Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 1: Opetuksen käsite

TÄSSÄ iässä kuulema katse usein alkaa  kääntyä tulevaisuudesta menneisyyteen. Voi olla. Minua ovat vanhat aatteet ja ajatukset kiinnostaneet jo  kauan. Myös omani.

KÄYN aika ajoin läpi  vanhoja muistiinpanojani ja blogikirjoituksiani.  

Viime viikkojen aikana pelastin varmuuden vuoksi talteen lastut  ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista ja ajattelin julkaista tässä silloin tällöin jonkin niistä uusintana. Tuleehan uusintoja radiosta ja tv:stäkin.

TÄMÄN ensimmäinen uusittava lastu on julkaistu 12.7. 2006 - siis about 14 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti harjoittelee käsitteen määrittelyä. Työn alla oli ilmeisesti jo tuolloin   teos 100 sanaa opetuksesta, joka ilmestyi vuonna 2008. 

Muutama kommentti lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Opetuksen sekava käsitemaailma osa III  

SÄÄENNUSTEIDEN perusteella tämä keskiviikkoaamu on upea, viikon kaunein. Ikkunasta näkyy kuitenkin toisenlainen sää. Joten tartunpa nyt tehtävään määritellä opetus deskriptiivisesti. Teen sen tässä ulkomuistista, koska digimuistiinpanoni ovat nyt Macin kanssa korjaamolla.

ENSIN muutama perustelu. Minun päässäni käsitteenmäärittely on jonkin ilmiön kuvaamista sanallisesti. Sana "opetus" ei ole käsite - se on käsitteen nimi. Käsite on sitä, mitä "opetus"-sanalla tarkoitamme. Käsite on siis sanan sisällön kuvaus. Käsitteen määrittely on ilmiön kuvaamista sanoilla, jotka täytyy määritellä sanoilla, jotka täytyy määritellä sanoilla… Käsitteen määrittely on aina lopetettava kesken, eikö niin?

MILLAINEN on hyvin määritelty käsite? Minusta käsitteen määrittelyssä on onnistuttu, kun ilmiö on tunnistettavissa määrittelyn pohjalta mahdollisimman helposti. Tunnistaminen voi tapahtua kahdella tavalla: joko niin, että määritelmässä oivalletaan jokin ilmiön ydinominaisuus tai luettelemalla silmät avaavia esimerkkejä. Arvostan itse määritelmiä, jotka ovat lyhyitä, ja joissa tarvitaan mahdollisimman vähän lisämäärittelyä kaipaavia sanoja.

Ja nyt sitten OPETUKSEN kuvailevaan, mahdollisimman yleiseen määritelmään. Esitän ensin määritelmän ja sen jälkeen selittelen hieman. 

"Opetus on (2) opettavan ja (3) opettelevan (1) yhteistoimintaa, jonka (4) tarkoituksena on, että opetteleva (5) oppii (7) halutun (6) asian." 

Yrjönsuuria lukeneet tunnistavat päälähteen.

MÄÄRITELMÄN ymmärtäminen edellyttää että seitsemän muuta sana ymmärretään samalla lailla. 

Määritelmän ydin (1) sana on YHTEISTOIMINTA. Yhteistoiminnan määrittelen Tuomelaa mukaillen toiminnaksi, jossa toimijoilla on yhteinen, tietoinen päämäärä ja he ovat jakaneet toimintaan loogisesti kuuluvat teot keskenään. Toiminnan tarkoitus on edetä kohti päämäärää. Toiminta voi olla fyysistä ja henkistä.

Opetus sijoittuu aikaan. Opetus alkaa, kun toiminta alkaa. Yhteistoiminnassa kaikkien toimijoiden toiminnan ei tarvitse alkaa yhtä aikaa työnjaon vuoksi. Näin opetuksen käsitteen piiriin kuuluu myös esim. opettajan opetuksen suunnittelu (preinteraktio) ja arviointi (postinteraktio). Opetus päättyy, kun toiminta päättyy. Toiminnan ei tarvitse jatkua keskeytymättä. Samaksi toiminnaksi toiminnan elementit liittää toiminnan päämäärä (tässä tapauksessa se tietty opittavaksi haluttu asia).

Yhteistoiminnassa on siis mukana vähintään kaksi osapuolta. Työnjako kuvastuu toimijoiden nimissä (2) OPETTAVA ja (3) OPETTELEVA. Kumpiakin voi olla opetuksessa myös enemmän. 

Yhteistoiminnassa opettava opettaa ja opetteleva opettelee, jotta tarkoitus ("että opetteleva oppii halutun asian") toteutuu. Roolijako opettavaan ja opettelevaan voi vaihdella. Koulussakin voi olla tilanne, jossa opettaja onkin opetteleva ja oppilas opettava. Mutta jos roolit vaihtuvat, ensin meneillään ollut opetus katkeaa ja sevaihtuu toiseksi opetukseksi, jonka tarkoitus onkin että uusi opetteleva oppii jonkin toisen halutun asian. Näin toiminnan kohde (asia) määrittää toiminnan rajat. Asiaa ei pidä kuitenkaan ymmärtää liian suppeasti.

Määrittelen opettelemisen kaikeksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on oppia jokin asia. Opetella voi monin tavoin esim. katsomalla, kuuntelemalla tai matkimalla sellaista, joka on jo oppinut halutun asian. 

Yhdyn Yrjönsuurien tapaan jakaa opettelu (he puhuvat opiskelusta) havaintojen tekoon ja niiden pohdintaan. Keskeinen osa opetusta on myös huolenpito oppijan halusta oppia asia. Opetteluun voi saada myös apua. Jos toinen ottaa tehtäväkseen auttaa toista opet-telussa, hän on opetuksessa opettava. Opettavan opettaminen on kaikkea toimintaa, jonka tarkoitus on auttaa toista opettelemaan haluttu asia. 

Opettaa voi monella tavalla esim. näyttämällä, puhumalla, tekemällä osaansa asian osissa jne. Yrjönsuurien mukaan opettava (he puhuvat opettajasta) voi auttaa kahdella tavalla avaamalla asioiden merkityksiä ja tankkaamalla opittavaksi halutun asian merkittävyyttä.

Seuraavaksi on aihetta tarkastella määritelmän sanaa (4) TARKOITUS. Toiminnalla on looginen päämäärä. Tässä tapauksessa se on, että opetteleva oppii halutun asian. Tarkoitus (intentio)viittaa tässä siihen, että on myös mahdollista, että opettamisesta ja opettelusta huolimatta opetteleva ei opi haluttua asiaa.

Opetuksen tarkoitus on siis (5) OPPIMINEN. Mitä on oppiminen? Oppiminen on opettelevassa tapahtuva prosessi, jonka seurauksena hän osaa halutun asian paremmin, syvemmin tms. kuin ennen oppimista. Oppiminen ei edellytä, että myös käytän oppimaani.

Oppiminen on aina jonkin (6) ASIAN oppimista. Asia voi olla tietoja, taitoja tai tahtoa. Kun olen oppinut tietoja, osaan tietää paremmin. Kun olen oppinuit taitoja, osaan tehdä jotain paremmin. Kun olen oppinut tahtomaan, tahdon jotain voimakkaammin. Tässä määritelmässä ei käytetä eksplisiittisesti sanaa tavoite, vaan asia. Oppiminen nähdään jonkin konkreetin sisällön oppimisena.

Oppiminen on aina jonkin (7) HALUTUN asia oppimista. Ilmaisu on määritelmässä tarkoituksellisesti passiivimuodossa. Kouluopetuksessa haluaja on yhteiskunta, joka luettelee halutut asiat tavallisesti virallisessa opetussuunnitelmassa. Arkisessa elämässä haluaja voi olla joko opettava (esim. äiti, joka haluaa, että lapsi ei polta tupakkaa) tai opetteleva (esim. lapsil, joka haluaa oppia ajamaan pyörällä).

SIINÄ SE NYT ON, mahdollisimman yleinen ja mahdollisimman vähillä sanoilla esitetty opetuksen määritelmä. Siitä on karsittu normatiiviset elementit, eikö niin. Määritelmä ei minusta sulje ulkopuolelleen mitään huomaamaani opetuksen ilmiöön kuuluvaa. Siihen mahtuu kouluopetus, tanssinopetus, kaverusten keskeinen soitonopettelu, futistreenit urheiluseurassa jne. Opetuksen käsitteen piiriin mahtuisi näin jopa itseopiskelu tarkoitukseen laaditun oppimateriaalin avulla. Tällöin opetuksen yhteistoiminnan työnjako ei perustu välittömään interaktioon kasvokkain.

12.7.2006

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Ei hassumpi yritys määritellä opetusta mahdollisimman yleisellä tasolla.   Käsiteen käsite oli ymmärretty, ja nimi kerrallaan  juoksutus toimii.  

14 vuotta myöhemmin huomaan kaipaavani  kahta opetuksen keskeistä käsitettä: tavoite ja vuorovaikutus arkikielen termien  haluttu ja yhteistoiminta rinnalle tai sijaan. Interaktio-termi toki vilahtaa viimeisessä virkkeessä. Juuri viime päivinä olen itse asiassa paljonkin pohtinut etäopetuskevään kokemusten vuoksi nimenomaan lähiopetuksen kompleksista vuorovaikutusta. Mikä kaikki  läsnäolemisen elementit vaikuttavatkaan opettajan varsinaisen instruktion lisäksi opiskeluun ja oppimiseen.

Niinikään tänään pohtisin  opetusta myös vallan käytön näkökulmasta. Kenellä on oikeus opettaa ja mihin se perustuu.

Ulkoamuistetusta paljon olin  siis velkaa nyt jo edesmenneiden Raija ja Yrjö Yrjönsuuren mainiolle teokselle: Yrjönsuuri, R., & Yrjönsuuri, Y. (1994). Opiskelun merkitys. Helsinki: Yliopistopaino.