Kirjan henkilöt
Kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta taustalla lienee oikeita ihmisiä. Päähenkilöitä on 6-7. Opettaja ja kuusi nimeltä mainittua oppilasta, osa perheineen. Muu maailma on ikäänkuin häivytetty kuvasta. Kirjassa vilahtaa nimettömiä opettajia ja työntekijöitä.
Opettaja
Kirjan minä on opettaja. Hän voi olla kirjoittajan alter ego, mutta hahmo voi olla myös fiktiivinen. Tämä opettaja on työlleen sitoutunut ja monipuolisesti osaava. Hän puhuu taitavasti yksittäiselle oppilaalle ja ryhmälle. Hän on mainio esimerkki assertiivisyydestä, myös suhteessa vanhempiin. Opettajien ei tarvitse hänen mukaansa sietää mitä vaan. Tämä opettajan tietää, mitä tekee - ja on myös itsekriittinen. Hänen opetusnäkemyksensä on eettinen. Hänellä on huumorintajua.
Opettaja kaipaa menneitä aikoja ja kauniisti käyttäytyviä lapsia. Tämän päivän lapset on ympäröity asioilla, joista aikaisemmin 10-vuotias ei tiennyt mitään. Opettajan on vaikea hyväksyä tapaa, jolla perheet nykyään elävät. Alkoholin hän kieltäisi lasten elämästä kokonaan. Hän huomaa terävästi, kuinka erilaisista oloista lapset tulevat. Hän kantaa kyllä huolta jokaisesta oppilaasta, mutta oikeasti iloa hänelle tuottavat lahjakkaat oppilaat.
Opettajalla ei ole kirjassa nimeä. Oletan, että hän on nainen. Sitä ei kerrota. Opettajalla ei ole perhettä, eikä muuta elämää kuin koulu. Hänellä ei ole koulussa ystäviä- niin luen. Kahviseuraa kyllä. Hän on lonely rider.
Oppilaat
Kirjan koulussa on monenlaisia oppilaita. Korhonen jakaa heidät maahanmuuttajiin, lastenhuollon asiakkaisiin, rikkaiden perheitten lapsiin ja sitten ihan tavallisten perheiden lapsiin. Osa on lottovoittajia, koska he pystyvät oppimaan sekä näköaistilla että kuuloaistilla. Osalla on tosi kovat arvot. Osa ei osaa kuoria 11-vuotiaana mandariinia. Osa kuvittelee olevansa aikuisen tasolla. Osa haluaa tehdä vain, mitä haluaa tehdä. "Onko pakko".
Tero
Tero elää äidin kanssa. He nukkuvat vierekkäin. Äiti kaataa Teron niskaan perheen taloushuolet. Rahaa ei ole, eikä ruokaa. Opettajan on opastettava äitiä.
Kari
Kari on perheensä älykkäin. Hänellä on maanantaisin hurja nälkä. Hän on kirjan lastensuojelulapsi. Äiti tulee tapaamiseen koululle kännissä, ja opettaja tekee lastensuojeluilmoituksen. Kari otetaan huostaan ja palautetaan myöhemmin äidilleen. Äiti menee naimisiin alkoholistin kanssa, ja näin Kari saa omalta luokaltaan sisarpuolen. Mummikaan ei voi auttaa, kun hänkin on humalassa.
Jessica
Jessica on upporikkaan perheen lapsi ja anorektikko. Häneltä vaaditaan kohtuuttomuuksia. Päivät ovat täynnä vanhempien valitsemia harrastuksia.Motivaatiota pidetään yllä pitkillä ulkomaanmatkoilla.
Aisda
Aisda on suomea osaamaton maahanmuuttajaperheen lapsi, jolle ei synny aitoja ystävyyssuhteita. Perhe elää omaa suljettua kulttuuriaan.
Mikko
Mikko on lahjakas, hyvin käyttäytyvä oppilas. Hänellä on aina tavarat mukana, läksyt tehty ja hän on perustyytyväinen. Sellainen, joka tuottaa opettajalle iloa. Mikon äiti on tervejärkinen yksinhuoltaja, luottaa poikaan ja antaa tälle mahdollisuuksia itsenäistyä. Äiti ja isovanhemmat kannustavat Mikkoa uintikisoissa.
Riku
Riku kai edustaa tavallisia lapsia. Hän siivoaa jälkensä ja toistenkin.
Vanhemmat
Korhosen kirjan tapahtumien perusteella pääosa vanhemmista on kyllä outoja. Joukossa ei ole yhtään ehjää, fiksusti toimivaa perusperhettä.Vanhemmuus on yleisesti hukassa ja isät kateissa. Yöt ryypätään. Aamulla ei jakseta herätä tekemään lapselle aamupalaa. Köyhissä perheissä lapsilla on samat likaiset vaatteet päällä viikosta toiseen. Lapsilta lainataan rahaa, eikä lainaa makseta takaisin. Eliittivanhemmille kelpaa vain kymppi. Yksi äiti ajaa lastaan pois kotoa- onneksi opettaja puuttuu tilanteeseen. Yhteistä on, että paria lasta lukuunottamatta, kaikissa perheissä lapset voivat huonosti. Kirjan sivulla 25 opettaja tosin kirjoittaa, että suurin osa vanhemmista pitää huolta lapsistaan ja on kiinnostunut heidän koulunkäynnistään.
Koulu
Kirjan koulussa on 300 oppilasta. Koulussa tuntuu olevan varsin paljon resusseja tukitoimiin. Heillä on jopa maahanmuuttajille tarkoitettua tuettua historian opetusta. OHR toimii. Aikuisia on paljon, mutta työn koordinointi ei toimi. Jopa seitsemän opettajaa pyörii jonkin oppilaan ympärillä. S2- opetus on väärinjärjestetty. Oppilaita viedään luokasta sinne ja tänne. Meteli ruokalassa on kova. Kalapuikkoja saa syödä vain kaksi.Normaalia ohjelmaa keskeyttävät kaikenlaiset sirkusesiintyjät. Sijaisjärjestelyt toimivat vain osittain. Kehityskeskusteluista vanhempien kanssa ei makseta palkkaa. Wilma on täynnä turhia tiedotteita. Koulurakennus on homeessa, eikä kukaan oikeasti tee asialle mitään. Salassapitosäädökset estävät järkevän toiminnan ja huolenpidon. Kollegat lipsuvat sovituista säännöistä. Ovat epäpäteviä- eivätkä kaikki edes osaa Suomea. Kaupunki on lakkauttanut säästösyistä stipendit, mutta opettaja hankkii itse rahat. Syyslukukausi on vääränmittainen. Kouluun tuodaan uudistuksia, jotka eivät tuo työhön mitään uutta. Lahjakkaisiin lapsiin ei resussoida mitään. Kirjan opettaja tuntuu olevan ainoa, joka ymmärtää ja oikeasti osaa.
Kirjan kirjoittajasta Maarit Korhosesta
 |
| Kuva on muokattu camera+ ohjelmalla kirjassa olevasta Ville Sutisen ottamasta valokuvasta. |
Koulun vika? -teos on saanut melkoisesti huomiota. Antamissaan haastatteluissa Korhonen on ollut huolissaan siitä, että vain 30 prosenttia oppilaista tulee luokkaan siinä tilassa, että he ovat valmiita oppimaan ja heillä on hyvä olla. Lasten eriarvoistuminen on lisääntynyt. Toiset matkustavat ulkomailla, toiset eivät saa kotona edes ruokaa. Vanhemmuus on hukassa. Lapsen koulunkäynti kiinnostaa vain harvaa. Korhonen vaatii, että koulu olisi rauhoitettava opettamiselle. Siihen kuluu hänen työpäivästään nykyisin 30 prosenttia. Kouluihin ei pitäisi tuoda yhtään uutta projektia tai tiimitavoitetta. Vierailijoilta hän sulkisi ovet.
KORHOSEN kirja on ärhäkkä, terävä ja rohkea. Se kuvaa pahoinvoivaa koulua, jossa yksittäinen opettaja taistelee yksin hyvän ja oikean puolesta. Kirja on inhorealistinen ja kriittinen. Jostain syystä se saa minut kovin surulliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti