TOUKOKUUN kasvatuskirjallisuuden klassikko olkoon teos:
Salzmann, Christian Gotthilf. (1926). Rapukirja eli järjettömän lastenkasvatuksen opas. Helsinki: Kotikasvatusyhdistys ry.
ALUNPERIN vuonna 1780 ilmestyneen saksankielisen erikoisuuden ”Krebsbüchlein, oder Anweisung zu einer unvernünftigen Erziehung der Kinder” julkaisi suomeksi Kotikasvatusyhdistys, joka on nykyään Suomen Vanhempainliitto.
159 -sivuisessa teoksessaan Salzmann ruoskii oman aikansa kotikasvatuksen virheitä ja nurinkurisuuksia. Hänen mukaansa monissa kodeissa vanhemmat turmelivat ymmärtämättömyydessään lastensa terveyden ja luonteen ja saivat heidät samalla vihaamaan kasvattajaansa.
Kirjan nimessä oleva Rapu viittaa vanhaan tarinaan siitä, miten ravut alkoivat kulkea takaperin. Kirja toimii samoin; se esittää kasvatusohjeet nurinpäin. Esimerkiksi jos haluaa saada lapset vihaamaan itseään, kannattaa tehdä heille vääryyttä, herättää heissä vastenmielisyyttä toista aviopuolisoa kohtaan, olla kylmä heidän hyväilyilleen eikä millään ottaa osaa heidän iloihinsa, kieltää heiltä viattomat huvit ja pilkata heitä.
Kirjassa kuvataan virheellisen kasvatuksen lopputuloksia ja esitellään sopivia keinoja päätyä niihin. Kutakin neuvoa konkretisoidaan kasvatustarinalla.
Virheellisen kasvatuksen tuloksena lapsista tulee siis Salzmannin mukaan ahneita, epäluuloisia, herkuttelijoita, itsepäisiä, julmia, kateellisia, kohtuuttomia, kostonhimoisia, paheellisia, saamattomia, tunteettomia luonnonkauneudelle, turhamaisia, tyhmiä, vahingoniloisia, ärtyisiä ja oloonsa tyytymättömiä. He tuntevat sisarkateuttta. Heidän ihmisrakkautensa ja järjestyksenrakkautensa ovat tukahtuneet. He ovat vähintääkin välinpitämättömiä uskontoa kohtaan. He laiskottelevat, panettelevat, uhmaavat ja valehtelevat. He eivät piittaa hyvistä neuvoista. Heidän elämänsä ja terveytensä on turmeltu.
Tällaisiksi kasvattaja saa lapset paitsi harrastamalla itse paheita uutterasti mm. seuraavilla keinoilla:
KUN ohjeet kääntää nurinpäin, voi tulkita niistä 1700-luvun filantropistisen kasvatuksen perusideat.
Kasvatuksen päämääränä ovat ahkeruus, humaanisuus, hyveellisyys, ihmisrakkaus, joustavuus, kohtuullisuus, kristillisyys, luonnonrakkaus, luottavaisuus, rehellisyys, ystävällisyys ja terveet elämäntavat.
Kasvatuskeinoina ovat oman esimerkin lisäksi mm. kohtuullisuus kaikessa, luonnonmukaisuus, oikeudenmukainen kohtelu, pakottamisen välttäminen, positiivisuus, rakkaus, sopiva vaativuus, tahdikkuus ja tasapuolinen kohtelu.
Christian Gotthilf Salzmann
Christian Gotthilf Salzmann (1744 - 1811 jaa.) oli saksalainen pastori ja koulunuudistaja. Salzmann ihaili Rousseauta ja Basedowia ja pyrki toteuttamaan asumakoulussaan Schnepfenthalin maatilalla heidän ajatuksiaan.
Salzmann oli Basedowin läheinen työtoveri ja työn jatkaja. Häntä pidetään yhtenä parhaista käytännön filantropisti-kasvattajista. Salzmann oli myös tuottelias tietokirjailija.
Salzmann, Christian Gotthilf. (1926). Rapukirja eli järjettömän lastenkasvatuksen opas. Helsinki: Kotikasvatusyhdistys ry.
ALUNPERIN vuonna 1780 ilmestyneen saksankielisen erikoisuuden ”Krebsbüchlein, oder Anweisung zu einer unvernünftigen Erziehung der Kinder” julkaisi suomeksi Kotikasvatusyhdistys, joka on nykyään Suomen Vanhempainliitto.
159 -sivuisessa teoksessaan Salzmann ruoskii oman aikansa kotikasvatuksen virheitä ja nurinkurisuuksia. Hänen mukaansa monissa kodeissa vanhemmat turmelivat ymmärtämättömyydessään lastensa terveyden ja luonteen ja saivat heidät samalla vihaamaan kasvattajaansa.
Kirjan nimessä oleva Rapu viittaa vanhaan tarinaan siitä, miten ravut alkoivat kulkea takaperin. Kirja toimii samoin; se esittää kasvatusohjeet nurinpäin. Esimerkiksi jos haluaa saada lapset vihaamaan itseään, kannattaa tehdä heille vääryyttä, herättää heissä vastenmielisyyttä toista aviopuolisoa kohtaan, olla kylmä heidän hyväilyilleen eikä millään ottaa osaa heidän iloihinsa, kieltää heiltä viattomat huvit ja pilkata heitä.
Kirjassa kuvataan virheellisen kasvatuksen lopputuloksia ja esitellään sopivia keinoja päätyä niihin. Kutakin neuvoa konkretisoidaan kasvatustarinalla.
Virheellisen kasvatuksen tuloksena lapsista tulee siis Salzmannin mukaan ahneita, epäluuloisia, herkuttelijoita, itsepäisiä, julmia, kateellisia, kohtuuttomia, kostonhimoisia, paheellisia, saamattomia, tunteettomia luonnonkauneudelle, turhamaisia, tyhmiä, vahingoniloisia, ärtyisiä ja oloonsa tyytymättömiä. He tuntevat sisarkateuttta. Heidän ihmisrakkautensa ja järjestyksenrakkautensa ovat tukahtuneet. He ovat vähintääkin välinpitämättömiä uskontoa kohtaan. He laiskottelevat, panettelevat, uhmaavat ja valehtelevat. He eivät piittaa hyvistä neuvoista. Heidän elämänsä ja terveytensä on turmeltu.
Tällaisiksi kasvattaja saa lapset paitsi harrastamalla itse paheita uutterasti mm. seuraavilla keinoilla:
- Anna lapsillesi oikein paljon lääkkeitä
- Hemmottele
- Huitele heitä lujasti korville, jos he joskus erehtyvät
- Johdata heidät tuntemaan kiukkua toisten onnesta
- Kiellä rakkaus yhdeltä lapselta ja kohdista se toiseen
- Kuvaile heille usein työn vaivalloisuutta ja joutenolon suloisuutta
- Näytä heille kaikki asiat pahalta puolelta
- Pakota heidät ammattiin, johon heillä ei ole halua eikä kykyä.
- Petä ja narraa heitä
- Pilkkaa heitä
- Saarnaa heille jatkuvasti (anna koko ajan neuvoja)
- Puhu pahaa ihmisistä ja yllytä siihen lapsiakin
- Tee heille vääryyttä
- Totuta heidät herkkuihin
- Tuppaa heidän vatsansa täyteen
- Älä kiellä heiltä mitään, mitä he haluavat
KUN ohjeet kääntää nurinpäin, voi tulkita niistä 1700-luvun filantropistisen kasvatuksen perusideat.
Kasvatuksen päämääränä ovat ahkeruus, humaanisuus, hyveellisyys, ihmisrakkaus, joustavuus, kohtuullisuus, kristillisyys, luonnonrakkaus, luottavaisuus, rehellisyys, ystävällisyys ja terveet elämäntavat.
Kasvatuskeinoina ovat oman esimerkin lisäksi mm. kohtuullisuus kaikessa, luonnonmukaisuus, oikeudenmukainen kohtelu, pakottamisen välttäminen, positiivisuus, rakkaus, sopiva vaativuus, tahdikkuus ja tasapuolinen kohtelu.
Christian Gotthilf Salzmann
Christian Gotthilf Salzmann (1744 - 1811 jaa.) oli saksalainen pastori ja koulunuudistaja. Salzmann ihaili Rousseauta ja Basedowia ja pyrki toteuttamaan asumakoulussaan Schnepfenthalin maatilalla heidän ajatuksiaan.
Salzmann oli Basedowin läheinen työtoveri ja työn jatkaja. Häntä pidetään yhtenä parhaista käytännön filantropisti-kasvattajista. Salzmann oli myös tuottelias tietokirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti