TÄMÄ toisena uusittava lastu on julkaistu 13.7. 2006 - siis tasan 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti ihailee peruskoulun ensimmäistä klassikko-opetussuunnitelmaa POPSia.
MUUTAMA kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.
Opetuksen sekava käsitemaailma osa IVVIIME VUONNA täytti klassikko, peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma: POPS 1970 35 vuotta. En muista, muistettiinko sitä juhlia. Aihetta olisi ollut. Minäkin ehdin opettaa 700-sivuisten järkäleiden:POPS I ja POPS II mukaan noin 10 vuotta. Järkäleet laatinut komitea määritteli I-osan opetussuunnitelman perusteiksi. II-osassa oli sitten tuntijako ja ainekohtaiset sisällöt. Komitean jäsenistä ja asiantuntijoista ei enää moni ole hengissä. Omia "tuttujani" joukossa olivat ainakin Martti Ruutu, Jaakko Linnankivi, Antti Lappalainen, Sirkka-Liisa Keränen, Aimo Juvonen sekä setäni Aarne Sipilä. Nostan heille hattua.POPSia pidettiin aikanaan hyvin uudenaikaisena. On se vaikuttava edelleen. Tekstissä korostui oppilas yksilönä ja koko persoonallisuuden arvostus. Peruskoulun kokoava kasvatuspäämäärä oli “antaa aineksia ja virikkeitä omaleimaisen koko persoonallisuuden (tasapainoiselle) kehittymiselle”. Komeaa tavoite edelleen. Jossain on kirjoitettu, että oppimiskäsitys oli behavioristinen. Oliko? Luin eilen ja tänään molemmat POPSit läpi, eikä tuollainen jäänyt minulle lainkaan päällimmäiseksi mieleen. Minusta oppimiskäsitys oli hyvin humanistinen ja monitasoinen. Tekstissä arvostettiin luovuutta, vaihtoehtoja jne. Ykkösosassa kyllä luvattiin, että aineosassa tavoitteet kuvataan yksiselitteisesti näkyvänä käyttäytymisenä, mutta eiväthän ne sitä kakkosessa olleet. Komitea on jaksanut uskomattomalla tarmolla pohtia kaikka mahdollisia oppilaaseen koulussa vaikuttavia tekijöitä aina koulurakennusta ja lukujärjestystä myöten.Opiskeluaikana POPSIa tuli luettua melkein kaksi vuotta joka tenttiin. Siksi olikin yllättävää, kuinka uudelta teksti näin monen vuoden jälkeen tuntui. Ehkä untuvikko ei ymmärtänyt kaikkea? Ehkä uudet opsit ovat deletoineet vanhaa muistista? Monessa asiassa komitea oli vuosikymmeniä aikaansa edellä. Se kirjoitti jo tuolloin mm. yhtenäisestä opetuksesta ja erityisoppilaiden integroinnista. Jotkut komitean ehdotukset ovat radikaaleina yhä tulevaisuutta. Näitä ovat mm. opettajien ryhmäopetus, joustavat opetustuokiot, oppiaineksen eheyttäminen, oppilaiden mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun ja siirtyminen suoritusmerkintäarviointiin. Valitettavasti monet komitean oivallukset ovat myös unohtuneet. Uudelleen esiin pitäisi kaivaa joka luokan oma oppilaanohjaustunti ja esim. oppikirjat, joihin saa tehdä oppimisen kannalta tärkeää alleviivausta.JOISSAIN asioissa teksti on jo jäänyt vanhaksi. 1960-luvun lopulla opettajien yhteistyö näyttää olleen todella vähäistä. Niinikään ajatukset kodin ja koulun yhteistyöstä ja opettajien täydennyskoulutuksesta ovat nykysilmin hyvin suppeita. Ilmeisesti myös rehtorin rooli on nykyään paljon laajempi, kuin mitä POPSissa aavisteltiin.
Luin POPSIT saadakseni kuvaa 70-luvun alun opetusnäkemyksestä. Toisin kuin myöhemmät peruskoulun opsit, POPS todellakin argumentoi didaktisesti ratkaisunsa. Palaan POPSista hahmottuvaan opetuksen teoriaan vielä, kunhan olen sen työstänyt loppuun.
13.7.2006
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja
POPS I ja II julkaistiin muuten 50 vuotta sitten. Jännää, ettei mikään taho ole innostunut järjestämän sen kunniaksi juhlaseminaaria. Vielä olisi hengissä peruskoulusodan sotureita.Olen tuon vuoden 2006 jälkeen lukenut POPSia moneen kertaan, ja yhä pidän sitä tosi mainiona "opetusoppina". Eikä vain siksi, että se on kirjoitettu suomen eikä hallinnon kielellä. Se on selväsi didaktisin ops. Mutta se tehtiinkin komiteatyönä.
Tässä kaksi linkkiä muihin POPS-pohdintoihini:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti