TORSTAI taas toivoa täynnä. Kävin kokeeksi Siltavuorenpenkereellä, jossa on touhuttu nyt kaksi lukuvuotta. Pesti päättyy. Luokanopettajakoulutukseen saatiin palkata vakinainen uusi didaktiikan lehtori. Se on upeaa. Niinpä työhuoneesta on Wanhan haettava kamat pois.
EDELLISEN kerran kävin Penkereellä maaliskuussa. Sitten talo suljettiin, ja hommat hoidettiin etänä. Talo on suljettu edelleen, mutta erityissyistä yliopistolla saa käydä. Kun/jos on omat avaimet. Minulla oli sekä syy että avain. Ovi aukesi. Jännitti.
VAXI istui yksin kopissaan. 2. kerroksessa oli hänen mukaansa kaksi ihmistä töissä. Tosi yksinäinen homma. Mutta hienoa, että palkka juoksee.
Minä painuin hissillä neljänteen. Jännitti, jäänkö jumiin. En jäänyt.
Sitten ovi aikesi omaan aulaan. Silmissä vilisi kuvia ihmisistä, joita siellä oli kohdattu. Sitten kurkistus omaan työhuoneeseen. Tarkasti ottaen niitä ehti olla kolme.
Oli se haikeaa. Vrt. https://www.youtube.com/watch?v=LNNPNweSbp8
NOOH! Olisi pitänyt olla mukana ylimääräinen kassi. Nyt täytyy tulla vielä kerran. Ja palauttaa silloin myös avaimet. Toisaalta oikein kiva tulla vielä kerran.
HYVÄN päivän kunniaksi Oskarin voileivät Torosta. Yhdestä annoksesta riittää muuten kahdelle. Sitten sukellus käsikirjoitukseen, joka on jäänyt kesken. 100 suurta pedagogia. Juoni on löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti