Suomalaisen koulutusjärjestelmän tunnustetaan kuuluvan maailman parhaisiin. Ainakin se on vertailujen mukaan Euroopan paras. Viimeisimpien julkaistujen PISA-testitulosten mukaan oppimistulokset ovat Espoossa merkittävästi kansallisia tuloksia korkeampia kaikilla mitatuilla alueilla: matematiikka (painotettu osaamisalue), lukutaito ja luonnontiede.
Opetuksen järjestämisen koneisto on meillä siis viritetty taidokkaaksi ja tehokkaaksi. Varhaiskasvatus ja opetus toimivat Espoo-tarinan arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Espoo on panostanut opetukseen ja hyvä niin, sillä saavutetut tulokset kertovat sen kannattaneen. Espoolaiset vanhemmat arvostavat koulutusta ja lastensa mahdollisuuksia edetä valitsemalleen uralle. Tästä kertoo mm. se, että 69% peruskoulunsa päättäneistä jatkaa lukiokoulutuksessa.
Taloudellisten tehostamispaineiden vuoksi opetukseen käytettävä oppilaskohtainen kustannus on jo laskenut. Oppilasmäärä kasvaa vuosittain noin 750 oppilaalla, mikä jo sinällään vastaa lähes 6 000 000 euron kustannusta. Tätä summaa ei ole lisätty vuoden 2017 talousarvioesitykseen. Sisäisten kulujen kasvu, joka jo vuosia on ollut oppilaskohtaisen kustannuksen nousun selittäjä, on tulevankin vuoden budjetissa lähellä kolmea miljoonaa euroa. Tatu-ohjelman mukaiset sopeutustoimet näkyvät siis henkilöstömenoissa, eivät sisäisissä kuluissa.
Sekä perus- että lukiokoulutuksen osalta suunniteltu tuntikehysleikkaus on yhteenlaskettuna noin 7 %. Siihen sisältyy mm. erityisopetuksen jakotuntien poistaminen. Sen lisäksi vuoden 2017 talousarvioesitykseen kuuluu muitakin leikkauksia, kuten avustajapalveluiden vähentäminen 10 %:lla. Näiden leikkausten vaikutusten suuruusluokkaa voidaan kuvata neljän keskikokoisen peruskoulun lakkauttamisella ja 120 opettajatyövuoden vähentämisellä. Lisäksi oppilasmäärän kasvu on noin kahden koulun verran. Kokonaisuutta voi siis tarkastella toteamalla, että Espoo olisi jatkossa järjestämässä opetusta samalla määrärahalla, vaikka oppilasmäärä kasvaa noin kuuden uuden koulun verran. Suhteellinen muutos on samansuuntainen myös lukiokoulutuksessa.
Espoon valtuusto on useaan otteeseen kantanut huolta terveellisten ja nykyaikaisten koulutilojen riittävyydestä. Ehdotettu investointiohjelma kasvattaa korjausvelkaa ja vaarana on uusien ja kalliiden pakkoväistöjen tie, mikä jo nyt osaltaan selittää sisäisten kulujen ja tilavuokrien jatkuvaa mittavaa kasvua. Samanaikaisesti on muistettava metron myötä tiivistyvän ja kasvavan kaupungin jatkuvan oppilasmäärän lisäyksen myötä syntyvä vakava opetustilojen alimitoitus.
Suomalaisen – ja espoolaisen – varhaiskasvatuksen ja opetuksen laadun tae on sana ”luottamus”. Koulutetut ammattilaiset tekevät hyvin johdetun organisaation ja espoolaisten aktiivisten huoltajien kanssa joka päivä laadukasta työtään uudenkin opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Heihin voidaan todellakin luottaa.
Kysymys onkin, onko heillä mahdollisuus luottaa siihen järjestelmään, jonka käsiin on annettu valta taata laadukkaalle työlle taloudelliset toimintaedellytykset myös vuonna 2017. Toteutuessaan opetukseen kohdennettavat leikkaukset eivät ainoastaan osu kipeästi, vaan myös vahingoittavat pysyvästi tätä pitkäjänteisesti ja hyvällä yhteistyöllä aikaan saatua eurooppalaista luokkansa priimusta.
26.9.2016
Heli Haaro Matti Kangasniemi
Puheenjohtaja, EKOAY Sihteeri, EKOAY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti