Iso, pieni kirja meille kiireisille

Päivitetty 27.6.21

SAKU Tuomisella oli liian kiire. Hän oli huono sanomaan ei. Epäolennainen sälä vei aikaa olennaiselta ja mieli täyttyi riittämättömyyden tunteesta. Niinpä hän rupesi tutkimaan  kiirettään, opetteli ymmärtämään ja hallitsemaan sitä. Meidän muiden kiireisten iloksi hän kirjoitti matkastaan  pienen, suuren kirjan

Tuominen, Saku. (2018). Juu Ei. Pieni kirja priorisoinnista. Helsinki: Otava. 271 s.

Minullakin on ollut niin kiire, että ehdin lukea sen vasta nyt.

Tuominen määrittelee kiireen ihan yksinkertaisesti:

”Kiire on tunne siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa.”

Mutta onko kiire niin paha asia? Asia tulee tehtyä huonosti. Turha kiire on. Jää elämä elämättä. Tai hyvä elämä ainakin. Tuominen löytää    perusteluita teemalle Aristotelesta  saakka.

" Hyvässä elämässä olennaista on se, että pyritään tekemään itselle merkityksellisiä asioita itselle merkityksellisten ihmisten kanssa." – Aristoteles.

Ei koko ajan, mutta riittävän usein, Tuominen tiivistää.

Jos haluaa siis elää elämänsä mielekkäästi, sille mielekkäälle on se sitten lapset, kesän rauhoittaminen kirjoittamiselle tms. on oltava aikaa. Ja jos  siis on  siihen liian kiire (ja haluaa mahduttaa elämään oikeasti tärkeää ja onnellistuttavaa) on joko saatava  lisää aikaa tai vähennettävä tekemistä. Ja kun vähentää tekemistä saa lisää sitä aikaa.

Ongelmana vain on, mitä jättää tekemättä. Ja mihin keskittyä?  On opittava päättämään.

" Joskus päätämme, mitä sattuu. Joskus olemme päättämättä, vaikka sattuu."

Kannattaa arvioida omat touhut, tehdä päätökset tietoisesti, priorisoida ja sanallistaa itselle priorisoinnin periaatteet.  Ja noudattaa niitä. Tuominen itse esim. on kesän Italiassa eikä  lähde sieltä minnekään.

Oman elämämme tekemisten priorisoinnin avuksi Tuominen on piirtänyt meille nelikentän.

Tuominen jakaa  asiat nelikenttään kahden ulottuvuuden suhteet. Y-akselina on asian merkityksellisyys (iso-pieni)  ja X-akselina tekemiseen liittyvät tunteet, tekemisen ilo (raskas-kevyt).  KUVAN saa suuremmaksi klikkaamalla.

Yläoikea kenttä on kuninkuuskategoria. Siellä olevia sekä merkittäviä että iloa tuottavia asioita kannattaa vaalia.

Toinen tärkeä kenttä on alaoikea. Vaikka siellä olevat asiat eivät ole (vielä, aluksi) kauhean merkittäviä, ne tuntuvat innostavilta ja voivat hyvin kasvaa todella merkittäviksi.  Aivomme rakastavat uutta ja pientä Sellainen kannattaa tunnistaa. Ja aloittaa. Kokeilla. Havainnoida. Reagoida.

Vasemmanpuoleiset kentät ovat molemmat raskaita. Juuri niille pitäisi osaa sanoa ei. Yhdentekeville ja tylsille totaalisti. Muille jos mahdollista ainakin joksikin aikaa. Ja jollei voi on muutettava omaa tapaa suhtautua niihin.

"Asiat sinänsä eivät kuulu mihinkään kategoriaan. Omat ajatuksemme ja tulkintamme tekevät niistä kevyitä tai raskaita, yhdentekeviä tai merkityksellisiä."

Asioiden sijainti  myös muuttuu. Pieni mutta innostava voikin kasvaa suureksi. Aikanaan innostavaa alkaakin tympiä. Merkittävä osoittautuukin yhdentekeväksi. Sijainti voi myös sahata. Asioiden sijainti nelikentällä tuleekin aikaajoin päivittää.

MUODOLTAAN kirja on tuttua Tuomis-laatua. Se on tarina. Se  koostuu itsenäisistä pikkuluvuista. Mukana on tuokiokuvia kohtaamisista hänelle merkittävien ihmisen kanssa. Kokemuksia oman kiireen hallinnan projektista. Osuvia mietelmiä. Teksti on antavaa, ilmavaa  ja innostusta täynnä. Ja bomuksena kuvia.

Pieni kirja priorisoinnista antaa paljon viisaita ohjeita: On tunnistettava olennainen ja keskityttävä siihen. Karsi epäolennainen. Kun sanoo jollekin ei, jäljelle jää ennemmän aikaa  tärkeille asioille.. Vähemmän riittää, kun sen tekee hyvin. Irti laskemisesta kasvaa vapauttava tunne. Mene kohti imua. Väliaikaiset takaiskut kuuluvat asiaan. Kokeile tasaisin välein jotain uutta.  Kirjan opetuksen kristallisoi 80-vuotiaan  italialaismamman Tuomiselle antama ohje salaatintaimien kasvatuksesta:

" Pitää kitkeä rikkaruohoja koko ajan ja istuttaa tasaisin välein uutta."