 |
ONNEKSI tänään oli kalenterin mukaan huiluupäivä. Tosin oikeasti se piti käyttää loppuviikon ja seuraavan töiden ja kokousten suunnitteluun.
MUTTA palataan otsikkoon. Onnistuimmeko (kvartetti Hellström- Johnson- Leppilampi- Sahlberg) Jyväskylässä perehdyttämään "Onnistumme yhdessä" -tapahtumaan tuleet noin 400 opiskelijaa ja opettajaa yhteis- toiminnallisen oppimisen periaatteisiin ja käytännön menetelmiin?
EI ja kyllä.
Ei?
Kolmen 25 minuutin luennon vetäminen peräkkän olikin yllättävän vaativaa. Siinä sitä sai makua aineenopettajan työstä. Ja kun hiukka mutkikas tekninen koreografia Macin kytkemisineen, seinätauluineen (Prospectum) jne. vaati osan aivotilasta, sitä tosiaan tunsi tehneensä työpäivän.
Kiersimme kukin vuoronperään kolmessa eri salissa. Väleihin olisi kannattanut jättää vartin tauko, jotta edellinen sessio olisi ehditty sulatella alta pois, ennenkuin uusi vyörytys alkoi. Kahvilinjastoja olisi pitänyt olla useampia.
Loppuyhteenvedossa yksi osallistujista kysyi: Oliko tämä tapa järjestää seminaari meistä hyvä malli yhteistoiminnalliselle oppimiselle? Sisällöltään varmasti; kolme meistä oli aiheen suhteen tosi kovia nimiä. Mutta muodoltaan ei varmaankaan. Vaikka yritimme käyttää ryhmäporinoissa hyväksi kotiryhmän ideaa, yhteisen tiedon rakentamista, yhteenvetoja ja yhteistä, avointa arviointia.
Vänkä oli myös havainto, että kun luennoitsijana on neljä setää, raikkaissa päissä heräsi heti kysymys, miksi stagella ei ole yhtään naista. No oli siellä pienemmissä rooleissa heitäkin.
Kyllä?
Ratkaisu kutsua tilaisuuteen opiskelijoita ja kokeneita opettajia ja panna heidät sekaryhmiin, osui ja upposi. Tilat olivat hyvät. Eri salien hostit hoitivat hommansa timmisti. Kaffetta, pullaa ja mehua oli tarjolla. Ilmapiiri oli avoin, keskusteleva ja myös kriittinen. Jokainen meistä oli (näin yleisö kertoi) innostuneita YTOsta- ja se innostustus tarttui tosi moneen. Kirjaamme oli tarjolla erikoishintaan (15 €). Uutta teknologiaa hyödynnettiin viestiseinän lisäksi mm. lähettämällä kuvaa ja ääntä saleista toiseen. Pikkasen tekniikka huijasi, muttei paljon.
Twitterissakin heitettiin kommentteja: "Koulutuspäivä starttasi käyntiin herkullisella lauseella: Todelliset voittajat eivät kilpaile". - "Yhteistoiminnallisen oppimisen ydin on tunnesuhde! Mielestäni kulminoituu opettajaan!"- "Kunnon eväät johtamiseen! Kiitos!"
Pitkin päivää osallistujat saivat antaa palautetta. Päivän päätteeksi jokaista pyydettiin antamaan arvosana 1-10 väitteelle: Suosittelen yhteistoiminnallista oppimista kollegoilleni. Jakautuma oli todella vino positiiviseen suuntaan. Lähes puolet antoi arvosanan 10. Seuraavaksi yleisin oli arvosana 9. Liikemaailmassa lasketaan kuulema tyytyväisyysineksi summaamalla 10 ja 9 ja vähentämällä siitä 1-5. Mielenkiintoista.
Huomenna uusi päivä
Huomenna muuten tosi jännittävä päivä. Taivuin lopulta pitämään ops-iskun Auroran koulun opettajille ja koulunkäyntiavustajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti