ei siis tässä yhteydessä tarkoita kohteliasta käytöstä vaan vaistomaisa tilanteentajuamista - joka on James mukaan opettajataiteen kaikki kaikessa.
James vertaa opetusta sotataitoon. Sodassa on pakotettava vihollinen asemaan, josta poistumisen luonnonesteet tekevät mahdottomaksi. ”Aivan samoin tulee teidän vain johtaa kasvattinne sellaiseen mielenkiinnon tilaan, ettei yksikään asiaankuulumaton seikka häiritse hänen tarkkaavaisuuttaan; sitten teidän on esitettävä asia hänelle niin vakuuttavasti, ettei hän eläessään sitä unohda .. ja vihdoin vuodatettava häneen kalvava uteliaisuus saada tietää seuraava vaihe."
James jatkaa: "On vielä otettava huomioon arvaamaton suure, vastustajan sielullinen elämä. Teidän vihollisenne, kasvatin mieli, työskentelee tarkoituksianne vastaan."
Opettajalla on paljon keinoja, joiden avulla hän voi työtään hoitaa. James korostaa ajatuksellista erittelyä, havainnollisuutta (mm. mustalle taululle piirtämistä ja useiden aistien käyttöä), itsensäjäljittelyä, jäljittelyä, kertaamista, kertomista, kilpailua, lupauksien antamista, palautetta (mm. vaikutustehoiset tulokset), ponnistelua, tarkkaavaisuuden johtamista muualle, tekemistä (mm. käsillä), toistamista, vaihtelua, yksin ja kuorossa vastaamista. Erityisen innostunut hän on ruotsalaisesta veistonopetuksesta. (Cygnaeus ohitetaan).
Kuten huomataan, James on lukenut Hebartinsa. Opettaja opettaa. Oppilas ottaa tarkkaavaisesti vastaan. Tarkkaavaisuuden ylläpito on tärkeää. Koulussa on tärkeää harjoittaa tahallista tarkkaavaisuutta.
Tänään menetelmiä on monenlaisia, mutta yhä tavoitteellisessa opiskelussa vaaditaan tarkkaavaisuutta siis kykyä keskittyä juuri käsiteltävään asiaan. Hyvin viisaasti James kijoittaa, ettei kukaan voi olla jatkuvasti tarkkaavainen. "Tahallista tarkkaavaisuutta ei voi jatkuvasti pitää jännitettynä. Se toimii iskuittain."
Oppilas käy alituista taistelua "itseänsä vastaan pysyäkseen tarkkaavaisena, kun on käsiteltävä suorastaan vastenmielisiä tai vaikeita asioita. Oppilas harhautuu vieraisiin asioihin." Oppilas siis putoaa opiskelun tilasta.
Tahdon käsite
James analysoi mielenkiintoisesti tahdon käsitettä. "Tahtoa on vain kun on olemassa joukko keskenään taistelevia miellejärjestelmiä". Tahtoon kuuluu 1. epäröiminen, 2. harkinta (appersipoimme tapausta erilaisilla mielteillä), 3. omituinen päätöksen tunne, joskus ponnistelun lisätunne ja 4. syntyy jotain toimintaa.
James lainaa John Wesleyä: ”Murra lapsesi tahto, jottei se joudu kadotukseen. Murra se heti, kun lapsi osaa selvästi puhua, jopa ennen kuin se ollenkaan puhuu. Se pitää pakottaa tekemään, mitä käsketään, vaikka se pitäisi vitsoa kymmenen kertaa peräkkäin. Murra sen tahto, jotta sen sielu eläisi.”
Hänestä parempi keino on johtaa oppilaan tarkkaavaisuus muualle. Näin toimii tahdikas opettaja. Lapsen tahtoa ei tule murskata. Tavoitteena on antaa oppilaalle kyky voimakkaaseen toimintaan.
Harrastus
James käyttää myös Herbartin harrastus-käsitettä. Harrastus johtuu luonnollisista vaistoista. On olemassa kohteita, jotka luonnostaan herättävät harrastusta. Lapsilla tällaisia ovat elävät liikkuva oliot, vaarallistet ja veriset tapaukset…Lopullisena tavoitteena on intohimoinen kiintymys johonkin.
Jamesin mukaan "jokainen sinänsä mielenkiinnoton asia voi tulla harrastuksen esineeksi, jos se yhdistetään toiseen, joka on jo mieltäkiinnittävä."
Opettajan tehtävä on sytyttää harrastus (siis pysyvä motivaatio). Mutta kuinka? "Asia on saatava harrastukselliseksi" (numerointi MH)
1. Aloita lapsen synnynnäisistä harrastuksista ja esitä hänelle asioita, jotka jollakin tavalla välittömästi liittyvät niihin (keino pitää yllä tarkkaavaisuutta).
2. Kiinnitä huomiota uuden opittavan ja lasten entisen kokemusvaraston liittymäkohtiin.
3. Asia on saatava yhä paljastamaan uusia puoliansa, herttämään uusia kysymyksiä.
4. Asia on tehtävä vaihtelevaksi.
5. Opettajan on itse oltava eloisa ja asiaan innostunut ja tartutettava oma esimerkkinsä oppilaihin.
Hyvä opettajan esitys "on täynnä juttuja ja muistelmia, ja harrastuksen sukkula kiitää edestakaisin kutoen yhteen uutta ja vanhaa eloisalla ja huvittavalla tavalla." Tämä on Jamesin mukaan sielutieteellisenä ytimenä siinä Herbartin periaatteessa, joka vaatii jokaisen tehtävän ”valmistamista” ja uuden ja vanhan keskinäiseen vuorovaikutukseen saattamista.
Tottumuksesta
Kolmas tärkeä kirjasta nouseva teema on tottumuksen käsite- joka koskee sekä ajatuksia että tapaamme toimia. Tottumus tapahtuu puoliautomaattisesti, epäröimättä ja varmasti.
Kasvatus on totuttamista. Hyveet ja paheet ovat tottumuksia. James varoittaa rakentamasta omaa luonnetta väärään suuntaan. Monet pienet teot tekevät ihimisesta sen mikä hän on samaan tapaan kuin juopoksi tullaan yksittäisistä ryypyistä. Nuorten ihmisten tulisi käsittää, miten pian he muuttuvat pelkiksi liikkuviksi tottumuskimpuiksi. "Me kudomme itse kohtaloitamme, hyviä ja pahoja, eikä niitä koskaan voi tehdä tekemättömiksi. Jokainen pieninkin hyveen tai paheen puuska jättää jälkensä..”
Tottumus, luonne ja toiminta
Opettajan tehtävä on kehittää oppilaisiin luonne, jonka muodostaa organisoitu joukko tavaksi muuttuneita reaktioita siis toipumuksia toimia luonteenmukaisesti. Kasvatuksessa tavoitellaan mieluummin hyvää kuin vältetään pahaa. Vapaa on ihminen, joka totunnaisesti toimii hyvän merkeissä, on Spinoza kirjoittanut. Vapaaksi ihmiseksi kasvatetaan totuttamalla lapset kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa toimimaan hyvän merkeissä (ei korostamalla synnillisyyttä), luomalla heihin kunnian ja totuudenmukaisuuden intoa.
1. On lähdettävä voimakkaasti liikkeelle (sitoumuksia, julkinen lupaus).
2. Älä salli yhtään poikkeusta.
3. Käännä tottumus konkreetiksi toiminnaksi. Kynnistä toiminnan puuskia.
4. Älä saarnaa liikaa.
Tottumus ja ajattelu
Tajunnasta
Jamesin mukaan jokaisessa missä on aina jotakin tajuista tapahtumassa. "On vierivä virta tajunnan tiloja, tajunnan piirejä. Ne sisältävät aistimuksia tajuntapiirin ytimenä ja ajatuksia ja tunteita laidalla."Tajunta on lakkaamatonta mielteiden, tunteiden ja virikeperäisten pyrkimysten virtaa".
Oppimisesta
Oppimista James jäsentää mielteiden hankkimisen ja apperseption käsitteillä. Kasvatuksen tehtävänä on täyttää lapsen mieli vähitelleen, kokemusten lisääntyessä, mielteiden varastolla. Oppimisen taustalla on vaisto, rakentelunhalu.
1. Mielteiden hankkiminen
Hyviä keinoja mielteiden hankkimiseen ovat havainto-opetus ja kädenharjoitus. "Ravitkaa kasvavaa ihmisolentoa sellaisilla kokemuksilla, joita hän kunakin kehitysvuotenaan luonnostaan vaatii." Yksittäisten kykyjen perättäisen herääminen on yleinen sielutieteellinen periaate. James siis uskoo herkkiin kausiin. Asioita ei pidää opettaa liian aikaisin, eikä liian myöhään.
Nuoruusiässä mielteitä voidaan hankkia sanojen avulla - mutta sanojen merkitys täytyy ymmärtää.
2. Apperseptio
Apperseptio (Herbartin käsite) on jonkin asian omaksumista tajuntaan. Se on tulos mielteiden assosiaatiotoiminnasta. 1. Tajuntaan tulee vaikutelma. 2. Kokemus muistuttaa jostakin samankaltaisesta…) 3. Se herättää vanhoja assosiaatioita.4. Se yhtyy muuhun tajunta-ainekseen (appersipoivaan massaan Herbart) ja 5. Ja synnyttää reaktion. (esim ope ABC oppilas jatkaa DEF)
Itse oppiminen sujuu parhaiten - Ei konemaisesti päähäntakomalla vaan ajatuksellinen erittelyn avulla.
Apperseption taustalla, kiihokkeena on halu käsittää ja luokitella erikoistapaus. Tieto laajenee ja tarkistuu.
Oppimisessa tärkeää on muisti. Kyky muistaa on sama kuin taito ajatella. Paras keino auttaa muistamista on liittää uusi entiseen ainekseen.
Mutta ihminen myös unohtaa. ”Me voimme palauttaa sanan muotoon vain vähäisen osan elämänkokemuksistamme, mutta kaikki, mitä olemme kokeneet,on jollakin tavalla vaikuttaut luonteemme muodostumiseen sekä määrännyt arvstelu- ja toimintapyrkimyksiämme. "
Piintynyt ajattelutottumus
Apperseptiota ohjaa Jamesin mukaan säästeliäisyyden laki. "Ottaessamme vastaan uuden kokemuksen me vaistomaisesti yritämme säilyttää olemassa olevaa miellevarastoamme ennallaan. Koetamme aina antaa uudelle kokemukselle sellaisen nimen, että jollain tavalla voimme mukauttaa sen ennestään tuntemiimme. Me vihaamme kaikkea, mikä on ehdottomasti uutta. Uusi tosiasia, josta seuraisi koko entisen katsantokannan perusteellinen uudistaminen jää huomioonottamatta tai tungetan pois tajunnasta, ellei sitä voida jonkin sofistisen selityksen avulla yhdistää omaan järjestelmään."
Tällainen auttamaton piintymys alkaa Jamesin mukaan 25 vuoden iässä. Uusia käsitteitä ei tavallisesti hänen mukaansa enää saada 30 ikävuoden jälkeen.
Tottumukseen kasvatus
Kasvatit ovat pieniä assosiaatiokoneistoja. "Kasvattaminen on määrättyjen assosiaatiosuuntien järjestämistä heihin, niin että he oppivat yhdistämään vaikutelmat seurauksiin".
Opettajan ammatin tärkein tehtävä on Jamesin mukaan kouluttaa kasvatti toimintaan. Ihminen on hänelle ensisijassa käytännöllinen olio, jolle on annettu henki apukeinoksi tämän maailmaan elämään soveltautumista varten.
Jamesin mukaan kasvatus on sitä, että "saadaan ihmisolentoon syntymään järjestetty varasto käyttäytymisvoimia, jotka tekevät hänet soveliaaksi ympäröivään sosiaaliseen ja fyysilliseen maailmaan". "Kasvatus on omaksuttujen käytöstottumusten ja toimintapyrkimysten järjestelyä"
Kasvattaja korvaa lapsen synnynnäisen reaktiotavan hankitulla, uudella, paremmalla reaktiolla. Esim. pieni lapsi ottaa omin luvin tikkari, hänelle opetetaan pyytäminen. Oppiminen on siis uuden reaktion oppimista. Tätä oppimista pitäisi seurata jokin kasvattajan reaktio. James suntautuu hyvin myönteisesti palkintoihin, todistuksiin, numeroihin jne. Koska "kasvatilla innokas halu tietää, mihin hän pystyy."
Huono käyttäytyminen on Jamesin mukaan opettajan toiminnalle yhtä hyvä lähtökohta kuin hyvä, se voi olla jopa parempi.
James ja uusi kasvatus
Sielutiede ja kasvatus- teos on vahvasti herbartilainen. James suhtautuu juuri noihin aikoihin syntymässä olleeseen uuden kasvatuksen liikkeeseen varsin varovaisesti. "Hempeästä" kasvatuksesta "puuttuu ponnistelun elähdyttävä happi." Hänestä on "joutavaa otaksua, että jokainen opinaskel voi olla mielenkiintoinen." "Kaikkia asiota ei voi tehdä helpoiksi ja huvittaviksi", James kritisoi hempeän kasvatusopin hentomielisiä yrityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti