ESITTELEN tätä Koskenniemen kirjaa jo toisen kerran. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1953. Kuusi vuotta sitten innostuin toisesta painoksesta, joka ilmestyi vuonna 1959. Tämä 4. painos on tarkistettu laitos. Peruskoulu-suunnitelmat olivat pitkällä Kouluuudistus-toimikunta oli juuri julkaissut mietintönsä. Ja jo neljän vuoden kuluttua ilmestyi klassikko Didaktiikka. Peruskoulua varten.
TÄMÄ kirja oli siis tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka olivat päättäneet ruveta toisen asteen - siis silloin oppikoulun ja ammattikoulun opettajiksi.
MIKSI? Opetuksen päämäärä
Koulun ja sen opettajien tehtävänä oli Koskenniemen mukaan tietenkin huolehtia siitä, että sen oppilaat saavuttavat tietyt normit, standardimitat, jotta voi täyttää tuon ajan tehtäviä. Mutta tämän lisäksi monesti yhtä tärkeää oli avustaa kasvavaa hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan.
Toisen asteen koulun tehtävä on ennen muuta pyrkiä ihmisen kasvattamiseen. Hyvän ihmisen kasvattamiseen. (vrt. Rousseau)
Tärkeitä tavoitteita on myös itsekuri. Työrauha on vain välitavoite - itsekuri on lopullinen tavoite.
Opettajaa tarvitaan opetuksessa. Opettajan tehtävä on osoittaa mikä on oppimisen arvoista. Häntä tarvitaan myös neuvomaan, miten työ on suoritettava.
MITÄ: Opetuksen sisällöt
Koskenniemi ei ota kantaa eri oppaineiden keskinäiseen arvoon. Sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa. Oppikoulussa oli tuolloin voimassa vuoden 1941 oppiennätykset. Mutta niitä on karsittava vastaamaan oppilaiden edellytyksiä. Ja: Emme opi koulua vaan elämää varten.
Koskenniemen mukaan Yhtä tärkeää kuin taito suorittaa opintoja opettajan antaminen ohjeiden mukaan, on taito asettaa itselleen tavoitteita ja suunnitella työnsä sekä taito punnita, onko nuo tavoitteet saavutettu. Tässä Koskenniemi oli aikaansa edellä.
MITEN: Opetuksen menetelmät
Koululla on kolme keinoa kasvattaa: oppiaines, koulun työ- ja elämäntapa sekä opettajan vaikutus ihmisenä.
Voimassa oli myös vuoden 1941 metodiset ohjeet.
Koskenniemi korostaa menetelmien monipuolisuutta.Erilaiset tavoitteet edellyttävät erilaisia opetusmenetelmiä. Hän jäsentää karkeasti, että luokka on opettajan johdolla yhteisessä työssä tai luokka jakaantuu työhön, joilloin kullekin oppilaalle tai oppilasryhmälle on omat tehtävänsä. Tähän jakoon uppoavat sitten kaikki koskeniemeläiset työtavat, joita hän esittelee erikseen. Tässä muutama poiminta hänen ajatuksistaan:
- Kyselevä opetus ei ole kuulustelua vaan sillä on opastava ja kehittävä tarkoitus.
- Kyselevää opetusta kannattaa kehittää kohti vuoropuheista opetusta (ja opetuskeskustelua). Kysymysten on oltava kielellisesti huoliteltuja. On osoitettava oliko vastaus oikein. Pään nyökkäys ok
- Opettaja voi selostaa tai näyttää tai esittää
- Opettaja toimii eräänlaisena tulkkina. Hän kääntää kuultua tai luettua esitystä oppilaiden tajuamalle kielelle
- Ryhmätyö on hyvä työtapa: Kumppani on tehokas apuopettaja. Tärkeä vaihe on töiden koonta.
- Kertaaminen on tärkeää. Myös oma-aloitteisesti.
- Palkinnot ovat ok. Rangaistukset eivät. Voimassa oli vuoden 1872 koulujärjestys.
- Huumori on myös keino
- Hyviä keinoja ovat myös välittömät kokemukset mm. retkillä
- Valmistavat toimenpiteet - raekuuromainen kuulustelu
- Perehtyminen- tehtävän ilmoitus, perehtyminen jaksoittain osista kokonaisuuteen johtavaa tietä. Lopuksi kokoaminen.
- Harjoitus: kotitehtävä selvästi.
Hyvä opettaja
Poimin kirjasta hyvän opettajan ominaisuuksia. Kokosin tällaisen listan.
HYVÄ(LLÄ) OPETTAJA(LLA) (ON)
- Aineenhallinta - ja hän pitää omasta aineestaabn
- Huumorintajua
- Integratiivinen menettelytapa (ei autoritäärinen)
- Myönteisyyttä, joka on oppimisen pääedellytys.
- Kasvattaja tahtoo tai ei
- Päättäväinen
- Sisäinen kutsumus
- Sovittaa opetuksen oppilaille (karsii oppiaineksen juuri käsillä olevan oppilasparven edellytysten mukaiseksi)
- Aloittaa opetuksen siitä, missä oppilas on
- Tietynlainen etäisyys
- Oikeidenmukainen
- Oma persoonalinen ote työhön (se on parasta, mitä opettaja saa aikaan)
- On kiinnostunut oppilaiden harrastuksista
- Oppilaan tuntemusta
- Pitää oppilaista
- Suunnittelee tuntinsa. Tunnin tehtävä on tietty oppikirjan katkelma.
Kirjoittajasta
Matti Koskenniemi oli tämän painoksen ilmestyessä kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistoilla. Hän kirjoitti opetusoppeja kahdelle opettajasukupolvelle: sodanjälkeiselle peräti kaksi kappaletta ja peruskoulujärjestelmään siirtyneelle sukupolvelle vielä yhden yhdessä Kaisa Hälisen kanssa.
Olen tässä blogissa esitellyt hänen ajatuksiaan useassa lastussa. Tässä linkkejä niihin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti