TÄMÄ kolmas uusistalastu on julkaistu 28.7. 2006 - siis tasan 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti pohtii hyvän lukujärjestyksen salaisuutta
MUUTAMA kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.
Viides työpäivä ja hyvä lukujärjestys
VIIDES TYÖPÄIVÄ on alkanut. Eilen sain ns. lukkarin perusteet val-miiksi. Tarkoitan tällä hassulla sanalla peruspohdintoja, jotka täytyy tehdä, ennenkuin voi istua muutoin mainion KURRE-ohjelman äärelle.
On ratkaistava, missä aineissa luokka jaetaan opiskelemaan pienemmissä ryhmissä. Meillä näin tehdään lähes kaikissa kielten ryhmissä, eräissä poikien liikuntaryhmissä, fysiikka-kemiassa, 5.-6.-luokkien valinnaiskursseissa ja turvallisuussyistä käsitöissä.
On löydettävä opettajat kaikkiin oppiaineisiin. Eräät aineet eivät hoidu keneltä tahansa. Kokemuksesta näitä ovat kielten opetus, lii-kunnan opetus, käsityönopetus ja musiikki. Siksi opettajien on vaihdettava tunteja. Ja aina on löydettävä joku opettamaan sitä luokkaa, jonka oma opettaja onkin menossa toiseen luokkaan ja sovit-tava, minkä aineen tunnin hän raaskii antaa pois. Onneksi meillä on joustava libero Hyvärisen Juha ja varsinaisena viimeisenä reservin huru-ukkona minä, jotka voidaan heittää paikkaamaan "koloja".
On kuulkaa SYSTEEMIT muuttuneet. Vielä 90-luvun alussa lukkari tehtiin eräänlaisilla legopalikoilla. Sitten naapurikoulun rehtori sai taivutettua minut kokeilemaan KURRE-tietokoneohjelmaa, ja hyvä että taivutti. Olen opetellut hyvin simppelin tavan käyttää ohjelmaa (ts. en kytke sitä Primuksen tietokantaan). Mahdollisuus tulostaa erilaisia lukkariversioita helpottaa paljon. Ohjelma on siitäkin nokkela, että se vartioi, ettei rehtori sijoita samaa opettajaa yhtä aikaa kahteen luokkaan. Niinikään ohjelmasta näkee, milloin mikin tila esim. TN- tai liikuntasali on vapaa.
Tämän kesäinen lukkari on minun osaltani jo kahdeksastoista. Ja aina tehtävää jännittää. LUKKARINTEKO on reksille jonkinlainen taidonnäyte. Hyvä lukujärjestys luo opettajille ja oppilaille paremmat mahdollisuudet onnistua työssään. Huono lukujärjestys saatetaan kokea jopa tahalliseksi kiusanteoksi, ja joka tapauksessa se harmittaa.
Mutta homma on oikeasti vaikea. Jostain päästä on aloitettava, ja hännässä on sitten aina vähemmän mahdollisuuksia – jollei pura koko pakettia. Muistissa on pidettävä yhtä aikaa montaa asiaa. Lasten päivät eivät saa olla lakisääteisiä pidempiä. Lapsilla ei saa olla hyppytunteja (eivät opettajatkaan niistä pidä, mutta niitä ei voi aina välttää).
Sitä paitsi lukkarin laatuun on monta näkökulmaa. ja valitettavasti ne ovat ristiriidassa keskenään. Lasten mielestä koulun pitäisi alkaa mahdollisimman myöhään, että he saisivat nukkua pitkään ja silti pitäisi päästä aikaisin pois. Monilla vanhemmilla on erityistoiveita aamu- ja iltapäivähoidon järjestelyjen vuoksi. Opettajilla on omat laatutoiveensa. Joku haluaa aina aloittaa varhaisin aamulla. Jollain voi olla henkilökohtaisia toiveita sekä opetettavien aineiden että tuntien sijoittumisesta viikolle.
Upeaa olisi, että jokainen saisi opettaa juuri omia vahvoja lempiaineitaan. Rexin on kuitenkin pidettävä huolta, että kaikki aineet lapsille opetetaan. Tavallisten "vaikeiden" aineiden lisäksi moni opettaja olisi valmis antamaan uskonnon opetuksen pois. Palkitusjärjestelmästä johtuen (meillä on ns. vieraissa uskonnoissa ulkopuoliset, useassa koulussa opettavat opettajat) kaikki luokanopettajat opettavat meillä kuitenkin uskonnon itse.
Usean koulun yhteiset opettajat ovat myös haaste. Heidän tuntinsa on sijoitettava juuri niille päiville, jolloin he koululla ovat. Pitkästä kokemuksesta ja paneutumisesta huolimatta aina minun lukkareihini on jäänyt kummallisuuksia, joita sitten ensimmäisillä kouluviikoilla on vielä oiottu. Siksi on hyvä, että koulutyö alkaa ns. luokanopetusviikolla.
MEILLÄ omat kiemuransa aiheuttaa vielä se, että olemme nyt jo kaksi lukuvuotta järjestäneet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen keskeisimmissä oppiaineissa: äidinkielessä ja kirjallisuudessa/matematiikassa ja englannissa niin, että he saavat itselleen sopivaa opetusta lähes kokonaan omassa ryhmässä (Viime vuodesta alkaen 3-4 luokat ns. skidikarhut ja 5-6-luokat ns. sinikarhut). Tästä seuraa, että nämä aineet pidetään samaan aikaan myös kotiluokissa. Tällaiset palkitetut tunnit sitovat aika paljon lukujärjestyksen tekijää.
Erityisen jännä on ollut tänä kesänä suunnitella kutosluokkien lukkaria, jossa kahden luokan opetus suunnitellaan toisiinsa kietoutuneena pakettina.
KOVIN, KOVIN VÄHÄN tukea lukujärjestyksen tekoon saa tutkimuksista. (Eikä muuten netistäkään. Google löysi vain muutaman sivun hakusanoilla "hyvä lukujärjestys" ja "hyvä työjärjestys", eikä niistä yksikään käsitellyt teemaa vakavalla mielellä). Tottakai rehtori haluaisi laatia luokkien työlle myös pedagogisesti kestävät puitteet. Näkemykset esim. siitä, pitäisikö opetusta antaa mieluummin kerralla pidempään vai paloina usean kerran viikossa, vaihtelevat. Itse uskon jo 36 vuotta sitten POPSiin kirjoitettuihin ajatuksiin hyvästä lukujärjestyksestä.
POPS-komitea oli hakenut työjärjestyksen (suomeksi lukujärjestys) laadintaan viitteitä oppimisen psykologiasta. Niinpä viikon rytmissä tulisi olla vaihtelua, ja päivittäinenkin työrytmi vaatii sitä. (Ts. päivien ei tulisi olla samanlaisia, samanpituisia ja tuntien seurata aina samassa järjestyksessä toim.huom.).
OPETUS ei ole kaikilla tunneilla yhtä tehokasta. Komitean mielestä (1) ensimmäinen tunti ei ole paras (komitea kehottaa käyttämään silloin opettajajohtoista tai yksilöllistä työskentelyä). Eikä hyvä ole ruokailutaukoa edeltäväkään tunti (meillä tunti 4). Vielä epäedullisempi on ruokailutauon jälkeinen tunti (meillä alkuopetuksessa joskus 4 ja ylipäätään 5). Liikuntaa ei saisi sijoittaa tälle tunnille. Ja kuten tiedetään päivän viimeisille tunneille tarvitaan jo väsymyksen vuoksi motivoivaa toimintaa. Siispä HYVIÄ, TEHOKKAITA TUNTEJA ovat vain tunnit 2 ja 3 !!! Komitea kehottaa sijoittamaan keskipäivälle ryhmätyötä ja yksilöllistä työtä.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Tehokkuus vaihtelee myös VIIKONPÄIVITTÄIN.(MA) Viikkoa ei ole mielekästä aloittaa raskaalla työpäivällä. (TI) Viikon toisena työpäivänä työteho on parhaimmillaan, ja siihen sopii rasittava ohjelma. (PE) Viikon lopulla tulisi siirtyä lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäiväohjelmaa käyttäen.
Mielenkiintoinen on komitean näkemys, että TIETOAINEIDEN tunnit tulisi sijoittaa peräkkäisiin päiviin, tukemaan toisiaan. Unohtaminen on sen mukaan nopeinta ensimmäisenä päivänä. Meillä varsinkin kieltenopetuksessa vallitsee toisenlainen käsitys.
Kuten arvata saattaa, tuollaiseen IHANNELUKUJÄRJESTYKSEEN ei oikein tällaisessa isossa koulussa ylletä. Esim. vapaaehtoisen ruotsin kielen tunnit on käytännössä sijoitettava joko ensimmäiseksi tunniksi aamuun tai viimeiseksi iltapäivään, jotta ei-ruotsinlukijoille ei tule hyppytuntia. Ymmärrettävästi nämä ajankohdat eivät ole kaikkein mukavimpia. Myös ulkoiset tekijät kuten pieni liikuntasali asettavat rajoja. Jos kieliä opetetaan pienissä ryhmissä, niinkuin hyvä on, ne eivät voi kaikki sijoittua tehokkaalle välille ti-to, eikä tehokkaille tunneille 2-3.
HYVÄ KUITENKIN, että komitea on asiaa pohtinut. Joku voisi oikeastaan pohtia asiaa uudelleen. Ehkä käsitykset ovat muuttuneet. Esim. viime lukuvuonna vilkasta keskustelua herättänyt kokopäiväkoulu edustaa uudenlaista lukujärjestysajattelua, jossa ns. harrastusaineet pitäisi keskittää pikemmin keskelle päivää kuin iltapäiviin.
28.7.2006
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja
Olisi varmaan hyödyllistä, jos jotkut tutkijat ottaisivat kopin Martin tuolloin heittämästä haasteesta pohtia lukkarinteon pedagogiikkaa. Miten eri aineiden tunnit oikeasti olisi fiksuinta sijoittaa.
Ja onko koko lukuvuoden samana pysyvä lukujärjestys mielekäs? Yläkouluissa ja lukioissa - ja joissain alakouluissakin- on siirrytty jaksolukuun - siis yhtäaikaa opetettavien aineiden määrää on vähennetty. Opetusta on siis keskitetty.
Pitäisikö tai olisiko mahdollista pohtia myös , mihin aikaan lukuvuodesta olisi kunkin oppiaineen "herkkyyskausi" ja milloin pidettynä monialaiset ja muut eheyttävät oppimiskokonaisuudet virkistäisivät ja syventäisivät koulutyötä parhaiten?
KOULUT astuvat nyt ensimmäistä kertaa Koronasyksyyn. Pitäisikö se ottaa huomioon myös lukkareissa niin, että lukuvuosi aloitetaan painottamalla kaikkien kriittisimpien taitojen opettelua ja niiden aineiden opetusta, joissa kaikkein eniten hyödytään koulun välineistöstä. Ja samalla tehtäisiin suunnitelmia, mitä taitoja ja oppiaineita oppii vähän helpommin mahdollisilla etäopetusjaksoilla.
Olen pohtinut lukujärjestys/työjärjestyskysymyksiä parissa muussakin lastussa. Tässä linkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti