Koulu syrjäyttää myös silloin, kun oppilaille, joilla on avun ja tuen tarve, ei apua ja tukea järjestetä. Tai kun opetusryhmistä tehdään opettajalle mahdottomat hallita. Tai kun oppilaat jätetään käymään koulua keskenään- kuten ensi lukuvuonna mm. Salossa tehdään. Salo pakkolomauttaa kaikki opettajansa syksyn aikana useaksi viikoksi. Ymmärrän ratkaisun sillä osalla aivoja, joissa ei ole tunteita.
VUONNA 1997 peruskoulu täytti 25 vuotta. Luokanopettajaliitto järjesti silloin seminaarin "Onko peruskoulu romuttunut". Tuosta seminaarista Sirpa Wass toimitti samannimisen julkaisun, jossa oli myös minun lyhyt juttuni. Sen otsikkona oli "Liikaa Kullervoja". Se on siis kirjoitettu kymmenkunta vuotta ennen ensimmäisiä kouluampumisia. Laitan sen nyt tähän, koska kirjaa ei juuri mistään enää saa.
Liikaa Kullervoja?
Aleksis Kivi on ollut minulle hurjan rakas kirjailija. Vaikka kouluni onkin ala-asteen koulu, olemme vuosittain juhlineet Aleksis Kiven päivää näyttelemällä hänen mestariteoksensa usein lapsille sovitettuna. Vuosikausia on ollut tarve käydä lasten kanssa Kullervon kimppuun. Kullervon tarinahan on kaikille tuttu. Se on kertomus pojasta, jonka lapsuuden aikuiset tuhoavat. Ja kun lapssuus on tuhottu, kostolla ei ole loppua. Kullervosta ei voinut tehdä näytelmää, mutta sävelsimme siitä sinfonian, kuvitimme sen diakuvilla, ja käytimme kertojaa librettona.
Pelkään, että täältä seminaarista puuttuu Kullervon kaltaisen lapsen edustaja. Pelkään, että me olemme rakentamassa yhteiskuntaa, jossa kullervoja syntyy enemmän kuin kestämme. Voimme lukea Helsingin Sanomista: "Suomen kotitaloudet ovat äveriäämpiä kuin koskaan". Samaan aikaan iltapäivälehti otsikoi: "Huumeiden käyttä lisääntynyt ympäri Suomea, lapset voivat huonosti", "Lapset odottavat psykiatrista hoitoa jopa vuoden."
Psykiatristen sairaaloiden henkilökunnalla oli Helsingin Sanomien mukaan oma seminaarinsa, jossa he totesivat, että lapsilta on kaatumassa kolme heidän välttämättä tavitsemaansa tukiverkkoa. Ensin kaatuivat omat vanhemmat taloudellisiin syihin, lomautuksiin ja irtisanomisiin, sitten kouluväki samansuuntaisista syistä, ja nyt ovat uupumassa lasten psykiatristen sairaaloiden työntekijät. Jos me eläisimme sivistysvaltiossa, joka kantaa huolta lapsistaan, hälytyskellot soisivat. Mutta minkälaisia uutisia kuulemme? Monessa kunnassa päättäjät ovat opetelleet talouden kielen: he leikkaavat, integroivat, ottavat kuoppia kiinni ja oikaisevat.
On kovin sääli, jos Suomen kunnanjohtajat haluavat kerätä sulkansa yksin taloudellisilla ansioilla. Muutamassa vuodessa julkinen talous on mahdollista saada kuntoon. Toivottavasti siinä sulkahatussa on sitten hyvä nukkua. Toivottavasi Kullervo ei tule ja...Kullervo Auroran koulun suunnittelupäivän ohjelmassa
KUTEN naamakirjassa on jo paljastunut, olemme perinteiseen tapaan valmistelleet Jokirannan Jukan kanssa suunnittelupäivään hieman dramatiikkaa. Iltapäivällä lounaan jälkeen näyttelemme yhdessä istumateatterina Aleksis Kiven Kullervon. Sovitus on syntynyt 1990-luvun puolivälissä Maarit Tyrjyn luokan projektin yhteydessä (se löytyy koulun nettisivuilta museosta). Hieman siivosin sitä. Tänä aamuna sain valmiiksi repliikkikortit. Näytelmä toteutetaan niin, että roolit arvotaan ja niitä kierrätetään (kertojaa ja Kullervoa lukuunottamatta). Kukaan ei saa koko käsikitjoitusta, vain roolinsa repliikit. Repliikit on numeroitu. Näin emme lue näytelmää vaan kuulemme ja elämme sen. Osa saa tehtäväksi tuottaa soittimilla kohtausten tunnemaisemaa. Vuorollaan osa saa keskittyä kuulemaan.
SYRJÄYTYMINEN on koko Suomen mutta myös suomalaisen koulun iso haaste. Se ei ratkea yksin pedagogiikalla. Mutta myös se, miten me tuhansissa arjen tilanteissa kohtaamme lapset, jotka ovat liukumassa pois, vaikuttaa. Huomaammehan? Välitämmehän? Uusi kolmiportaisen tuen ajattelu on vaativa työtapa niillä resursseilla, joita käytössä on. Siihen pitää motivoitua perinpohjin, ei vain älyllisesti. Draama on upea keino kokea asioita yhdessä - myös tunteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti