Terveisiä Jyväskylästä

JYVÄSKYLÄSSÄ, suomalaisen sivistyksen kehdossa, järjestettin kasvatus- ja opetusalan suurtapahtuma KEOS.  Tapahtuma on kaksipäiväinen, "pikku-Educa" lasten ja nuorten parissa työskenteleville.  Perjantaina paikalle odotettiin noin 400 osallistujaa, ja lauantaiksi peräti 2000! Minut oli pyydetty mukaan tuohon ekaan päivään.

Taksi ja VR veivät matkasaarnaajaa yhteensä
kahdeksan tuntia edes takas.  Herätys 4.45 ja
 kotona klo 21.30. 

TAPAHTUMAN pääteemana  oli lasten ja nuorten hyvinvointi ja turvallisuus. Teemaa tarkasteltiin muun muassa johtamisen, pedagogiikan sekä kasvatus- ja nuorisotyön näkökulmista.   Ohjelmassa oli  asiantuntijapuheenvuoroja, luentoja, työpajoja, tietoiskuja, hanketori, tutkimus- ja hanketoimintaa esittelevä posterinäyttely sekä kaikille avoin oppimateriaali- ja myyntinäyttely. Tapahtuman pääorganisaattorina oli Educluster Finland- firma, joka levittää suomalaista kouluosaamista  mm.  arabimaihin. Myös mm. OAJ oli aktiivisesti mukana.

Erityisesti lauantaina- joka on opettajille VESO-päivä- näkyvillä on monipuolisesti keskisuomalaista osaamista. Pitkä päivä (klo 8.30- 16) tarjoaa esitteen mukaan paljon vaihtoehtoista ohjelmaa eri kanavilla.

Messupaikkana on Jyväskylän Paviljonki,
joka on aivan juna-aseman välittömässä läheisyydessä.
Tilat ovat avarat ja tekniikka tosi ok.

PERJANTAIN osuuden avasivat perinteiseen tapaan juhlapuhujat. Avauspuheenvuoroissa  oltiin toisaalta ylpeitä Jyväskylän sivistysperinteestä, mutta toisaalta myös huolissaan julkisen sektorin resursseista. Näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ei helpotusta ole luvassa.

Avauspuheita seurasi sitten  paneeli otsikolla The Shine of Finnish Education - Every Student is a Star? Meitä keskustelijoita oli neljä: professori Jouni Välijärvi, opetusneuvos Heidi Peltonen (OPH), lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula ja minä. Puheenjohtajana toimi liiketoimintajohtaja Elise Tarvainen. Paneeliin oli varattu aikaa 75 minuuttia, ja se käytettiin. Teemoja oli kolme: 1) yksilöllisyys vs. tasa-arvo, 2) Koulujen pahoinvointi ? ja 3) Keinoja, joilla voi lisätä konkreetisti lasten hyvinvointia.

Elise Tarvainen ja taulu, jolle piirrettiin paneelin ideat
talteen.

Kuinka sovittaa yhteen yksilöllisyyden vaatimus ja tasa-arvo?

PANEELI oli  yksimielinen Välijärven kanssa siitä,  että toisten oikeudet muodostavat yksilöllisyyden luontevat rajat. Itse seison edelleen J.E. Salomaan mainion persoonallisuuskäsitteen takana: Persoona on enemmän  kuin yksilö, hän on yksilö, joka ymmärtää velvoitteensa yhteisölleen. Jotenkin noin.

Ihan paratiisia koulusta ei jokaiselle haluttu. Ei ainakaan käärmettä: sosiaalista myrkyllisyyttä, kuten Pelkonen asian ilmaisi.

Nostin esiin jokaisen oikeuden onnistua- ja sen, että kaikki eivät onnistu samoissa asioissa. Minusta perusasioiden oppiminen tulisi varmistaa vaikka "korvasta vetämällä", kuten professori Jukka Sarjala asian aikanaan ilmaisi. Mutta koulun pitäisi myös olla kuin seisova pöytä, täynnä kasvun tarjoumia. Koulun  tulisi olla onnistumistehdas - tai kuten opettajamme Kaija Kuivanen uuden Auroran suuntaa on hahmottanut: pedagogisesti esteetön.

Koulujen pahoinvointi?

PANELISTIT saivat eteensä tuoreen Keskisuomalainen- lehden lööpin, jossa kerrottiin oppilaasta, joka oli siirretty kotiopetukseen kiusaamisen vuoksi. Kaikki olimme samaa mieltä: kiusaamiseen on puututtava. Kenenkään ei pitäisi jäädä vaille koulun tuomaa lisäarvoa kiusaamisen vuoksi.

Paneelin anti kuvina. Tosi hauska idea. Klikkaamalla kuva hieman
suurenee.

Sitten sanoin sitten suorat sanat medialle, erityisesti iltapäiväskandaali- lehdille:  On vastuutonta jatkuvasti kaivaa esiin ilkeitä ja negatiivisia asioita koulusta. Ne vääristävät tapaamme tulkita maailmaa.  Esitin, että Suomessa tulisi käynnistää laaja koulun ja sivistyksen edistämisliike, joka lähtisi samoin kuin 1800-luvulla tukemaan kansallista kouluamme.

Aula korosti, että lapsia kannattaa kuunnella. Heiltä tulee paljon viestiä etteivät aikuiset välitä. Kiusaamiseen puuttuvaa KiVa-ohjelmaa kiitettiin.  Yhteisöllisyyteen uskottiin.

Mitä konkreettia kukin lupaisi tehdä?

PANEELI päättyi lyhyeen kierrokseen, jossa jokainen sai kertoa, miten voisi konkreetisti edistää lasten hyvinvointia. Kaikilla oli keinoja. Kerroin, kuinka tärkeää minusta on jokainen pienen lapsen iloinen kohtaaminen. Lupasin soittaa ensi viikolla vielä useammin hanuria lapsille! Aula lupasi viedä hyvinvoinnin viestiä moniin edessä oleviin tapahtumiin ja Peltonen alkavaan ops-työhön.

Iltapäivän  luento pedagogisesta hyvinvoinnista

Rehtori Kirsi Ruoppila

LOUNAAN (oikein maittava) jälkeen, ohjelma jakaantui kolmeen kanavaan (siis kolmeen saliin, joissa oli eri ohjelma).  Yhden teemana oli hyvinvoinnin johtaminen, toisen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi.  Minut oli kirjattu mukaan kolmanteen: pedagoginen hyvinvointi.

Wolmarin salin ohjelman avasi erityisasiantuntija Sirpa Oja, joka kuulutti luennoitsijat ystävällisesti kehään. Ensimmäinen alustuksen piti  Huhtarinteen koulun rehtori Kirsi Ruoppila. Otsikkona oli "Prosessit, resurssit ja arvot- pedagogisen hyvinvoinnin rakentamisen haasteista".
Vaikessa olosuhteissa toimii upea koulu, jossa on selkeät rakenteet ja rehtorista tarttuva  iloinen meininki.

MINULLE oli varattu aikaa 45 minuuttia.  Virallisesti otsikko oli "Pedagoginen hyvinvointi koulussa- yhteisötaidetta kuntaresursseilla?"  Jatkoin paneelissa esiin nousseita teemoja. Miksi 90 % suomalaistytöistä osaa matematiikkaa hienosti, mutta vain 10 % heistä uskoo osaavansa? Onko syynä osaamisen korostuminen onnistumisen sijasta? Opimmeko hampaat irvessä? Miksi koululaiskulttuurimme halveksii koulumenestymistä? Onko sillä väliä, kumpaa koulu suosii: yksin  onnistumista vai yhdessä onnistumista?

Jäsensin opetustapahtumaa (yllä diat)  Herbartin ja Köhlerin peruselementtien pohjalta. ja korostin, kuinka näihin malleihin sisältyy iso oivallus: välittämisen, kunnioittamisen, pedagogisen rakkauden osuudesta oppimiseen. Meidän olisi raivattava tilaa kiintymyssuhteiden rakentamiselle luokkayhteisöön. Tuoreiden tutkimusten mukaan (Jarkko Hautamäki) hyvinvointi ja oppimistulokset korreloivat vahvasti keskenään Luento alkoi Jukka Jokirannan "Pelkuriopettaja"-clipsillä ja päättyi "Sohvi"-clipsiin.

JOUDUIN poistumaan kahvitauon jälkeen. Harmi, sillä kanavalla oli vielä kiinnostavia esityksiä: erityisasiantuntija Auli Dahlströmin otsikko oli "Ryhmällä on väliä- turvallisuuden tunne oppimisen edellytyksenä" . Professori Päivi Atjonen luennoi sokerina  pohjalla teemasta "Jotta lyötyä ei lyötäisi- voimaannuttavan  oppilasarvioinnin eettisiä perusteita."

Sitten pieni kävelylenkki Jyväskylän keskustassa, hieman suolaista ja sitten junaan. Hyvällä mielellä. Uusia ajatuksia ajatellein mielin.