Aurola, E., Alikoski, J. ja Tamminen, K. (toimituskunta). (1968). Kasvatuksen kentältä. Juhlakirja Matti Koskenniemen 60-vuotispäiväksi 16.12.1968. Helsinki: Otava.
ITSE olin silloin 14-vuotias ja ehkä pahimmassa murrosiässä. Teoksessa L. Arvi. P. Poijärvi ilmeisesti Koskenniemen avustuksella kuvailee ikäkautta hauskasti:
" Murrosikäiset elävät nuoruusiän lievää psykopaattista aikaa. He pyrkivät olemaan aikuisia, mutta eivät siihen vielä pysty... Peittävät epävarmuuttaan rehvastelulla. Ovat arkoja arvostaan. Lapselliseksi leimaaminen on heille myrkkyä. Seksuaaliset mielikuvat ja tunnelmat myllertävät mielessä. Katsekin on yleensä sisäänpäin käänynyt. Esteettiset asiat kiinnostavat, samoin vähitellen suuret elämänkatsomuskysymykset. Murrosikäiset ovat jankuttajia ja purnaajia, mutta uskollisia ystäviä, jos myönteisesti ja motivoiden rakentaa työyhteyttä heidän kanssaan riippumatta siitä, että joutuu silloin tällöin käyttämään koviakin otteita, jos ne ovat aina oikeudenmukaisia ja hyvin motivoituja."
KIRJASSA on 368 sivua, ja useita kymmeniä eri pituisia artkkeleita. Niiden teemoina ovat Matti Koskenniemen esittelyn lisäksi didaktiikka, eräät oppimisvaikeudet, filosofian opetus, kampusperiaate, kansakoulun historiaa, kasvatustavoitteet ja opetussuunnitelman tavoitteet, korkeakoulupedagogiikka ja - politiikka, opettajan rooliopettajanvalmistus, opetustaidon arvosana, oppikoulujen historianopetus, perheen vaikutus koulumenestykseen, taloudellisuuskasvatus Metodeista esitellään pedagogista demografiaa, regressioanalyysiä ja sosiometriikkaa ja mainitaan Koskenniemen DPA-hanke. Parissakin artikkelissa kuvaillaan kokeilukoulutoimintaa - kirjoitan niistä oman lastunsa.
Kirjan artikkelien perusteella kasvatustieteilijöiden mielenkiinnon alue oli varsin laaja: eri oppiaineiden historiasta lukusokeuteen - ja kovin erilainen kuin esim. kasvatus-lehdessä nykyään. Tietokoneet oli juuri saatu käyttöön, ja perinteisten metodien rinnalle oli nousemassa mm. faktori- ja regressioanalyysit.
Kirjoittajina on tuttuja nimiä: Johannes Alikoski, Karl Bruhn, Urpo Harva, Veikko Heinonen, Kaisa Hälinen, O.K.Kyöstiö, Erkki Lahdes, Arvo Lehtovaara, Paavo Malinen, Erkki A. Niskanen, Veli Nurmi, R.H. Oittinen, Matti Peltonen, L.Arvi P. Poijärvi, Urho Somerkivi, Aune Torniainen, Antero Valtasaari, Inkeri Vikainen, Ja lisäksiminulle vieraampia, oman aikansa tärkeitä vaikuttajia: Eelis Aurola, Kai von Fieandt, Väinö Heikkinen, Yrjö Lehti ja Kalevi Tamminen. Aikakautta kai kuvaa, että mukana on vain kolme naistutkijaa.
Matti Koskenniemestä lyhyesti
Erityisen vaikutuksen Koskenniemeen teki reformipedagogi Peter Petersen ja Jena-plan. Siinä tavoitteena oli kehittää yhtä aikaa yksilöä ja sosiaalista velvollisuudentuntoa. Jena-kouluissa laadittiin monipuolisia työtapoja sisältäneet viikkosuunnitelmat ja käytettiin ryhmiä. Osassa kouluja oppilaat muodostivat ryhmät vapaasti. Luokissa oli eri ikäisiä oppilaita.
Koskenniemi julkaisi kansakoulun opetusoppinsa vuonna 1944 ja 1946 . Niissä tärkeää ei ollut niinkään tiedot kuin kyky hankkia niitä ja soveltaa niitä oudoissa elämäntilanteissa. Teosta on pidetty vedenjakaja uuden ja vanhan pedagogiikan välillä. Juurrutus myös onnistui - joskin hitaasti- muuttamaan kouluopetuksen käytäntöjä Soinisen opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeiseen ja yhteistoiminnalliseen suuntaan.
Koululuokka oli Koskenniemelle pienoisyhteiskunta. Koskenniemi yhdisti omassa didaktiikassaan oppilaskeskeisyyden ja sosiaalisen kasvatuksen. Jälkimmäinen oli elementti, jota hän piti kaiken koulukasvatuksen ja opetuksen perustana.
Lisää Matti Koskenniemestä löytyy esim. aiemmista lastuistani:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_28.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/12/matti-koskenniemi-100-symposium.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2015/12/oppilasarvioinnin-kehittamisideoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/opetuksen-tehokkuuden-salaisuus.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/jaahyvaiset-koskenniemelle.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/kansakoulun-opetusoppi-osa-2.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/01/koululuokan-pienoisyhteiskunta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
Kasvatuksen kenttä 50 vuotta sitten
1960-luvulla elettiin ratkaisevaa vaihetta, jossa suunniteltiin ja valmisteltiin siirtymistä rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskouluun. Ajat olivat myös hankalat. Oppikoulut pursuivat oppilaista. Oli pulaa opettajista ja huoneistoista.
Teoksessa ei taida olla sanaakaan peruskoulun vastustuksesta, joka oli kuitenkin varsinkin yksityiskoulujen puolella vahvaa. Sen sijaan Veli Nurmi käsittelee Teiniliitton vuonna 1967 julkaisemaa kirjoitusta. "Kasvatuksellisen perusnäkökulman uudistaminen", jota Lahdeksen mukaan moni varttunut kansalainen piti suorastaan järjettömänä. Teinit esittävät siinä rajoittamatonta kasvua. Kasvavien tulisi itse saada valita ihanteensa, arvonsa, käsitteensä ja käyttäytymisensä. Kasvattajien ja koulujen tulisi luoda suotuisa ympäristö vapaalle itsenäiselle kasvulle sekä antaa virikkeitä.
Opettajainvalmistus
Peruskoulu-uudistus oli siis vahvasti tulossa. Maahan oltiin samaan aikaan luomassa uudenlaista opettajainvalmistusjärjestelmää. Omassa atikkelissaan L. Arvi. P. Poijärvi hahmotteli tulevan opettajanvalmistuksen arki-ideologiaa. Hänen mukaansa luokanopettajien valmistuksessa sovellettiin jo tuolloin teoreettisia oivalluksia elävään oppilasmateraaliin opetusharjoittelun yhteydessä. Aineenopettajain valmennus oli hänestä jäänyt puolitiehen - se kohdistuu vain tietyn oppitunneilla käytettävän opetuskaavan harjoitteluun jokseenkin sellaisenaan -ja mikä pahempaa- erilaisten oppilasyksilöiden opettamiseen.
Keskeistä oli muuttaa opettajien asenteita:
" Tulevan opettajakasvatuksen uusi, keskeinen tehtävä on johdattaa opettajakokelaat
myönteisesti ja arvostavasti näkemään oppilaansa, rakentamaan sopuisaa ja ymmärtämyksellistä, mutta ehdottomasti hyvässä järjestyksessä toimivaa työyhteyttä ja työtoveruutta kasvattiensa kanssa. Mikäli he ovat aineopettajia, vapautumaan oman aineensa hirmuvallasta, onhan tämä aine vain tasavertainen osa opiskelurintaman kokonaisuudesta."
Poijärvi (ilmeisesti Koskenniemen kokemuksiin vedoten) esitteli konkreetteja ohjeita opettajien kouluttajille:
- Oikea asennoituminen oppilaisiin on uudistuvan koulun avainkysymys
- Kunnon opettajalle ja kasvattajalle kuuluvan asennoitumisen voi oppia (Matti Koskenniemi)
- Oppitunneilla tiheästi toistuvia lyhyitä kirjallisia ”kontrollikuulusteluja”, jotta voidaan saada selvyys luokan tilanteesra. Lisätehtäviä. Tukiopetusta.
- Ennen kirjallisia kokeita kontrollikuulusteluin varmennettua kertausta.
- Oppitunneilla kuuntelijat mukaan opetuskeskusteluun ja tilaisuuden tullen oppilasryhmen työskentelyyn.
- Kokelaat mukaan luokanvalvojan tunneille.
- Aineopettajille harjoitustunteja myös muissa aineissa
- Kukin vuorollaan välituntivalvojana
- Kouluateriat hauskoja kontaktitilaisuuksia
- Koulunkerhotoimintaan osallistuminen pakolliseksi kokelaille.
- Edustus kouluneuvostoon
- Mukaan päästävä opettajainkokouksiin
Didaktiikka
Yksi kirjan teemoista oli didaktiikka. Erkki Lahdes kehitteli omassa artikkelissaan ideaansa didaktiseksi kokonaiskäsittelystä. Hänen mukaansa monet opettajat hahmottavat opetusta kaksivaiheisesti: 1. tietojen antamiseksi (opettaja) ja 2. niiden mieleenpainamiseksi (oppilas). Tässä Lahdes esittelee oman kehitelmänsä opetuksen vaiheista:
- Tietojen antaminen= informaatio (oppilas lähtee havainnoista kokoamaaan tietoja)
- Tietojen jäsentely (= tietomassan käsittely mielekkäiksi osiksi, tekeminen ymmärrettäväksi )
- Harjaantuminen = tietojen ja taitojen tekeminen pysyviksi yli tämän hetken, tietojen muistiinpainamista, taitojen automatisoitumista
- Soveltaminen, tietojen ja taitojen mielekäs käyttö uudessa tilanteessa. Ongelmanratkaisukyky
Tuoreita ajatuksia?
Poimin kirjasta muistiin yhä tuoreita ajatuksia opetuksesta:
ARVIOINTI
" Tavoitteita voidaan käyttää opetuksessa kriteereinä ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on ilmaistu riittävän selvässä, yksiselitteisessä muodossa." – Kaisa Hälinen
" Kynä- ja paperikokeilla ei kuitenkaan voida mitata läheskään kaikkea, mitä koululuokassa tapahtuu." – Kaisa Hälinen
"Ylimalkaiset määritykset kuten ”kunnon kansalainen”, ”hyvä ihminen” tai harmoninen persoonallisuus” ovat pelkästään formaalisia. Sisällys jää riippumaan tulkinnasta." – Erik Ahman
"Asteikonkäytötä tulisi kontrolloida nykyistä järjestelmällisemmin." – Johannes Alikoski
” Kansakoulut tarkoittivat jokaiselle kansalaiselle välttämättömän pohjasivistyksen antamista kotikasvatukseen nojaten. Niiden tuli parhaansa mukaan kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.” – Kansakoulun järjestysmuodon perusteita koskeva laki 1923
" Oppilaissa oli herätettävä vakavaa harrastusta kehittymään itsenäisesti ajatteleviksi, moraalisesti korkealla tasolla oleviksi kunnon kansalaisiksi." – Opetussuunnitelmakomitea (1948)
"Sivistäminen ei tarkoitta valmiiden tietojen jakamista vaan se on lähinnä muodollista, oppilaan kehkeytyvien voimien kehittämistä ja hänen tarpeidensa tyydyttämistä." – Kansakoulukomitea (1950)
"Opettamisen asemasta koulun tulisi antaa oppilailleen ennen kaikkea tiettyjä perstavanlaatuisia taitoja ja tietoja, ohjata heitä omasumaan tehokas opiskelutekniikka sekä juurruutta heihin halu oppia jatkuvast uutta."– Peruskoulukomitea I osamietintö (1965)
" Kulttuuri-ihminen: kykenevä omaksumaan itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman
kasvanut yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa kehittynyt ehjäksi itsenäiseksi ja arvostelukykyiseksi persoonallisuudeksi." – Koulunuudistustoimikunta (1966)
OPPILAIDEN PEDAGOGINEN ROOLI
"Lasten on saatava olla aktiivisesti mukana opetustapahtumassa." – Kaarle Oksala 20-luvulla
OPPIMISYMPÄRISTÖ
"Kaikki mitä koulussa tapahtuu on kasvattava, ei vain opetus ja oppitunnit.”– Matti Koskenniemi
PEDAGOGINEN HYVINVOINTI
" Oppimistyön tulee olla sekä iloista ja tyydytystä tuottavaa että "totista" työntekoa."
– Kansakoulun työtapoja" (1944 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti