Pitäisikö koulussa viihtyä? Ensimmäinen osa

MEDIASSA ja myös sosiaalisessa mediassa on viime viikkoina käyty keskustelua kouluviihtyvyydestä. Rauno Haapaniemi kirjoittaa teemasta omassa blogissaan.

AJATTELIN tällä kertaa perehtyä teemaan oikein kunnolla. Asiaa on paljon, ja siksi jaan pohdinnan osiin.

(1) Tässä ensimmäisessä osassa pyörittelen viihtyys-sanaa ja lopulta haastan sen.
(2) Toisessa osassa tarkastelen kouluviihtyvyttä koulukasvatuksen päämääränä tai periaatteena ja pohdin sen taustalla olevia arvojännitteitä.
(3) Kolmannessa osassa esittelen teoreettisia näkemyksiä ja empiirisiä tuloksia kouluviihtyvyyden, motivaatio  ja oppimistulosten välisestä yhteydestä.
(4) Viimeisessa osassa  esitän kantani otsikon kysymykseen.

Mitä viihtyvyys-sanalla  tarkoitetaan?

Ajatus siitä, että koulussa tulisi viihtyä, ei ole uusi. Itse idea löytyy ainakin jo Quintilianukselta. Sanasta viihtyä tiedetään vähemmän.  Viihtyvyys on epäilemättä johdettu verbistä viihtyä.  Samasta verbistä on johdettu myös sana viihtyisä. Etymologisista sanakirjoista termiä ei löydy. Viihtyä- sanan sanakirjamerkityksiä taitaa olla kolme:
(1) tuntea olonsa (määrätilanteessa tai -ympäristössä) miellyttäväksi, mukavaksi, kotoiseksi, viihtyisäksi Esim. Viihtyä kotona. Viihtyä hyvin, huonosti. Viihtyi työssään. Hän ei viihdy missään.
(2) viipyä viihtyen. Esim. Vieraat viihtyivät [= viipyivät hyvin viihtyen] pikkutunneille asti.
(3) eläimestä tai kasvista: menestyä. esim. Eläin, joka ei viihdy vankeudessa. Vain etelärannikolla viihtyvä koristepensas.

Viihtyisä (ympäristö/yhteisö) on avoin, kiinnostava, kodikas, kunnioittava, lämmin, osallistava, pakoton, positiivinen, reilu, rento.  Epäviihtyisä  on ikävä, kielteinen, kuormittava, kylmä, ongemallinen, päätä kivistävä, stressaava, tylsä.

Kouluviihtyvyys - oikea sana?

Linnakylä ja  Malin (1997,112) ovat määrittelevät kouluviihtyvyyden kouluelämän laaduksi eli oppilaiden kokonaisvaltaiseksi viihtymiseksi sekä myönteisten että kielteisten kokemusten kannalta erityisesti koululle tyypillisissä tehtävissä. Määritelmässä on kehämäisyyttä.

Viihtyvyys kuvaa siis tunnekokemusta jostain paikasta, tilanteesta tai ihmisjoukosta. Tunnekokemukset ovat tärkeitä.  Jostain syystä tuo sana kuitenkin kantaa lisämerkityksiä, jotka  kuormittavat sitä. Jos työntekijä  kirjoittaa hakemukseen, että hän hakee viihtyisää työpaikkaa, työnantaja lukee siitä halun päästä helpolla. Jos opettaja kertoo korostavansa luokassaan kouluviihtyvyyttä, osa vanhemmista epäilee, että jaaha- tässä luokassa ei lapsilta vaadita mitään.

Uusi normaali ja viihtyvyys

Uusi normaali on käsite, jolla kuvataan maailman nopeaa

muutosta, ennen muuta vuoden 2007-2008 talouskriisin jäl-

keen. Monella  muullakin alalla - esim. perhemuodossa 

vanha normaali väistyy, kun uusi (esim. uusioperhemalli) 

yleistyy. 

Minulla on sellainen tunne - en tiedä- että viihtymisen tarve on aikaisemmin liitetty  vapaamuotoisiin tilanteisiin. Nyt kun elämämme on muuttunut, ja arki ja vapaa sekoittuvat, puhumme "uuden normaalin" aikana yhä useammin myös työstä ja koulusta viihtymisen kaltaisilla sanoilla.

Moni joka puhuu viihtyvyydestä taitaa sittenkin tarkoittaa isompaa asiaa, kuin vain mukavaa oloa. Veikkaan, että hyvinvointia.  Perinteisesti hyvinvointikäsitteellä on tarkoitettu ihmisen sosiaalisen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Hyvinvointi ilmenee laajasti ottaen onnellisuutena, elämään tyytyväisyytenä ja positiivisena mielialana.

Näiden kolmen hyvinvoinnin alan rinnalle on jokin aika sitten tuotu pedagogisen hyvinvoinnin käsite. Se voidaan mieltää osaamisen hankkimiseksi niin, että samalla voidaan hyvin. Sillä viitataan siihen hyvin- ja pahoinvointiin, jota syntyy pedagogisissa tilanteissa - siis opiskeltaessa.  Ilmiötä on myös tutkittu muun muassa haastattelemalla opettajia ja oppilaita heille myönteisesti ja kielteisesti merkityksellisistä tapahtumista.

Pedagoginen hyvinvointi ei rajaudu hyvän olon tuottamiseksi. Se haastaa kehittämään pedagogiikkaa, joka luo positiivisia tunnekokemuksia, tukee oppimisen prosesseja ja edistää yksilön kokonaisvaltaista kehitystä. Pedagogista hyvinvointia edistävät tunnetuki ja opetuksellinen tuki. Palautteella ja onnistumisilla on tässä iso merkitys.

Kouluviihtyvyyden käsite saattaa ohjata huomiota  jopa itse hyvinvoinnin kannalta toisarvoisiin asioihin. Jos  tavoitteena on (vain) oppilaan viihtyminen, loogisesti opettajan toimintaa kuvaava verbi  on silloin saada viihtymään eli viihdyttää.  Se on minusta liian kunnianhimoton käsite.