Muutosteoriaa: Pasi Sahlberg

SUOMALAINEN koulureformiasiantuntija Pasi Sahlberg kuuluu minun guru-listallani samaan trioon Michael  Fullanin  ja Andy Hargreavesin kanssa. Kaikki heidät  tunnetaan paitsi Suomessa myös laajasti maailmalla systeemisen muutosajattelun pioneereina.  Kaikilla heillä on akateeminen tausta. Pasi on paitsi tohtori myös dosentti. Lisäksi heillä kaikilla on pitkä kokemus  koulutusuudistusten konsultoinnista.

OLEN tässä blogissa aiemmin jäsentänyt  omia ajatuksiani Fullanin ja Hargreavesin muutosteorioista.
Teen nyt saman  Sahlbergille. Korostan, että kyseessä on oma tulkintani, jota rakennan niiden muistiinpanojen varaan, jota olen hänestä ja hänen teoksistaan ja tutkimuksistaan tehnyt.  Eikä Pasinkaan osalta tulkintaa helpota se, että hän on kirjoittanut muutosteemasta jo 1990-luvulla.

Muodoksi valitsin aakkosellisen sanaston.

Sahlbergin muutosteorian aakkoset

GERM
Sahlberg  on pohtinut, onko kansainvälisesti hallitseva koulutusajattelu, globaali koulutusreformiliike (GERM Global Education Reform Movement) hyvää politiikkaa kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Hän päätyy kielteiseen lopputulokseen: GERMin vaikutukset kansalliseen kilpailukykyyn näyttävät hänestä olevan paradoksaalisesti tuhoisia. Se johtaa oppimisen tiukkenevaan valvontaan, arviointiin ja mittaamiseen, mistä tuloksena voi  olla vain opettajien ja oppilaiden näköalan kaventuminen, ahdistus ja kilpailu. Tämä on  turmiollista kansalliselle kilpailukyvylle.

(Sahlbergin sanaleikki: Germ on englanniksi taudinaiheuttaja, basilli) 

Yksitoista hyvin menestyvän koulun
ominaisuutta 

HYVÄ KOULU
Sahlberg on koonnut  menestyviä kouluja käsittelevästä kirjallisuudesta luettelon ominaisuuksia, joita  pidetään tyypillisinä tuloksellisen toiminnan osa-alueina.

 1. ammattimainen johtajuus, johon liittyy tarkoituksenmukainen ja selkeä osallistuva lähestymistapa 

 2. yhteiset visiot ja päämäärät, johon liittyy myös toimintatapojen yhdenmukaisuus ja kollegi- aalisuus 

 3. oppimiselle suotuisa ympäristö; hyvä järjestys ja viihtyisät työskentelyolosuhteet 

 4. oppimisen ja opetuksen korostaminen, mikä näkyy oppimiselle varatussa ajassa, akateemi- 
suuden painottamisessa ja suoritusten korostamisessa 

 5. korkeat odotukset kaikilla toiminnan alueilla, niistä puhuminen ja älyllisten haasteiden esit- 
täminen 

 6. myönteinen vahvistaminen, johon kuuluu selkeä ja reilu kuri ja palaute 

 7. edistymisen seuranta: sekä oppilaiden suoritusten seuraaminen että koulun tuloksellisuuden 
arvioiminen 

 8. oppilaiden oikeudet ja vastuu, mikä näkyy oppilaiden hyvänä itsetuntona, vastuualueiden 
osoittamisena ja työn ja toiminnan kontrolloimisena 

 9. tarkoituksenmukainen opetus, johon kuuluu tehokkaat opetusjärjestelyt, tavoitteiden selkeys, 
jäsennetyt oppitunnit ja joustavat käytännöt 

10. oppiva organisaatio, joka näkyy mm. koulukohtaisena henkilöstön kehittämisenä 

11. kodin ja koulun yhteistyö, mikä näkyy vanhempien osallistumisena.

HYVÄN KOULUN KULTTUURI
Menestyvässä koulussa korostetaan oppimista ja opetusta. Konkreetisti se näkyy pyrkimyksenä maksimoida oppimiselle tarkoitettu aika, akateemisuuden painottamisena ja saavutusten korostamisena. Henkilöstöä kehitetään koulukohtaisesti. Koulu toimii oppivana organisaationa.

Opetusjärjestelyt ovat tehokkaita. Tavoitteet selkeitä. Oppitunnit jäsennettyjä ja käytännöt joustavia.

Tyypillistä ovat myös korkeat odotukset; niistä puhutaan. Oppilaille asetetaan älyllisiä haasteita.  Oppilaiden edistymistä seurataan ja he saavat myönteistä  palautetta.

Koulussa on selkeä ja reilu kuri. Oppilailla on vastuualueet. Työtä ja toimintaa kontrolloidaan.
Kodin ja koulun  yhteistyö toimii ja vanhemmat osallistuvat.

KERTAPROJEKTIT
Sahlberg  haluaa katkeamattomana ketjuna käynnistettävien, yhtä elementtiä kerrallaan koskevien kertaprojektien tilalle systeemistä kokonaisvaltaista kehittämistoimintaa, jossa muutos nähdään jatkuvana prosessina. Erityisesti on aihetta olla huolissaan toinen toisiaan seuraavista projektien ket- justa, jossa ei ehditä hyödyntää edellisen kokemuksia ennenkuin jo käynnistetään uusi.

KOULU
Nykykoulu on Sahlbergin mukaan byrokraattinen ja suljettu organisaatio. Tutkijana hän näkee koulun toisin.  Se  on avoin, dynaaminen ja itsejärjestyvä systeemi jonka kuvailemiseen sopivat  biologiset metaforat – esimerkiksi evoluutio, orgaaninen kasvu ja symbioosi. Inhimillinen vuorovaikutus merkitsee sosiaalisen järjestelmän kehittymiselle samaa kuin energia biologiselle systeemille.

KOULUN KEHITTÄMISEN PERIAATTEET

Sahlbergin mukaan koulun kehittämisessä tulisi korostaa kolmea periaatetta:

1. Kehittämisen tulisi olla  lähellä opettajan käytännön työtä,
2. sen tulisi syventää oman toiminnan analysoimista ja ymmärtämistä ja
3. toiminnan tulisi tukea koulukulttuurin kollegiaalisten normien toteutumista.

KOULUTUSPOLITIIKKA (VÄÄRÄ)
Sahlbergin  mukaan nykyinen koulutuspolitiikka korostaa  keskushallinnon ohjausvaltaa, ja siksi   se vaikuttaa kouluista liian rationaaliselta toimenpide-ehdotusten listalta. Vaarana on, että kasvatus ajautuu yhä enemmän virkavaltaiseen säätelyyn. Normiohjauksen lisäämistä perustellaan oppilaan oikeusturvan näkökulmasta. Oppilaan oikeusturvan nimissä ei kuitenkaan pidä kaventaa opettajan ja koulun autonomiaa.

Monimuotoistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan paikallisen tason joustavuutta ja riittävää toiminnan vapautta ja päätösvaltaa, ei keskitettyä kontrollia ja mittaamista. Pakkotahtinen samanlaisuus ei mahdollista paikallisten olosuhteiden huomioimista, ja siksi on tärkeää, että opetuksen järjestämisessä päätösten tulee pääsääntöisesti tapahtua siellä, missä oppilaat ovat.

KYMMENEN KEINO TUHOTA SUOMALAINEN KOULULAITOS
Sahlbergin mukaan näin tekemällä tuhotaan varmasti  suomalainen kouululaitos:

1. Ajakaa alas professionaalinen autonomia.
2. Lisätkää kyykytystä.
3. Haukkukaa mediassa opettajien syyksi kaikki yhteiskunnalliset ongelmat
4. Tehkää koulutuksesta maksullinen
5. Lyhentäkää opettajien kesälomaa
6. Hajottakaa systeemi ja tehää osauudistuksia osa kerrallaan ja päällekkäin.
7. Ravistelkaa systeemiä järjettömillä uudistuksilla
8. Tuokaa kouluun testejä ja standardeja
9. Pitäkää huolta, että opettajat surullisia ja tyytymättömiä. Lisätkää työn vaativuutta ja ajakaa palkkataso alas.
10. Lomauttakaa opettajat ja opettakaa lapset opiskelemaan ilman opettajaa.

MUUTOKSEN ESTEITÄ KOULUSSA
Sahlbergin mukaan:

• Koulu on byrokraattinen ja suljettu organisaatio.
• Koulu on ainoa inhimillisen kulttuurin osa-alue, jossa otetaan aina uusia innovaatioita käyttöön, kun edellisten todetaan toimivan käytännössä huonosti, vaikka muualla tapana on kehittää kokeiltuja ideoita paremmin toimiviksi.  
• Kouluille ei anneta riittävästi aikaa uudistusten toteuttamiseen
• Koulu on  joukko omaa työtään tekeviä yksilöitä.
• Koulun toiminnan rakenteelliset  ominaisuudet eivät luo riittävästi edellytyksiä opettajien yhteistoiminnalle.
• Koulun ajankäyttö on liian staattinen. Suurin osa opettajista piti kollegiaalista yhteistyötä tärkeänä, mutta huomattava osa Sahlbergin prijektiin osallistuneista ei kuitenkaan kokoontunut projektin yhteisten tapaamisten välisenä aikana oman ryhmänsä kanssa.  Ei löydy aikaa.
• Koulun tilajärjestelyt ovat liian staattisia.
• Mukaan saadaan liian vähän opettajia. Jos projektiin osallistuu vain pieni osa opettajista, projekti ei luultavasti saa aikaan muutosta koulujen toimintakulttuureissa.

MUUTOKSEN KEINOJA
Sahlberg mukaan muutos onnistuu parhaiten silloin, kun opettajat – tai suurin osa heistä – haluavat muutosta.

Koulun kaksi muutosvoima ovat  reflektio ja  dialogin. Hän pitää yksilöiden (opettajat, oppilaat) välisestä vuorovaikutuksesta rakentuvaa sosiaalista verkostoa koulukulttuurin selkärankana. Se luo hänen mukaansa edellytykset informaation vaihtamiselle ja jalostumiselle. Dialogin  kautta kouluyhteisöön luodaan uutta kieltä ja todellisuutta. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää rakentavan ja kehittävän kritiikin julkituomista. Konfliktien välttämisellä jumiudutaan helposti paikalleen ja siirretään niiden väistämätöntä kohtaamista tulevaisuuteen.

Sahlberg  tunnistaa kolme keinoa auttaa opettajaa kehittämään opetustaan:

1. auttaa heitä näkemään koulu avoimena systeeminä ja ymmärtämään muutoksen luonne (mm. että  opetusta koskeva muutosajattelun ja - toiminnan tulisi perustua epälineaarisuuteen ja  että muutokseen liittyy kaoottisen järjestyksen piirteitä)
2. vahvistaa reflektion merkitystä yksilölle ja kollektiivisille epistemologisille orientaatioille,
3. ja luoda yhtäaikaa kollegiaalisuutta ja individualismia tukeva ympäristö. 

MUUTOS 
Muutos on oppimisprosessi, jossa  rakenteita  uusitaan   ja kulttuuria muutetaan  yhteisesti muotoutuvan vision suunnassa.

Koulun toimintaa ja sen muutosta tulee tarkastella holistisesti, kokonaisuuksista käsin, jotta opetuksen muutosta ymmärrettäisiin paremmin. Koulun muutos on systeeminen ja kulttuurinen.
Kulttuurisessa muutoksessa ratkaisevaa on yksilöiden kyky oppia ja olla osa kollektiivisesti oppivaa yhteisöä.

Systeemisesti ymmärretyssä muutoksessa eri osien välillä on keskinäistä, odottamatontakin vuorovaikutusta, jossa yhteydet eivät ole lineaarisia. Mutkikkaassa systeemissä kausaalisuhteita on vaikea ymmärtää. Muutos ei etene ”kauniisti” osa kerrallaan, vaan yksittäisen elementin muutos muuttaa samalla yhtä tai useampia muitakin elementtejä. Niinpä kehittämistoiminnan kohteeksi tuleekin valita usein systeemi laajemmin, avoimena k konaisuutena.

Muutos on monen eri osa-alueen ja niiden välisten vuorovaikutussuhteiden muuttamista samanaikaisesti toisiinsa sidotulla tavalla.  Tämä edellyttää rakenteellisten uudistusten: opetussuunnitelman, arviointikäytäntöjen, työajan, oppimateriaalin, opetusmenetelmien rinnalla myös perusteellista koulukulttuurin muutosta. Muutoksen onnistuminen edellyttää mm. mahdollisuuksia itsenäiseen reflektioon ja spontaaniin opettajien yhteistyöhön, kollegiaalisuuteen.

Koulun toimintojen muuttuminen on yleensä hidas ja ennakoimaton prosessi, joka edellyttää koulun monien osa-alueiden samanaikaista kehittämistä ja systeemistä kehittämisnäkökulmaa. Rehtorin rooli on tärkeä, koska hänellä on hyvät mahdollisuudet auttaa koulunsa opettajia kehittämään opetustaan ja muuttamaan koulun toimintoja. Koulutuksen lisäksi tarvitaan opettajien keskinäistä kollegiaalisuutta ja sitoutumista uudistuksiin.

MUUTTUMATTOMUUS, INERTIA
Sahlbergin perusidea on, että tasapainotilassa systeemi ei muutu, vaan on stabiili ja suljettu. Sen sijaan kaukana tasapainosta – kaaoksen reunalla – ollessaan systeemissä saattaa tapahtua suuriakin muutoksia. Inhimillistä vuorovaikutusta ja tietoa hyväksikäyttäen saatetaan tuottaa yhteisöllistä oppimista, joka voi johtaa todelliseen, koulun toimintakulttuuriin saakka ulottuvaan muutokseen.

Postmodernista näkökulmasta koulu on monimuotoinen järjestelmä, joka voi muuttua suotuisissa olosuhteissa.  

OPETUSSUUNNITELMA
Sahlberg oli yksi aivan keskeisiä toimijoita Opetushallituksessa 90-luvun ops-uudistuksessa, johon kuului huikea ns. Akvaariohanke ja Akvaarioprojekti. Tuolloin opsia uudistettiin koululähtöisesti.

Tuolloin(kin) todettiin, ettei koulu uudistu opetussuunnitemilla. Opetussuunnitelmien uudistaminen saa aikaan kouluissa säpinää ja opettajan työn uudelleen arvioimista, mutta  opetussuunnitelmien uudistamisen vaikutuksista oppilaiden opiskeluun ja oppituloksiin ei ole olemassa  näyttöä.

OPPILAAT
Koulun ja yhteiskunnan lähempi kanssakäyminen ja oppimisen laajentaminen maailmanlaajuiseksi on tavoite, joka tulisi  saavuttaa ilman, että oppilaan perusturvallisuus tai oppiminen heikkenee.

Opetuksen suunnittelu on parhaimmillaan silloin, kun oppilailla on mahdollisuus olla mukana suunnittelun kaikissa vaiheissa tavoitteiden asettelusta keinojen miettimiseen, yhteistoiminnalliseen toteutukseen ja yhteiseen arviointiin.

OPPIVA KOULU - KONSTRUKTIVISTINEN KOULU
Sahlberg käyttää käsitettä konstruktivistinen koulu korvaamaan aiemmin käytettyjä  itseohjautuvan ja oppivan koulun käsitteitä. Näin hän sitoo koulun systeemin, opetuksen interaktiotapahtuman ja vallitsevan oppimisnäkemyksen toisiinsa. Keskeiseksi toiminnaksi määrittyy rakentelu, konstruointi: jo olevasta ja tilanteeseen sidoksissa olevasta rakennetaan yhdessä sekä itselle että yhteisölle uutta ja parempaa.

REHTORI
Johtajan keskeinen  perustehtävänä on organisaation sopeuttaminen ulkoisen ympäristön muutoksiin.
Muuttuvan kouluympäristön seurauksena koulun johtajan työ edellyttää niin pienien perusasioiden kuin suurien globaalien toimintaympäristöjenkin muutosten huomioimista. Pedagoginen johtajuus ons itä, että koulun johtaja auttaa henkilökuntaansa selviytymään vastaantulevista ongelmista ja ohjaa heitä ymmärtämään muutostilanteita.

Rehtorilla on kasvavat mahdollisuudet koulun käytäntöjen ja sitä kautta opetus- ja oppimisprosessin kehittämiseen, mutta samalla kehitys vaatii perustehtävän jatkuvaa arviointia ja uudelleen muokkaamista. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rehtori johtajana joutuu jatkuvasti tekemään analyysiä ja sitä kautta valintoja johtaessaan omaa opettajayhteisöään.

Koulujen kohdatessa haasteita, joita muuttuva maailma muokkaa, on muutokseen vastaamisen edellytyksenä vahvemman kollegiaalisen yhteisön rakentaminen kouluun.

Tiukentunut keskitetty ohjaus ja säätely muodostivat uhan onnistuneelle koulun johtamiselle, sillä rehtorille ei silloin jää riittävää toimintavapautta paikallisille päätöksille ja järjestelyille.

RESURSSIT
Sahlberg kritisoi uskoa siihen, että resurssit olisivat ratkaiseva tekijä - ajan merkitystä lukuunottamatta.

TIETOTEKNIIKKA
Sahlberg pitää tietotekniikkaa tärkeänä oppimisen välineenä, mutta jatkaa, että se ei yksin pysty ratkaisemaan koulutuksen globaaleja haasteita. Koulutuksen digitalisaatiossa tulisi siirtyä koko järjestelmän tasolla älykkään koulutusteknologian käyttöön; Digitaalisten ratkaisujen avulla   kouluissa voidaan  oppilaiden henkilökohtaista opiskelun suunnittelua ja ohjausta sekä tuoda koulun ulkopuolinen asiantuntijuus oppilaiden käyttöön.

TÄYDENNYSKOULUTUS
Sahlberg suhtautuu koulutuksen merkitykseen muutoksen työkaluna kriittisesti. (ks. kuva)

VISIO
Sahlbergin mukaan olemme pysähtyneisyyden tilassa, näköalattomina. Meiltä puuttuu innostava ja inspiroiva visio tulevaisuuden koulusta. Tarvitaan kansallinen kampanja, jossa määritettäisiin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden tavoitteet.

Koulun tulee auttaa jokaista löytämään uteliaisuuden, intohimon ja yhteistoiminnan kautta omat vahvuutensa ja sitä kautta oma itsensä. Kestävän tulevaisuuden – niin ekologisen, sosiaalisen kuin taloudellisenkin – kannalta tämä on paljon tärkeämpää kuin standardoitu tietojen ja taitojen hallinta.

Jokaisella lapsella oikeus kasvaa täyteen mitaansa. Kuinka saamme syttymään uteliaisuutta ja intohimoa? Kuinka saamme jokaisen löytämään oman lahjakkuutensa?  Mietitään, mitä kaikien on todella tärkeää kaikkien oppia.

Tarvittaisiin kokonaisvaltaista kehittämistä. Tarvitaan johtajuutta. Ohjataan tavoitteilla, ei normeilla.
Kaivetaan esiin tehokkaat käytännöt, niitä on jo jossain. Tarvitaan innostamista muutokseen työntämisen sijaan. Ja luottamista.  Nyt hallinto pakottaa uudistuksiin. Etenemme  pienillä osauudistuksilla ja hankkeilla. Hukkaamme energiaa, eikä  tuloksia tule. Lopetetaan voimavarojen tuhlaaminen. Olemme tuhlanneet satoja miljoonia irrallisiin hankkeisiin. Haaskaamme valtavan määrän intohimoa. Panostetaan työuran aikaiseen koulutukseen.

Koulun tulisi palvella sekä yksilöä että muuttuvaa yhteiskuntaa. Peruskoulussa tulisi vähentää muodollisen opettamisen määrää ja samalla lisätä henkilökohtaiseen opiskeluun käytettävää aikaa. Tavoitteena voisi olla, että peruskoulun päättyessä useimmilla oppilailla olisi ollut koulupäivän aikana muodollista opetusta ja muuta oppimiseen tähtäävää toimintaa ajallisesti saman verran.
Koulutyön sisään tulisi rakennettaa tilaa toiminnalle, jossa itse kukin saa löytää omat vahvuutensa, intohimonsa ja kukoistaa. Vähennetään peruskoulussa ja lukiossa muodollisen opettajajohtoisen opetuksen määrää puoleen nykyisestä. Raivataan tilaa ilmiölähtöisyydelle, muodostetaan ryhmiä kiinnostuksen ei ikän mukaan.

Jaetaan koulupäivä kahteen osaan: 1) muodolliseen opettamiseen: yhdessä oppimisen ja yhteisten tavoitteiden osaan, jossa korostuu inhimillisen vuorovaikutus.Tilaa siis yhteistoiminnalliselle oppimiselle.  Ja 2)  henkilökohtaiseen opiseluun: itsenäiseen oman mielenkiinnon mukaiseen oppimiseen, jonne siirtyisi teknologian käyttö. Näiden kahden alueen suhteessa voitaisiin ottaa huomioon myös murrosiässä alempien sosiaaliluokkien pojissa tapahtuva taantuminen.

Peruskoulussa tulisi nykyistä enemmän korostaa yhteistoiminnan, neuvottelutaitojen, ongelmanratkaisun ja empaattisuuden oppimista. Tämä ei onnistu pelkästään opetussuunnitelmia tai -menetelmiä muuttamalla, vaan koulun toiminnan rakenteisiin, erityisesti ajankäyttöön, tarvitaan muutoksia. Tässä yhteydessä joudutaan pohtimaan myös teknologian roolia koulussa. Saattaa olla, että peruskoulussa tulisi keskittyä sosiaalisen pääoman vahvistamiseen ihmisten keskinäisen inhimillisen vuorovaikutuksen avulla ja teknologian käyttö siirtyisi näin opetuksesta opiskeluun.

Siirrytään koulutuksen digitalisaatiossa koko järjestelmän tasolla älykkään koulutusteknologian käyttöön.  Nyt suomalaista koulutusta halutaan digitalisoida (mitä sillä sitten tarkoitetaankin) ilman, että meillä on yhteistä käsitystä tai visiota siitä, mikä teknologian rooli tulevaisuuden koulussa on. Digitaalisten ratkaisujen avulla   kouluissa voidaan  oppilaiden henkilökohtaista opiskelun suunnittelua ja ohjausta sekä tuoda koulun ulkopuolinen asiantuntijuus oppilaiden käyttöön.

Kehitetään kokonaisvaltainen oppimisen ja oppilaan sosiaalisen kasvun arviointijärjestelmä.

Investoidaan seuraavan vuosikymmenen aikana miljardi euroa uuden suomalaisen koulun luomiseen.
Satsataan erityisesti  varhaiskasvatukseen. Luodaan oppimissiltoja kouluasteiden yli.

YHTEISET VISIOT JA PÄÄMÄÄRÄT
Yhteiset visiot ja päämäärät ovat menestyvän koulun tunnuspiirre. Tällaisessa koulussa on  yhteneväiset tavoitteet, yhdenmukaiset toimintavat. Siellä on kollegiaalisuutta ja yhteistoimintaa.

Yhteisö, jolla on yhteinen visio, toiminta-ajatus ja normit, voi selviytyä muutoksesta ja oppia yh- teisen toiminnan ja kokemusten kautta. Koulun muutos on luonteeltaan kulttuurinen, ja siinä ratkaisevaa on yksilöiden kyky oppia ja olla osa kollektiivisesti oppivaa yhteisöä.

YHTEISTOIMINNALLISUUS
Sahlberg nostaa esiin kolme yhteistoiminnallisen oppimisen ydinpiirrettä:
1. Ryhmän jäsenten välisen sosiaalisen riippuvuuden vahvistaminen. Jokaisen panosta tarvitaan ja me-henki kasvaa. Tämä edellyttää onnistuneita tehtäviä ja opettajan ohjausta tarpeen mukaan.
2. Ryhmätyötaitojen ja asenteiden harjoittaminen. Tarvitaan kuuntelemisen, auttamisen, omien ajatusten ilmaisemisen ja vastuunkantamisen taitoja.
3. Ryhmän yhteinen reflektointi merkitsee ryhmän toiminnan kriittistä arvioimista. Näin opitaan ymmärtämään omaa toimintaa ja tunnistamaan oppimisprosessin olennaisia piirteitä.

Yhteistoiminnallisuus  tuottaa kestävämmän ja oikeudenmukaisemman toimintakulttuurin.
juurrutetaan se oppimiseen, osallistamiseen ja johtamiseen, opettajien ammatillinen kehittymiseen ja
paikallisen opetuksen kehittämiseen  -   kaikilla koulutuksen tasoilla- jopa globaalisti.