Kesäretken päättyessä vuoteen 1947 Suomessa oli siis ollut 18 kasvatustieteen professoria (osa siis vt:ä). Tuona vuonna Helsingissä toimi heistä neljä (Bruhn, Hollo Salo ja Harva), Jyväskylässä kaksi (Ahlman ja Haavio) ja Turussa yksi (Salomaa) Enää vain yksi professuureista oli ruotsinkielinen.
Urpo Harva (1946- 1973)
"Filosofi, kasvattaja, keskustelija"
" Kasvatuksen säästöperiaate = valitse toimintoja, jotka kehittävät mahdollisimman monia toivottavia ominaisuuksia"
Urpo Harva oli kooulutukseltaan filosofi. Hän julkaisi G.I. Hartmania käsittelevän väitöskirjansa vuonna1935. Opettajan uransa hän aloitti vuonna 1940 kansansivistysopin opettajana Helsingin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Kansansivistysopin professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1946 tieteenalansa ensimmäisenä Pohjoismaissa. Kansansivistysopista tuli sittemmin aikuiskasvatustiede. Korkeakoulu muutti vuonna 1960 Tampereelle. Vuonna 1966 YKK:sta tuli Tampereen yliopisto. Harva jatkoi Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professorin virassa vuoteen 1973.
Tutkijana Harvaa kiinnostivat perimmäiset kysymykset: mitä sivistyksellä oikein tarkoitetaan ja mitä olivat kasvatuksen ja koulutuksen perimmäiset päämäärät. Hän ymmärsi myös ammatillisen aikuiskoulutuksen tärkeyden, mutta läheisintä hänelle oli kuitenkin vapaa sivistystyö, jonka piirissä ihminen voi - humanismin ihanteiden mukaisesti - kasvaa ja kehittyä ihmisenä, ei välineenä johonkin vaan päämääränä sinänsä. Harva kiinnostivat myös eettiset kysymykset: Hän kiinnitti huomiota mm. siihen, että pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun voi nousta perusarvojen edelle. Elämänsä viime vuosina hän otti voimakkaasti kantaa eutanasian puolesta.
Harva osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Monet hänen ajatuksensa olivat kärjistettyjä ja konservatiivisia, eivätkä olleet niiden esittämishetkellä suosiossa 1970-luvun opiskelija- tai opettajapolven piirissä. Hänellä oli myös hyvi radikaaleja ehdostuksi, Hän mm ehdotti, että opiskelijat arvioisivat opettajien opetustaitoa ja olisivat mukana tarkastamassa pro gradu -tutkielmia.
Harva oli myös ahkera kirjoittaja. Vielä eläkevuosinaan Harva toimi Aamulehden kolumnistina nimimerkillä Tavin tornista. Kolumneissaan hän käsitteli kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiä sekä mm. eläinten oikeuksia, uskontoa ja työttömyyttä.
Harvan pedagogisia ajatuksia
AIKUISKASVATUS
Aikuiskasvatus on laaja käsite. Siihen kuuluu kaikki aikuisiin kohdistuva kasvatus, myös ammatillinen. Aikuiskasvatukseen ei kuitenkaan kuulu toiminta, joka tapahtuu varsinaisen kasvatusjärjestelmän puitteissa (yliopisto, armeija).
Aikuiskasvatuksen terminologia ei ollut Harvan mukaan vakiintunut. Siihen kuului suuri joukko erilaisia tehtäviä. Sen raja varsinaiseen kasvatukseen oli hämärä; kansansivistystyössä mm. annetiin myös koulusivistystä niille, jotka eivät sitä ole nuoruudessaan riittävästi saaneet.
Harva muistutti, että ihmiskunnan suurimmat kasvattajat mm. Jeesus, Sokrates olivat nimenomaan aikuisten kasvattajia.
AIKUISTEN AMMATILLINEN KOULUTUS
Harva jakoi aikuisten ammatillisen koulutuksen (1) täydennyskoulutukseen (vanha tutkinto)
(2) jatkokoulutukseen (vie alemmasta tutkinnosta ylempään) ja (3) uudelleenkoulutukseen (ammatin vaihto)
HERKÄT KAUDET
Kasvatuksen pitää Harvan mukaan tapahtua oikeaan aikaan kasvatin kehitysvaiheita ajatellen.
Jos jokin kasvatustehtävä toteuetaan liian aikaisin, kasvatti ei ole vielä kypsä vastaanottamaan,
jos liian myöhään, vastaanottokyky on jo mennyttä tai ainakin heikontunut. Oikean ja parhaan ajan löytäminen on monimutkainen tehtävä. Se liitty harrastuksiin. Kasvatuksen paras aika on harrastamisen aikaa, koska silloin oppilas oppii mielellään omasta halustaan ja tekee näin mahdolliseksi lempeän menetelmän käyttämisen.
IHMISIHANNE
Tahallisen kasvatuksen päämääränä on aina ja kaikkialla ihmisihanteen todellistuminen. Tämä on kasvatuksen päämäärän alati samana pysyvä muoto. Ja vain tämä muoto pysyy muuttumattomana, sillä eri aikoina ja eri paikoissa ihmisihanne on nähty eri tavoin. Kasvatuksen päämäärän sisällys vaihtelee.
ITSEKASVATUS
Itsekasvatuksessa kasvattajana on itse elämä. Itsekasvattajaksi ihminen tulee, kun hän tulee tietoiseksi siitä, että elämä muovaa häntä sekä hyvään että pahaan suuntaan. Lisäksi tarvitaan aktiviteettia, pyrkimystä antautua alttiiksi hyville vaikutuksille ja pahojen väistämistä
Itsekasvattaja valikoi oman kasvattajansa; toveripiirinsä, kirjansa, harrastuksensa, koko ympäristönsä, mikäli se on hänen vallassaan. Harva uskoi itsekasvatukseen nimeenomaan aikuisten kohdalla. "Aikuinen voi olla kasvattina itsekasvatuksessa". Hän jopa kysyi: Voiko toinen ihminen olla aikuisen kasvattajana.
KASVAMINEN
Elävät olennot eivät synny maailmaan valmiina. Ne tulevat vähitelleen toisenlaisiksi kuin ne syntymähetkellään olivat. Tästä tulemisesta käytetään tavallisesti nimityksiä kasvaminen ja kehittyminen
Kasvatettavuudella Harva tarkoitti sitä, missä määrin kasvun ohjaaminen on mahdollista. Ihmisen kasvatettavuus on valtavasti suurempi kuin minkään muun eliölajin.
Kasvattavajaksi Harva nimitti jokaista kasvatin ympäristössä olevaa tekijää, joka vaikuttaa sen kasvamiseen. Kasvattajan ehdoton tunnusmerkki on kasvatustahto. Tämä erottaa hänet kasvatista.
Kasvattaja ei tee ihmistä. Hän ei saa aikaan mitään ilman kasvatissa olevaa luontoperäistä kasvua. Kasvattaja ei pysty tekemään kasvatissa mitään semmoista, johon siinä itsessään ei ole kasvuaihetta. Tämä on kasvatuksen mahdollisuudenylittämätön raja.
Kasvattajan pitää tuntea kasvatti jotta voi valita sopivat vaikuttamiskeinot. Kasvatin yksilöllisyyteen voi tutustua vain henkilökohtaisen tuntemisen kautta
Kasvattajan asiana on vain raivata esteitä kasvatin kasvun tieltä? Ei näin kuitenkaan. Kaikki kasvutendenssit eivät ole hyviä.
KASVATTAMINEN
Ympäristön osuutta kasvamisessa Harva sanoi kasvattamiseksi. Kasvattaminen ei voi saada mitään aikaan llman luontoperäistä kasvua. Kasvattaminen voidaan käsittää auttamiseksi, luontoperäisen kasvun edistämiseksi. Ei ainoastaan kasvattaja kasvata, vaan myös kasvatti kasvattaa kasvattajaansa.Kasvattaminen on vuorosuhde.
KASVATTI
Sitä olentoa, jossa kasvaminen tapahtuu, Harva sanoi kasvatiksi Sanan laajimmassa merkityksessä kasvatti on jokainen kasvava olento. Kasvatti on kasvatuksen elävä keskus.
Kasvatti on myös omatahtoinen persoona, Sen vuoksi ei riipu yksinomaan kasvattajasta, mitä kasvatista tulee, vaan se riippuu myös kasvatin omasta tahdosta. Kasvatti on vapaa persoonaa.
Kasvatin oma suhtautuminen kasvatukseen vaihtelee. Harva puhi kasvatusalttiudesta, joka liittyi siihen, kuinka kasvattu suhtautuu kasvattajaan. Siinä kiintymykellä on iso merkitys.
Kasvattina voi olla yksilö tai lapsilauma, yhteisö jolloin huomioon lasten keskinäiset suhteet.
KASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄ
Harva määritteli sosiaalisaation ja personalisaation kasvatuksen päämääriksi. Harvan mukaan sosialisaatio on yhteiskuntaan sopeutumista. Personalisaation (individualisaation) tavoitteena on yksilön minätietoisuuden herääminen, itsensätodellistaminen, humanisoituminen. Harvan mukaan nämä päämäärät ovat samalla dimensiolla vastakkain. Harva itse oli individualisti.
KASVATUS
Varsinainen kasvatus on tahallista vaikuttamista kasvattiin. Mutta kaikki tahallinen vaikuttaminen kasvattiin ei ole kasvattamista. Ihmisten välillä on monenlaisia vaikutussuhteita. Kasvatuksellisen vaikuttamisen kuvaaminen on kasvatuksen teorian vaikeimpia kohtia. Kasvatus ei kohdistu vain johonkin puoleen ihmisessä, ei vain tietynlaiseen käyttäytymiseen, vaan se pyrkii vaikuttamaan koko ihmiseen, ei kuitenkaan aina. Kasvatuksen mahdollisuus perustuu siihen, että eliö voi tulla erilaiseksi erilaisessa ympäristössä
Propaganda käsittelee ihmistä pelkkänä välineenä, kasvatus pitää ihmistä päämääränä sinänsä.
Kasvatus pitää kasvatin parasta silmällä: kasvatus on kuitenkin usein pitänyt silmällä enemmän yhteiskunnan hyvää. Kasvatusta ei saa käsittää yksinomaan valmistautumiseksi aikuisen elämään , lapsuudella ja nuoruudella on myös oma itsenäinen arvonsa
Urpo Harvan mukaan ihminen kasvaa koko ikänsä. Kasvattia ei parhaimminkaan menetelmin tehdä valmiiksi kasvuiän aikana, osa kasvatustehtävästä on siirrettää aikusiiin vuosiin. Harva totesi, että jos jollakulla ei ole mahdollisuutta `jatkuvaan kasvuun`, pysähtyy elämä, ja se ei ole silloin enää elämää, vaan kuolemaa. Urpo Harva julisti näin Suomessa elinikäisen oppimisen sanomaa kaksi vuosikymmentä ennen kuin ajattelu alkoi meille juurtua.
KASVATUKSEN TAVOITTEET
Tavoite oli Harvalle, se mitä halutaan saavuttaa. Kasvatuksen tavoitteet voidaan asettaa induktiivisesti tai dedukstiivisesti. Induktiivisessa asettamisessa lähdetään yksilöstä (halut, tarpeet, harrastukset), deduktiivisessa yhteiskunnasta (yhteiskunnan arvostamat asiat).
KASVATUS
Kasvatus ei ole vain tradition siirtämistä. Siihen kuuluu myös sen uusiminen, reformaatio.
Harva jakoi kasvatuksen tahallinen ja tahattomaan. Edellinen on merkitykseltään suppea, jälkimmäinen laaja. Kasvatus perustui siihen, että ympäristö vaikuttaa eliön kasvuun.
Kasvatus oli ihmisen ruumiillisen ja henkisen kehityksen tahallista ohjaamista siinä tarkoituksessa, että jokin ihmisihanne hänessä todellistuisi.
KASVATUSOIKEUS
Vanhemmilla on kasvatusoikeus. Se juontuu Kantin mukaan yksinomaan kasvatusvelvollisuudesta. Lapset eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa kasvatuksestaan. Sillä, jolla on kasvatusvelvollisuus on myös kasvatusvastuu. Osa kasvatusvastuusta on kasvatilla itsellään; hän on myös kasvatusvelvollinen
KASVATUSTIETEEN TEHTÄVÄ
Urpo Harva asetti kasvatustieteen tehtäväksi määritellä, mitä kasvatus on, miten siitä on mahdollista puhua ja miten sitä voidaan tieteellisesti tutkia.Kasvatustiede on kasvatuksen maailman tutkimusta sellaisena kuin se todellisuudessa ilmenee. Se ei siis pyri arvostamaan mitään kasvatusilmiötä eikä antamaan kasvattajille mitään käytännöllisiä ohjeita.
Harva tavoitteli autonomista kasvatustiedettä, joka ei ole mikään sovellettu tiede, joka nojaa toisiin tieteisiin.
KASVU
Urpo Harva on määritellyt kasvun tulemiseksi. Elävät olennot eivät synny maailmaan valmiina. Ne tulevat vähitellen toisenlaisiksi kuin, mitä ne olivat syntymähetkellään. Tästä tulemisesta käytetään nimityksiä kasvaminen ja kehittyminen. Kasvulla ei pedagogiikassa tarkoita fyysistä koon kasvua, vaan hankalasti määrittyvää hidasta, henkistä kasvua. Urpo Harvan mukaan kasvu on päättynyt vasta, kun ihminen on saavuttanut kasvatuksen ideaalin, hänestä on tullut ihanteellinen ihminen.
MOTIVAATIO
Harvan mukaan motiivi on vastaus kysymykseen; miksi jokin tavoite halutaan saavuttaa. Motivaatioksi sanotaan eri motiivien yhteisvaikutusta.
OPETTAJA
Harva piti ihanteenaan sokraattista, kyselevää ja totuutta etsivää opettajakäsitystä, jonka hän johti Platonin Akatemiasta.
SIVISTYS
Sivistys tarkoittaa kaikkea sitä, mitä yksilö on pystynyt kulttuurista ottaaan itselleen henkilökohtaiseksi omaisuudeksi
VAPAA KANSANSIVISTYSTYÖ
Vapaa kansansivistystyö on Harvan mukaan organisaatio, johon kuuluvat kansaopistot, kansalaisopisot, työväenopistot, kansansivistysjärjestöt, yleiset kirjastot (kansan kirjastot) ja mm. opintokerhot.
Urpo Harva pähkinänkuoressa
Urpo Hemminki Harva (vuoteen 1926 Heerman) oli suomalainen filosofi, kasvatustieteilijä ja aikuiskasvatuksen ensimmäinen professori. Päätyönsä ohella hän toimi useissa sivistysjärjestöissä.
Urpo Harva kuoli vuonna 1994 Lohjalla vaikean sairauden murtamana.
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ
- Harva, U. (1963). Kasvatus. Yhteiskuntatieteiden käsikirja. I osa. Helsinki: Otava, 250-252.
- Harva, U. (1955/1973). Suomalainen aikuiskasvatus. 2 painos. Helsinki Tammi.
- Harva, U. (1960). Systemaattinen kasvatustiede. Helsinki: Otava
- Harva, U. (1953). Johdatus filosofiaan. Aikamme kulttuuri 21. Helsinki: Otava.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Urpo_Harva
- http://yle.fi/vintti/yle.fi/vielayksiasia/vastaajat/urpo_harva.html
- http://filosofia.fi/suomalainen_filosofia/galleria/1110
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti