Lähes 70 vuotta sitten ilmestyi arkinen opetusoppi, joka johdatti nuoria ihmisiä kansakoulunopettajan työhön. Teoksessa on paljon samaa kuin Koskenniemen samoihin aikoihin oppikoulun ja ammattikoulun opettajille kirjoittamassa Opetuksen taito- kirjassa.
KOULUN JA OPETTAJAN TEHTÄVÄT
Koulun ja opettajien tehtävä oli kahtalainen: Kasvavan auttaminen hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan on monesti yhtä tärkeää kuin hänen valmistamisensa tulevan ajan tehtäviin ja hänen valmistamisensa elämäntehtävänsä täyttämiseen. Edellisessä oppilaita johdatettiin tarkkaamaan omia taipumuksiaan ja kannustettiin oppilaita kehittämään omia taipumuksiaan.
Opettaja oli kasvattaja - tahtoi tai ei. Hän ei voinut tyytyä vain oppilaiden tietojen ja taitojen kehittämiseen ja siirtää muihin persoonallisuuden puoliin kohdistuvaa vaikuttamista vanhempien tai nuorisojärjestöjen tehtäväksi.
Kirjoittajien mukaan koulu/opettaja vaikuttaa kolmella tavalla:
- millainen opettaja on ihmisenä
- miten hän opettaa
- miten yhteinen elämä koulussa on järjestetty
OPETUS
Kansakoulussa opetussuunnitelma syntyi kansakoulun omassa piirissä komiteamietinnön pohjalta. Sitä ei anneta ylhäältä päin. Kansakoululla tai paikkakunnan kansakoululaitoksella oli vapaus järjestää opetussuunnitelma haluamallaan tavalla. Opetuksen autonomia oli suomalaisen kansakoulun erikoispiirteitä.
Ikiaikaisesta läksytyksestä irtisanoudutaan: Tunnilla oppilaiden on opiskeltava eikä valmistauduttava oppikirjan kotona tapahtuvaan lukemiseen
Niinikään herbartilaisesta näkemyksestä irtisanoudutaan. Oppiminen ei ole vain mielteiden keräämistä ja järjestämistä. Lasten koulutyö ei ole opetuksen seuraamista. Heidän opiskelunsa on olennaisinta opetustilanteessa. Opetus on myös opintotyötä.
Opettajan työ ja oppilaan työ muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Opetus on tekijöiden mukaan suurelta osin opettajan ja oppilaiden yhteistyötä, jossa jälkimmäisten aloitteellisuudella on tärkeä sija.
PÄÄMÄÄRÄ
4. painoksen aikaan kansakoululaki oli jo voimassa 1957 kansakoululaki. 1§:
” Kansakoulussa annetaan kansalaisille tarpeellinen peruskoulutus. Kansakoulun tulee kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.”
Vuoden 1950/1952 kansakoulun opetussuunnitelmassa käsiteltiin kansakoululle asetettavia tavoitteita edellistä yksityiskohtaisemmin. Kansakoulun tehtävä luonnehditaan kasvatukseksi persoonallisuuteen, eheän ja hyvän ihmisen kasvattamiseksi.
Päämäärässä oli kaksi osaa: Yksilöllinen päämäärä oli sivistysharrastuksen herättäminen (viritetään valmius..luodaan edellytyksiä...) ja vakiinnuttaminen. Yhteisöllinen kasvatustavoite oli humaanisuus ja keskinäinen rakkaus (on totuttava...on totuttava sopeutumaan...valmennusta elämään aikuisten yhteiskunnassa..oppilasta on valmistettava).
Kirjoittajat korostavat koulun tehtävää kehittää kaikipuolisesti oppilaiden persoonallisuutta.
Oppilaat oli totutettava järjestykseen ja siisteyteen. Heissä oli herätettävä kunnioitusta uskonnollisia arvoja kohtaan. Oppilaat oli johdateltava rakastamaan isänmaataan ja olemaan suvaitsevia vieraiden kansojen jäseniä kohtaan.
AINES
Oppituntien lisäksi arkitoimetkin olivat osa koulun kasvatustyötä kasvattavia: välitunti, ruokailu, kirjojen ja opetusvälineiden hoitaminen...
MENETELMÄT
Kirjassa esiteltiin konkreettisesti Koskenniemen klassinen työmuotoluokitus.
Opettajakeskeiset työmuodot. Opettaja on sekä opiskelun alkuunpanija että työn kulun ohjaaja. Vastuu työn sujumisesta on selvästi opettajalla.
Esittävä opetus. Opettaja kertoo tai luennoi luokalle, joka tarkkaavaisesti seuraa esitystä. Sen välittäjänä voi myös olla radio tai elokuva. Työmuoto edellyttää kiintoisaa aihetta ja/tai kehittynyttä oppilasainesta, hyvää yhteyttä opettajan ja oppilaiden välillä. Opettajan on osattava käsitellä kuuntelijoille ajankohtaisia ongelmia.
- Opettaja: kertoo, kuvailee, selostaa, lukee, näyttää
- Oppilaat: kuuntelevat, katseleva
- Esim. satutunti ala-asteella, kuvaus Kolumbuksen Amerikan-retkestä
Kyselevä opetus. Opettaja perehdyttää luokkaa uuteen asiaan toisiaan seuraavien kysymysten avulla. Niitä tai niihin annettuja vastauksia pohtimalla oppilaat ovat mukana asian käsittelyssä. Tällainen älyllinen ponnistelu on kehittävää. Vaikeutena on kysymysten sovittaminen eri tasolla olevien oppilaiden kyvyn mukaisiksi.
- Opettaja: kyselee, kehottaa, arvostele
- Oppilaat: vastaavat, täydentävät, selostavat, arvostelevat
- Esim. 10 kertomisen säännön johtaminen laskennossa, pespektiiviopin alkeiden käsittely
Yhteinen harjoitus. Opettaja johtaa luokan harjoitusta oppilaiden suorittaessa yhteisiä tehtäviä. Työskentely tapahtuu joko samanaikaisesti, yhden rintaman työnä tai yksilöllisesti mutta määräaikaan mukautuen.
- Opettaja: määrää, näyttää, seuraa ja neuvoo työtä, arvostelee tuloksia.
- Oppilaat: suorittavat, kysyvät neuvoa
- Esim. sanelukirjoitus, lauluharjoitus
Oppilaskeskeiset työmuodot. Luonteenomaista, että työn eteneminen jopa joskus sen suunnitteleminenkin ovat osittain oppilaiden aloitteen ja harrastusten varassa. Vastuuta työn sujumisesta on oppilaiden harteilla.
Yksilöllinen työskentely. Työtä välittömästi ohjaavan opettajan sijassa ovat hänen laatimansa tai muualta ( esim. oppikirjasta) saadut työohjeet. Oppilaat voivat valita erilaisia tehtäviä ja edetä työssään edellytystensä mukaisesti.
- Opettaja: antaa tehtäviä. ohjeita ja neuvoja, seuraa työtä., arvostelee tuloksia
- Oppilaat: ehdottavat ja valitsevat tehtäviä, suorottavat niitä, pyytäät ja antavat neuvoja, arvostelevat tuloksia.
- Esim. vapa kirjoitus- ja kuvitustehtävä, idätyskokeen tulosten tutkiminen
Oppilaiden esitykset. Oppilaat suorittavat valinnaisia esityksiä toistensa kuultavaksi ja nähtäväksi ja harjaantuvat samalla itse. Esitys voi olla yksittäis- tai joukkosuorituksia tai yhteistoiminnalista ( näytelmä), kaikissa tapauksissa esitettäävää eläydytään ja ilmaisussa varmistutaan.
- Opettaja: avustaa suunnittelussa, seuraa ja neuvoo harjoitusta, rohkaisee, osallistuu tulosten arvosteluun
- Oppilaat: suunnittelevat ja harjoittavat, esittävät, arvostelevat suorituksia.
- Esim. lausunta, kuoroluku
Ryhmätyöskentely. Luokan tehtävä jaetaan yksityisten oppilasryhmien suoritettavaksi, jolloin oppilaat osallistuvat suunnitelman tekoon ja työnjaosta päättämiseen.. Eri ryhmien saamat tulokset kootaan lopuksi esitystehtävien ja yhteisen keskustelun avulla hyödyntämään koko luokkaa
- Opettaja; osallistuu suunnitteluun, antaa ohjeita ja seuraa työtä., osallistuu tulosten arvosteluun ja johtaa niiden kokoamista
- Oppilaat: suunnittelevat työtä, suorittavat työnjaon, työskentelevät tosiaan auttaen, esittävät tuloksia ja keskustelevat niistä
- Esim. sammakon kehityksen tutkiminen, erilaisia virsia virsikirjassa
Yhteistoiminnalliset työmuodot. Niissä ei ole nähtävissä selvää vastuunjakoa työn etenemisestä, vaan tilanne on suuressa määrin yhteinen.
Opetuskeskustelu. Opettaja ja oppilaat saavat esittää tietojaan ja käsityksiään; he ovat keskustelijoina tasavertaisia. Oppilaiden osuus aiheen käsittelyssä jopa valinnassa on tärkeä. Keskustelussa pyritään yhteisesti omaksuttuun tavoitteeseen.
- Opettaja: johtaa ( useimmiten) keskustelua, tekee ehdotuksia ja yhteenvetoja ja antaa ohjeita.
- Oppilaat: johtavat ( joskus) keskustelua, osallistuvat siihen
- Esim. Miten voisimme ilahduttaa äitiä? Miten pääsisimme myöhästymisistä?
Juhla. Tilanteen vire työntää opettajan johto-aseman taka-alalle ja liittää kaikki läsnäolijat yhteen, sityä varmemmin mitä enemmän myös suunnittelu on ollut yhteistä.
- Opettaja: osallistuu suunnitteluun, ehdottaa, neucvoo, avustaa harjoituksia, seuraa esityksiö
- Oppilaat osallistuvat suunnitteluun, harjoittelevat, esiintyvät ja seuraavat esityskiä.
- Esim. äitienpäiväjuhla, vanhempien kokouksen ohjelma.
Lapsen persoonallisuuteen vaikuttaakseen opettajan oli toimittava persoonallisella tavalla.
Monia kasvatustehtäviä opettaja sai suorittaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Hänen oli itse ratkaistava, koska ja missä yhteydessä hän koettaa vaikuttaa oppilaisiin ja miten hän sen tekee.
Didaktiset periaatteet
Olin tunnistavinani tekstistä seuraavia didaktisia periaatteita (tavoitteia, joilla on jykevä asema)
Aineksen muokkaus oppilaille sopivaksi /motivaatio
Oppiaines oli sovitettava oppilaiden mukaan. Toisaalta oppiaineksen valinnassa on otettava huomioon ne vaatimukset, joita muut koulut ja yhteiskunta asettavat. Se, mitä koulussa opiskellaan, muodostelee oppilaitten ajatusmaailmaa. Se riippuu ratkaisevasti siitä, tajuavatko oppilaat opittavien asioiden merkityksen ja koskettavatko ne riittävästi heitä.
Työskentely saatettava vastaamaan lapsen kehitysasteen luonnetta ja edellytyksiä. Esim. taloudellinen ajattelutapa transponoidaan lapsenkokoikseksi = käyttää säästeliäästi koulutarvikkeita.
Elämänläheisyys
Havainnollisuus
Johdonmukaisuus
Kaiken, mitä luokassa tapahtuu, on oltava saman johtoaatteen mukaista.
Kokonaisuuden vaatimus
Tunnin on oltava kokonaisuus. Oppitunnissa eroteltiin seuraavat vaiheet.
- valmistautumisvaihe - kuuluu raekuuroimainen kertaus 169
- omaksumisvaihe - jaksoissa - jäsentely taululle
- harjantumisvaihe
- kertaaminen ja harjoittaminen
- kokonaisuus
Oppitunneista muodostuu sarja.
Kotitehtävät
Tärkein osa opinnoista on suoritettava koulussa (kk:n ops 1950/1952) Kotitehtävät on suunniteltava.
Kurin ja tytörauhan periaate
Kirjoittajat jakavat käsistyksen: Kuriton koulu on vedetön mylly. Mutta he myös pohtivat, mistä järjestyshäiriöt johtuvat: Syynä voivat olla hankalat oppilaat syynä (vai epätyydyttävä asema luokassa), vaikea luokka syynä ( ei ole sulautunut yhteen, taistelua vallasta) mutta myös opettaja (komenteleva opettaja, liian helpot tai vaikeat tehtävät, kuivaa yksinpuhelua, huono suunnittelu)
Lapsen/lapsuuden kunnioitus
Lapsi elää enimmäkseen nykyhetkessä.
Mielihyvän periaate ”kiva”
Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta.
Onnistumisen periaate
Työn onnistuminen kiihottaa sen tekijää ponnistelemaan.
Oppilaan tuntemus
Oppilaisiin on tutustuttava myös sellaisina kuin he ovat toistensa parissa ollessaan (luokkana).
Osallisuuden periaate
Tunteeko oppilas itsensä tarpeelliseksi? Oppilaiden omat pyrkimykset on opetuksessa riittävästi otettu huomioon.
Sosiaalisuuden periaate
Oppilaat ovat sekä yksilöitä että yhdessä luokka. He ovat erilaisia joukossa ollen kuin yksin. He ovat myös erilaisia eri henkilöiden seurassa. Oppilas on osa luokkaansa ja siitä riippuvainen. Koululuokkaan sisältyy väkeviä sosiaalisia voimia. Johtajat ovat ”avainoppilaita”(aito johtaja tai valtias).
Tavoitteisuus
Niin opettajan kuin oppilaitten on tiedettävä, mihin pyritään (yksi tapa: antaa työlle nimi).
HYVÄ OPETTAJA
Hyvä opettaja on paitsi opintojen johtaja myös kasvattaja. Hänellä on esikuvan vastuu - pukeutumista myöten.
Opettaja on aina näyttämöllä. Moni silmä tarkkailee hänen ulkonaista esiintymistään ja asuaan. Opettaja antaa oppilailleen tässä suhteessa hyvän tai huonon esimerkin. Siisti, puhdas ja hillitty puku sekä kunnossa olevat jalkineet ynnä puhdas nenäliina voivat tuntua itsestään selviltä vaatimuksilta. Valitettavasti ei aina pidetä yhtä selvänä, että vastakkaiset piirreet haittaavat opettajan työtä. Näissä asioissa ja myös henkilökohtaisen puhtauden osalta koululla on tärkeä kasvatustehtävä, joka tosin on vaikea siksi, että kotien mahdollisuudet ha vaatimukset poikkeavat suuresti poikkeavat toisistaan. Vain opettaja, jonka oma ulkoasu ja siisteys ovat moitteettomat, voi saada oppilaat omaehtoisesti huolehtimaan ulkoasustaan.
Hyvä opettaja toimii persoonallisella tavalla. Opettamisen taito on suurelta osin improvisaation taitoa. Toki tarvitaan perussuuntauksen suunnittelu: tunnin päätarkoitus, mistä työ aloitetaan ja mihin päädytään, mikä on opettajan ja mikä on oppilaiden osuus työssä. mihin tapaan työtä tehdään. Valmistautumista eri mahdollisuuksien varalle.
TAITAVA OPETTAJA on varmaan ollut aikanaan tosi tärkeä teos. Yhä siitä huokuu aito opettajuuden arvostus. Tuntuu, että kovin vähän uutta ja merkittävää oli tuolloin keksimättä. Ja paljon siinä esitetystä odottaa yhä toteuttajia.
Sananen tekijöistä
Varmaan siksikin oli hyvä ottaa kirjoituskumppaniksi tuore Heinolan seminaarin johtaja Antero Valtasaari.
Antero Valtasaari (1908-1976 ) oli kouluneuvos ja kokenut seminaarinlehtori ja rehtori. Hän oli myös monipuolinen kulttuuripersoona, taitava puheenpitäjä ja teatteriohjaaja sekä tuottelias oppi-ja kurssikirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti