Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, syyskuuta 23, 2016

Yksilöllisen oppimisen juuret pedagogiikan historiassa

HUOMISEKSI tulin ottaneeksi erilaisen koulutuskeikan.  Pia Lumpeen firma Finnoschool järjestää Helsingissä Propedagogy-seminaarin. Minun teemanani on "Yksilöllisen oppimisen juuret pedagogiikan historiassa".

EI teema  paha ole. Mutta  rouva Lumme on määrännyt näin: "Vahvistan vielä esiintymisesi (couchaustuokio, ei luento :) ... Tarkoitus on, että inspiroit osallistujia uuden opetussuunnitelman mukaiseen monipuoliseen, monimediaiseen, mielikuvitukselliseen ja vaikka mihin oppimiseen :)...  Toivon, että liikutat (monessa mielessä) n.100 päistä opettajayleisöä vankalla ja vahvalla asiantuntemuksellasi ja pedagogisella taitavuudellasi... "

ETTÄ ei siis luento.  Pitkään pohdin, miten ihmeessä selviän hommasta,  kun aika-akseli on yli 2000 vuotta ja aikaa 60 minuuttia.  Mutta päätin sitten, että mennään  yhteistoiminnallisella otteella. Tein listan mielenkiintoisista  historian poijuista, ja panen pienet ryhmät hakemaan itse tietoa. Nettihän on täynnä sitä ja dataa.

Noudatetaan  tiedonkäsittelyn kolmea vaihetta:  tiedon kerääminen (input: havainnointi, aistien käyttö ja kielelliset työkalut), tiedon työstäminen (elaboration eli analysointia, päättelyä, vertailua, johtopäätöksiä... ) ja tiedon tuottaminen (output. Tähän kuuluu myös työskentelyprosessin arviointi, ratkaisujen ja vastausten tarkastaminen).

Alkuun tulee pieni johdanto 1900-luvun alun  lapsikeskeisen pedagogiikan  kopernikaanisesta käänteestä. Lopuksi kukin ryhmää jakaa löytämänsä/keksimänsä ideansa (joko suullisesti tai emaililla)  ja ehdimme ehkä hieman myös reflektoida työtapaa.

Käytämme tätä blogilastua työvälineenä. Jos on tarpeen, liitän osuuteni jälkeen sinne coachin oman reflektion.





























Lista historiallisista poijuista tiellä kohti yksilöllistä oppimista 
  1. Luostarikoulu (keskiaika) ja pänttäys
  2. Johannes Comenius (1592- 1670)  ja  etukäteen lukeminen ja märehtiminen
  3. August Hermann Francken (1663–1727) laitokset ja vapaa eteneminen
  4. J.-J. Rousseaun   (1712- 1778 ) Emile
  5. Johann Pestalozzi (1746- 1827) ja havainnot
  6. Friedrich Fröbel (1782 - 1852) ja leikkilahjat, palikat
  7. J.V. Snellman (1806 - 1881) ja oman pään rakentaminen
  8. Hugo Gaudigin (1860 - 1923) oppilaiden vapaa henkinen toiminnallisuus
  9. Maria Montessorin  (1870 - 1952) Montessori-välineet. Yksilöllistetty opetus
  10. Elsa Köhler (1879-1940) ja omatoimisuus
  11. Johannes Käisin (1885- 1950) työohjeisiin perustuva työtapa
  12. Helen Parkhurstin (1887–1973) Dalton-plan
  13. Peter Petersen (1884-1952) ja Jena-plan
  14. Helen Parkhurst (1887–1973) ja Dalton-plan
  15. Carleton Washburnen (1889- 1968) Winnetka-plan
  16. Kirjekurssiopiskelun pedagogiikka
  17. Burrhus Skinnerin (1904 – 1990) opetusteknologinen ohjelmoitu opetus
  18. Oiva Louhisolan (1924–1997) keksimä INO-menetelmä (ohjattu opetus) 
  19. Verkkokurssien pedagogiikka
  20. Sugata Mitra ja tietokone seinässä
Coachin reflektio

Teimme melkein suunnitelman mukaan. Opettajia istui isossa salissa 9 rivillä, joten annoinkin joka riville kaksi poijua valittaviksi. Tiedonhaku ehdittiin tehdä 20 minuutissa. Otin kuitenkin myös suullisen purun, jossa paikkasin lyhyesti niitä poijuja, joita ei oltu valittu. Ylitin näin aikani 10 minuutilla.  Noloa.

Juoksuttajan näkökulmasta tunnelma oli tosi aktiivinen ja jopa iloinen.

Alla  ryhmien poimimia helmiä/ideoita. Yhtä tekstiä en saanut auki (Lukeminenedellyttää Microsoft 360 tunnuksia). Täydensin myös tähän joitain ajatuksia (harmaalla).

Tuntematon koulumestari
Luostarikoulu (keskiaika) ja pänttäys (MH)

" Luostarikoulu on  kidutuskammio, jossa ei kuulunut muuta kuin kepin viuhkinaa ja oppilaiden itkua ja vaikerrusta sekaantuneena opettajan  uhkauksiin.” - Erasmus Rotterdamilainen








Johannes Comenius (1592- 1670)  ja  etukäteen lukeminen ja märehtiminen
Comeniuksen ajatukset tuntuivat hänen aikakauttaan ajatellen hyvin mullistavilta, ja jäimme pohtimaan niiden ajankohtaisuutta nykypäivänä. Keskustelimme pitkään Comeniuksen arvoista, jotka on helppo allekirjoittaa 500 vuotta myöhemmin.
MITEN VOIMME SOVELTAA COMENIUKSEN OPPEJA?  ARVOT
1. tasa-arvo
Tätä pidetään itsestäänselvyytenä nyky-Suomessa, mutta koemme että yhteiskuntamme on murrosvaiheessa, jossa tasa-arvon ideaalia koetellaan. Pystymmekö ylläpitämään tasa-arvoa? Koska maailma on luokkahuoneemme, tasa-arvon ylläpitäminen on haaste.
Tasa-arvo on haasteen edessä myös siltä osin, että lapset saavat tänä päivänä hyvin erilaiset lähtökohdat kotoa lukemisen, digitaitojen, tunnetaitojen jne. suhteen. Miten vaalimme tasa-arvoa koulussa?
2. jatkuva oppiminen ja kasvu
Comeniuksen mukaan koko elämä on oppimista, ja hän näki tärkeänä että asioita lähestytään oppilaan ikäkauden ja hahmottamistavan mukaisesti. Tämä ajatus on ollut hänen aikanaan varmasti mullistava, ja nykyopettajalle sen pitäisi olla työn kulmakivi. Comenius keksi myös käyttää ”kaitsijoita” ja ”ylikaitsijoita” ja korosti yhdessä oppimista ja oppilaiden toimimista opettajina. Tätä ajatusta soveltaisimme tänä päivänä, kun työtavoissa korostuu itsenäinen tiedonhaku ja ryhmissä työskentely: oppilaiden taidot esim. tiedonhaussa ja tiedon rakentelussa ovat erittäin eritasoisia. Kun esimerkiksi tutkivaa opiskelua tehdään ryhmissä, ryhmällä voisi olla ihan ääneen nimetty ”kaitsija”, joka ohjaa muita ja jakaa osaamistaan työskentelyn suhteen.
3. maailma oppimisympäristönä
Comenius ajatteli, että koko maailma on oppimisympäristö. Oppimisen piti hänen mielestään olla vapaaehtoista ja nautinnollista. Tämä ajatushan on enemmän kuin ajankohtainen nyt, kun kaikki tieto ja koko maailma on oppilaiden saatavissa. Mielestämme nämä asiat liittyvät myös toisiinsa, sillä kun oppiminen on nautinnollista ja vapaaehtoista, oppilaalla on motivaatio myös etsiä tietoa kaikin mahdolllisin tavoin, ja toisaalta vapaus käyttää omia tapoja etsiä tietoa luo nautintoa. Informaaliset oppimisympäristöt tulevat yhä merkityksellisimmiksi.
Francke
August Hermann Francken (1663–1727) laitokset ja vapaa eteneminen
(puuttuu)

Francen laitoksissa (oppikouluissa) oppilaat saivat vapaasti itse määrätä opiskelun kulun ja luokkajärjestelmästä luovuttiin kokonaan.   MH







Rousseau
J.-J. Rousseaun   (1712- 1778 ) Emile (MH) 

Lapsen luonto lähtökohtana (toiminnan ja omien havaintojen tarve). Ei tietoa toisten välityksellä vaan luonnosta tekemiensä havaintojen avulla.  Tieto omien havaintojen  ja oman harkintansa tulos 

Asiat pitää oppia omatoimisesti, itse keksimällä ja ymmärtämällä. 







Pestalozzi
Johann Pestalozzi (1746- 1827) ja havainnot (MH)

Työpedagogikan ja omatoimisuuden apostoli. Tieto syntyy havainnoista, jota edellyttää aktiivista omaa toimintaa ei vastaanottamista. 


Friedrich Fröbel (1782 - 1852) ja leikkilahjat, palikat
OIVALLUS:
Motivaation herääminen välineitä käyttämällä!
Opettaja/ohjaaja antaa lapselle mieleisiä/luontaisia leluja/välineitä/pelejä, joilla pyrkii saavuttamaan halutun oppimiselle asetetun tavoitteen, esim. Pokemonit
Opettaja antaa välineet, oppilas oivaltaa omalla tavalla, omassa tahdissa.
J.V. Snellman (1806 - 1881) ja oman pään rakentaminen
RYHMÄ 1
1. J. V Snellman ja oman pään rakentaminen
2. Suomalainen pedagogi. Koulun kehittäjä
3. Löydämme tietoa:
Google-haku
-Snellman museo
-Filosofia.fi
-pedagogiikkaa.blogspot.fi
Wikipedia
Soittamalla kollegalle (historianopettaja)
Hakusanoilla
-Snellman
-Oman pään rakentaminen
-Snellman pedagogiikka
-Snellman omatoimisuus
-Pienten lasten pedagogiikka

Löydökset: Snellman ja yksilöllinen työskentely
Kasvatuksen päämääränä oli sivistys. Sivistys oli prosessi, ja näin ei voida antaa luetteloa tiedoista tai kyvyistä, jotka yksilön tulisi hallita ollakseen sivistynyt.
Snellmanin mukaan tieto on omaksuttavissa vain uudelleen tulkinnan ja tuottamisen kautta. -> Konstruktivisti. Omat tuotokset tärkeitä, tieto pitää rakentaa.
Jos kasvavalle halutaan itsenäinen kyky kehittää kulttuuria, silloin kasvavalla pitäisi olla vapaus itsenäiseen ajatteluun. -> Opettaja ei anna valmiina. Omaa ajattelua vaativia tehtäviä.
Snellmanin mielestä koulu onnistui tehtävässään, kun oppilas rakastui tiedonhankintaan.  Eli tehtävien pitää olla motivoivia ja
RYHMÄ 2
Ajatuksia J.V. Snellmannilta:
- Koulun tehtävä on auttaa ymmärtämään ja tuntemaan oma taustansa, jonka päälle kaikki kasvu ja sivistys rakentuu
- Yksilön tiedot ovat sivistystä vain jos tieto on itsenäisesti hankittua, ajateltua ja yksilölliseksi kokonaisuudeksi muokattua (ei siis vain jonkun toisen ajatusten toistamista)
- Sivistyminen on tietämistä ja järkeä, mutta toisaalta myös toimintaa humaanisuuden hyväksi
Gaudig
Hugo Gaudigin (1860 - 1923) oppilaiden vapaa henkinen toiminnallisuus (MH)

Ei opettajan esitelmöintiä, kyselyä eikä oppikirjoista pänttäämistä.  Oppilaat organisoidaan työhön tekemään itsenäisesti tehtäviä.  Opettajan tehtävä vain tukea, opastaa ja ohjailla.  

Demokraattista, oppilaiden ja opettajan vapaata keskustelua. 

” Uusi kouluelämä asettaa pedagogisen ajattelun ja toiminnan keskipisteeksi oppilaan ja hänen kehittymässä olevan persoonallisuutensa eikä opettajaa, niin kuin on ollut tapana tähän asti.” - Hugo Gaudig


Maria Montessorin  (1870 - 1952) Montessori-välineet. Yksilöllistetty opetus
Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. ”Auta minua tekemään itse”
Montessoripedagogiikka perustuu lapsen kehityksen tukemiseen huomioiden hänen erityiset kehitys- ja herkkyyskaudet, tendenssit sekä vastaanottavaisen mielen.
Herkkyyskaudet
● kielellisen kehityksen herkkyyskausi
● liikkeen koordinaation herkkyyskausi
● järjestyksen herkkyyskausi
● aistien kehittämisen herkkyyskausi
● sosiaalinen herkkyyskausi
vastaanottaivainen mieli= lapsi ottaa vastaan vaikutteita eri tavoin kuin aikuinen Montessori-välineistö
● kokeilujen pohjalta syntynyt systemaattisesti järjestetty kokoelma välineitä, joiden avulla lapsi voi toimia omien edellytystensä pohjalta
● auttaa lapsen oman ajattelun käynnistämistä, oivaltamista ja edesauttaa lapsen itsenäistä, yksilöllistä ja luovaa oppimista
● jaottelu arkipuuhiin, aistimateriaaleihin, äidinkieleen ja matemaattisiin välineisiin sekä kulttuurin välineisiin
Oppimisympäristö
● Valmisteltu ympäristö
○ mahdollisimman luonnollinen työympäristö
○ vastaa lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta
○ suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen
kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta.

Montessorileikkikoulussa tila on suunniteltu toimivaksi järjestämällä montessori- ja muu välineistö aiheittain eri alueisiin: Käytännön elämän työtehtäviin, aistialueisiin, matematiikkaan, kieleen, ympäristöön ja kulttuuriin liittyvät välineet on järjestetty kukin omille paikoilleen. Välineistö on sijoitettu lasten korkeudella oleville avonaisille hyllyille, jotta lasten on mahdollista ottaa itse välineet ja myös palauttaa ne paikoilleen. Välineet ovat aina samoilla paikoilla ja jos järjestystä halutaan muuttaa, se tehdään pitkien lomien aikana.
● Aikuinen auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on kiinnostunut
● 0-3-vuotiaat
Alle 3-vuotiaille tarkoitettuja montessoriympäristöjä kutsutaan pienten yhteistöiksi. Pienten yhteisöissä ympäristön osa-alueet ovat motoriikkaharjoitukset, kieli ja arkipuuhat. Työn tekeminen on tärkeämpää kuin työn tulos. Itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja hyvän itsetunnon kehityksen tukeminen ovat erityisen tärkeitä pienille lapsille.
● 3-6-vuotiaat
Montessoriryhmä koostumus pyritään pitämään sellaisena, että siinä on tasapuolisesti 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Järjestely perustuu Montessorin huomioon, että eri-ikäiset lapset voivat antaa toisilleen paljon. Vanhemmista lapsista otetaan mallia ja nuorempia autetaan. 3-6 -vuotiaiden ympäristön montessorivälineistö jaetaan käytännön elämän töihin, aistivälineisiin, äidinkielen, matematiikan sekä kulttuurin alueen välineisiin.
● Muut ikäryhmät 6-12-vuotiaat
12–18-vuotiaat
Idea 1: Eri-ikäiset lapset tukevat toistensa oppimista.
● Esim. kummitoiminta
● sosiaalinen harjoittelu tärkeää
● ikäryhmät ja luokkatasot ylittävää oppimista
Idea 2: Omassa tahdissa oppiminen
● yksilöllinen oppiminen
● omaehtoinen oppiminen
● “pakollisten” tehtävien jälkeen oman kiinnostuksen kohteet
● Oppilaan itsearviointi korostuu
Idea 3: Aikuinen järjestää oppimisympäristön niin, että se tukee lapsen herkkyyskautta.
● koulujen, luokkien, käytävien jne. kalusteet ja oppimisvälineet
● oppimispelit
● avoimemmat oppimisympäristöt
● ajatusta tukeva ilmapiiri (koulu/luokka/ryhmä)
Elsa Köhler (1879-1940) ja omatoimisuus
itävaltalainen aktiivisuuspedagogi
opetusjärjestelyn perustana lapsen aktiviteetti
keskeinen käsite luova työ
päämääränasettelu: aikaansaannosten tarkastelu ja itsekritiikki
oppilaan yksilölliset taipumukset
4 tekijää kasvatustilanteessa: lapsi, ärsyke, aikuinen ja ryhmä
luova opetustapahtuma tavoitteena
jokainen oppilas omassa tilanteessa, leikin tasolta luovaan työhön reitti jokaisella erilainen
luova tyyppi, työtyyppi, järjestymätön tyyppi
sosiaaliset suhteet vaikuttavat luokan työskentelyn kautta oppilaan kehitykseen
Huomiot omaan opetukseen/ohjaukseen:
Oppiminen tapahtuu leikin ja luovan työn kautta, voimme luoda ryhmään tunneilmaston, jossa luova työ on mahdollista
Käis
Johannes Käisin (1885- 1950) työohjeisiin perustuva työtapa
(puuttuu)

”Omatoimisuuden periaate on koko koulun uudistuksen keskeisin kysymys”
3  omatoimisuuden astetta:                                
1. aktiivinen työ omassa tahdissa
2. yksilöllinen työ, johon kuului itsenäistä valintaa ja vapautta toimia oman harrastuksensa ja voimien mukaan, 
3.  täysin vapaa toiminta, jossa lähtökohtana olivat harrastukset, toiveet,  ajatukset, tahto.

Työohjeet- Tehtäväkortit
Työkirjat
Oppilas saa auttaa toveria 


Petersen
Peter Petersen (1884-1952) ja Jena-plan (MH)

Petersenin pedagogiikassa ryhmätyö muistutti  hiljaista työskentelyä. Oppilaat tukivat toinen toisiaan,  vanhemmat neuvoivat nuorempia. Lopuksi kokoonnuttiin yhdessä tarkastelemaan tuloksia ja oppimaan niistä.


Työtapavalikossa keskeinen oli  itsenäinen opiskelu. Jena oli vaiteliaisuuden koulu: Puhutaan vähän ja työskennellään hiljaa itsenäisesti ja omatoimisesti.  Järjestystä pidetään yllä sovituilla merkeillä.

´"Vanhan koulun” opettaja on lapsiin ylhäältä alas  katsova koulumestari, joka tuntee sääliä  pienten tietämät-tömyyttä kohtaan ja ylpeyttä siitä, että juuri hän opettajana nostaisi lapset ylös tuosta epätäydellisyyden tilasta.´  - Peter Petersen


Helen Parkhurst (1887–1973) ja Dalton-plan


 http://www.daltoninternational.org/
• Oppilaiden opinto-ohjelmat perustuvat heidän omiin tarpeisiinsa,
kiinnostuksen kohteisiinsa ja kykyihinsä
• Opiskelutaidot kehittyvät
• Opettajien omien erityisosaamisten hyödyntäminen tehokkaasti




Carleton Washburnen (1889- 1968) Winnetka-plan
Jaettu kahteen osaan
Perustaidot: lukeminen, laskeminen ym. yksilöllisesti
Oppilaalle tärkeiden asioiden haltuunotto ryhmissä, ei arvioida
vuosiluokattomuus
opettajan piti olla käytettävissä
Ideoita:
Opetus voidaan jakaa yksilöllisesti ja yhdessä tehtäviin juttuihin: yksilöllistä etenemistä perusasioissa (lukeminen, laskeminen, kontrolloitiin tarkoin) ja yhdessä luovat jutut (taide, kirjallisuus, musiikki, draama, liikunnalliset aktiviteetit) oman intohimon mukaan, joita ei arvioida
keskustelua, oppilaat oppivat toisiltaan
ohjaaminen omatoimiseen tehtävien tekemiseen ja tarkastamiseen
Kirjekurssiopiskelun pedagogiikka (MH)

Opiskelua omaan tahtiin kirjeiden välityksellä. 
Suosittu tapa opiskella kotona silloin kun opiskelijalle sopii. 

(1) Opintokirjeet (materiaali ositettu),  
(2) Koe,  
(3) Tarkastus...
(Y) Todistus

Burrhus Skinnerin (1904 – 1990) opetusteknologinen ohjelmoitu opetus
RYHMÄ 1 
Mitä muistimme/tiesimme: skinneriläisyys
rottakoetyyppi
behaviorismin isä
eläinkoulutuksessa edelleen kova sana: koirat ja hevoset
Mitä löysimme ja saimme selville verkoistosta (internetin ihmeellinen maailma ja opettaja/kouluttajakollegat)
Rottakokeilla testattiin palkitsemista ja rankaisua
Skinnerin laatikko: eläin painaa nappia ja saa palkinnon.
ärsyke -reaktio -seuraus -kaava
hyvät/pahat/neutraalit seuraamukset riippuen eläimen toiminnasta
tavoitteena lisätä positiivista käytöstä ja vähentää negatiivista käytöstä
Lastenhoitolaatikko
Skinnerin oma tytär koehenkilönä
Lapsi oli laatikossa, ei päässyt pois, mutta näki ympäröivän maailman
Eläinkoulutuksessa seurausten nelikenttä:
Käytöksen todennäköisyyden lisääminen ja vähentäminen (operantti ehdollistuminen)
Riskinä ns. opittu laiskuus eli koulutettava saa palkinnon ilman selkeää syytä, jolloin toivottu käytös vähenee. Sama riski on olemassa mielivaltaisessa rankaisemisessa.
Toisena riskinä ns. opittu välinpitämättömyys eli koulutettava ei reagoi lainkaan käskyttämiseen joko käskyn väärinymmärtämisen tai liiallisen käytön vuoksi. Eläimen mielivaltainen palkitseminen ja rankaiseminen aiheuttaa myös opittua välinpitämättömyyttä.
ulkoinen ja sisäinen vahvistaminen: sisäinen vahvistaminen on eläimelle mieleinen asia (leikki tai ruoka), ulkoinen ei niinkään mieleinen palkinto (hevoselle ruoka) tai rangaistus

Kritiikkiä
ulkoinen oppiminen, oppijan sisäinen maailma jäi vähemmälle arvolle
teoria oli liian yksinkertainen, toimi laboratorio-olosuhteissa, mutta ei enää oikeassa, monimutkaisessa maailmassa
luovuus, omatoimisuus, kriittisyys, ymmärrys, henkinen kasvu eivät kuuluneet behaviorismiin, joten tämän vuoksi oppisuuntaa ei hyödynnetty
teoria hyvin yksiulotteinen, Skinner pyrki luomaan käytökseen lainalaisuuksia käytöksestä
Vaikutusalueet
kielioppiteoriaan
kielten opiskeluun  
Miten voisimme soveltaa käytännössä
Sosiaalinen kasvatus: Kun käyttäydyt hyvin, pärjäät ryhmässä, kun käyttäydyt huonosti, tulee seurauksia (palkkio/rangaistus)
Skinnerin ajatus siitä, että yksilön toimintaan vaikuttaa ympäristö: koulukontekstissa ohjattava oppilasta välillä keskittymään omaan toimintaan
Miten oppimisessa voidaan hyödyntää palkitsemista? Esimerkiksi pelillisyys motivaationa, pelin rakenteessa oltava mahdollisuus myös kärsivällisyys (pelin palkinnot vaativat aina enemmän työtä pelaajan edetessä)
Selkeät näkyvät osatavoitteet, lapselle tehdään oppimisprosessia näkyväksi
pilkotaan asiaa lapselle näkyväksi, myös osa-alueittain (ryhmässä toimiminen, sisältötavoitteet)
lapsi pystyy ottamaan selkeämmin vastuuta omasta oppimisestaan, kun tavoitteet ovat näkyvillä
Ajatusmallina oppilaat pyrkivät usein ajattelemaan hyvin skinneriläisesti: kun joku toimii tavalla x, he saavat aina seurauksen y (auttaa opettajaa hahmottamaan oppilaan ajattelua), esim. kannattaako ponnistella opiskelun eteen
RYHMÄ 2
Ajatuksia itsenäisestä työskentelystä

Skinner 1904-1990  USA
2. Ehdollistuminen, behaviorismi
3. hakusana skinner googlessa, soitto ehkä koulupsykologille
4. sovellettavissa:
- palkitseminen (hyvän käyttäytymisen vahvistaminen),
- samoin rankaiseminen
- oikeaan suuntaan olevan käytöksen vahvistaminen tuottaa nopeammin tuloksia, kuin tarkan käytöksen vaatimus
Ohjelmoidussa opetuksessa oppimistehtävä jaettiin osatehtäviin, joihin liittyi tehtävä. Tehtävän suoritusta seurasi välitön vahvistus (positiivinen oppilaan suorituksen ollessa oikea tai negatiivinen suorituksen ollessa ei-toivottu). Skinner korosti positiivisen vahvistamisen merkitystä ja ohjelmoidussa opetuksessa oppijaa johdateltiin usein oikeaan vastaukseen vihjeiden (esim. sanan ensimmäinen kirjain tai lauseen ensimmäinen sana) avulla. Nykykoulussa esim. ekapeli, sanomapron bingel.
Ohjelmoidun opetuksen kehitykseen vaikutti myös vaikea opettajapula ja siitä johtunut tarve säästää opettajia sellaisiin opetustehtäviin, joissa persoonallinen ohjaus ja kosketus ovat välttämättömiä. Toisaalta ovat myös kaupalliset intressit vaikuttaneet tämän opetusmenetelmän leviämiseen.
Keskeisiä käsitteitä
Ehdollistuminen
Reaktion vahvistaminen (reinforcement)
Ohjelmoitu opetus 
RYHMÄ 3
B. F. Skinner oli Yhdysvaltalainen psykologi, kirjailija, keksijä ja runoilija. Hän on syntynyt vuonna 1904, kuollut 1990. Hän kehitti ehdollistumisen teorian eläinkokeiden perusteella. Hän tutki mm. rottien ja kyyhkysten oppimista. Hänen mukaansa oppiminen tapahtuu toiminnan seurausten kautta. Skinnerin oppeihin kuuluu väline-ehdollistuminen. Teorian mukaan positiiviset vahvisteet edistävät oppimista, kun taas negatiiviset vahvisteet heikentävät sitä. Luokkatilanteessa opettajan antama palauta kannustaa oppilasta oppimaan, kun taas palautteettomuus johtaa siihen, että opiskelija luovuttaa ja kadottaa motivaation. Skinner erotti kaksi oppimisen lajia klassisen ehdollistumisen ja välineoppimisen. Skinner puoltaa hyvää ja yksilöllistä palautetta.

Oiva Louhisolan (1924–1997) keksimä INO-menetelmä (ohjattu opetus) (MH)

Oppikirjaan liitetään tehtäviä, jotka oppilas tekee ja  tarkistaa itse.  Uuteen voi siirtyä, kun edellinen on ratkaistu oikein.
Ohjatun opetuksen tunnin vaiheet :
(1) motivointi,(2) instruktio, (3) kysely, (4) luenta,  (5) tehtävät ja (6) niiden tarkastus. (7)Kotitehtävät


Verkkokurssien pedagogiikka (MH)


Verkkokursseilla on usein tällainen rakenne: 

(1) Materiaali ositettu verkkoluentoja.. videoita… 
(2) Oppimistehtävät 
(3) Tarkastus..
 (X)… Verkkohjausta
(Y) Todistus

Sugata Mitra ja tietokone seinässä
RYHMÄ 1 
Reikä seinässä ja tietokone luokassa
Minimaalisen puuttumisen pedagogiikka
Ryhmän vaikutus
Internet
Ei opettajaa, vaan samanikäinen mentori, joka oli kiinnostunut siitä, mitä oppilaat olivat saaneet selville
Opettajallakaan ei ole kysymyksiin vastauksia
Luetun ymmärtäminen, informaation etsiminen ja analysointi
Kielellä tai koulutuksella ei ollut vaikutusta oppimiseen
Kolmessa kuukaudessa lapset oppivat ilman opettajaa käyttämään tietokonetta monipuolisesti
Opettajat kertoivat lasten suoriutuvan entistä paremmin koulutehtävistä
Maailma muuttuu “mitä minulla on tai ei ole” -maailmasta sellaiseksi, jossa “minä tiedän tai en tiedä”
Tieto on vahvempi valuutta kuin materia, tieto on valtaa

http://youtu.be/HE5GX3U3BYQ  
Miten voisimme soveltaa?
Oppilaat voivat missä aineessa tahansa tehdä tämän saman
Esim. kirjallisuushissassa tutkia kirjailijoita ja heidän merkitystään ja vaikutusta nykyään
Luottamus oppilaisiin! Annetaan aikaa projektin kehittymiselle ja luotetaan siihen, että jotain syntyy
Monialaisissa projekteissa annetaan oppilaille vastuu keksiä itse oma työnsä sisältö ja työtapa. Uusi OPS!
Maailma muuttuu “mitä minulla on tai ei ole” -maailmasta sellaiseksi, jossa “minä tiedän tai en tiedä”
Digarit mentoreina
RYHMÄ 2
-intialaissyntyinen tutkija Britanniassa
-”vähäisen puuttumisen kasvatus”
-koe: Intian slummialueiden liepeille tietokonenäyttöjä ja hiiriä, jotka lapset omatoimisesti löytävät. Läsnä lasten ikäinen 14-vuotias lapsi, joka on kiinnostunut lasten puuhailuista koneilla. Tarkoituksena selvittää, oppivatko lapset molekyylibiologian sisältöäjä vieraalla kielellä ilman opettajaa. Tulos: oppimistulokset eivät eronneet englantilaisen eliittikoulun vastaavista (jossa opiskeltu opettajajohtoisesti samat teemat).
-kiinnostus, kyselyt, selitykset
-Käytössä:
1. oppilaiden vaikutus
2. tietokone käytössä
3. Oppilailla mahdollisuus vaihtaa ajatuksiaan ja oivaltaa yhdessä
-OPS:n tulisi sisältää vain:
1. luetun ymmärtäminen
2. informaation etsintä ja analyysi
3. rationaalisen uskomusjärjestelmän kehittäminen
-Opettajan rooli muuttuu dramaattisesti!
-epävarmuusalue kasvaa
-kysymysten uudelleenmuotoilu
-astuus sivuun ja katsoo kuinka oppiminen tapahtuu
-Kysymyksiä:
-Miten saada opiskelijat jaksamaan kokoaikaisesti ainoastaan omaan aktiivisuuteen liittyvää opiskelua (raskasta!)
-Johtuiko slummilasten motivaatio älyllisten virikkeiden vähyydestä?? Miten olisi suomalaisessa virikeähkykoulussa?


Ei kommentteja: