Koulu-uutisia Turkista. Osa 2

Utopian äiti Leman Cetin

Terveisiä siis Istanbulista. Minulla oli ilo päästä opettaja  Jukka Somerharjun parina tutustumaan mielenkiintoiseen kouluun. Hän on sparrannut koulunväkeä jo pitkään.

UTOPIA-koulu on 60 oppilaan 4+4 - yksityiskoulu.  Siellä on siis ala- ja keskikoulun luokat 1-8 sekä lisäksi esioppilaita (30).

Henkilökuntaan kuuluu koulun omistaja Leman Cetinin lisäksi  rehtori, yhteensä 30 aikuista opettajia, avustajia ja muuta työtä tekeviä. Pääosa heistä on turkkilaisia,  mutta joukossa on myös ulkomaalaisia:  Yhdysvalloista, Australiasta, Englannista, Sveitsistä, Tanskasta, Japanista ja Suomesta. Yksi keskeinen rekrytointiperuste on halu ja kyky tehdä töitä lasten hyväksi.

Kaikki luokat ovat vuosiluokkia, ja oppilaita  luokilla on max 10. Meillä näin pienistä luokista tehtäisiin ilman muuta  yhdysluokkia. Mutta täällä arvostetaan pientä ryhmää. Alakoulussa  luokanopettaja opettaa  ryhmää yhden vuosiluokan ajan. Sitten opettaja vaihtuu. Yläluokilla lapsia opettavat sitten aineenopettajat.

KOULU  sijaitsee Istanbulin aasianpuoleisessa osassa noin 30 minuutin autoajomatkan päässä Bosborin salmelta.  Koulun aidalla rajatulla, vartioidulla alueella on kolme koulurakennusta, pihatilaa, koripallokenttä, viheralue, pieni viljelyalue, varastona toimiva bussi ja  leikkeihin innostava vene. Leman haluaisi sinne vielä junan :-)

Kullakin luokalla on oma suomalaisittain pieni luokkatila, joka on kauniisti sisustettu. Luokista avautuu näkymä sekä yhteiseen aulaan että pihalle.  Joka luokassa on  perinteisen liitu- ja ilmoitustaulun lisäksi myös tietokone, tykki ja paljon kirjoja.  Aineluokkia ovat musiikki- ja atk-luokka. Opettajilla on oma opettajainhuoneensa, ja rehtorilla sekä kanslistilla omat toimistonsa.  Meikäläiset mitat täyttävää sisäliikuntasalia ei ole, mutta monikäyttöinen matala  pikkusali löytyy.

Koulupäiviä on vuodessa on 180 - siis jopa vähemmän kuin Suomessa.

Koulua käydään koko päivä. Keskellä päivää on lounastauko.

Virallisesti opetusta ohjaa kansallinen opetus-suunnitelma. Opettajat pitävät tunnollisesti päiväkirjaa. Joka viikko siitä on näyttävä, että  kutakin ainetta on opetettu tuntijaon mukainen tuntimäärä. Tarkastajat käyvät päiväkirjat huolellisesti läpi. Utopiassa laaditaan  parhaillaan koulukohtaista opetussuunnitelmaa.

Koulun omat pedagogiset tavoitteet ovat hyvin korkealla. Jokainen lapsi on helmi.  Häntä ei saa kasvattaa pelkäksi tottelijaksi. Kaikilla lapsilla on lahjoja, ja harjoittamalla niitä  heistä tulee talentteja. Luonto, taide ja itse tekeminen  ovat tärkeitä.  Opettajien tulee puhua vähemmän ja antaa enemmän tilaa lapsille osallistua.

" Kerro minulle, ja minä unohdan.
Opeta minua, ja minä saatan muistaa.
Ota minut mukaan, ja minä opin."

– Benjamin Franklin

Yksi koulun pitkäaikaisia sparraajia on  Penny.

KOULUN  omistaja, itse kauan Iso-Britanniassa asunut Leman haluaa hyvää kaikille lapsille. Lasten tulee saada olla lapsia ja mm. kokea yhteys luontoon.  Hän haluaa rikastaa koulunsa opetusta mm. kutsumalla paikalle asiantuntijoita eri puolilta maailmaa opettamaan lapsia, opettajia ja vanhempia. Niinikään opettajat ja oppilaat tekevät opintomatkoja eri puolille maailmaa. Tänä keväänä 2-luokkalaiset reissasivat esim.  Suomeen.

Aivan keskeinen pedagoginen jännite on , että Turkissa kunkin oppilaan tulevaisuuden ratkaisee menestyminen noin 12-vuotiaana pidettävissä kansallisissa testeissä. Oppilaiden osaaminen mitataan   äidinkielessä, matematiikassa, uskonnossa ja englannissa.  Testeissä menestymiseen vaaditaan ainakin jossain määrin vanhanaikaista ulkoaopettelua. Ja toisaalta koulu haluaisi ajaa sisään uutta luovaa oppimista ja 21-  vuosisadan taitoja.

Suomalainen interventio

Jukka avasi perjantaipäivän koripallokentällä.

MINULLA oli ilo tutustua Utopiaan viime viikolla. Lensin Istanbuliin torstaina.  Kollegani Jukka Somerharju - mm. huikean Elävä koulu- hankkeen pioneeri 80-luvulta- oli laskeutunut paikalle jo keskiviikkona käynnistämään eräänlaista  open learning- demoa. Siinä koulun oppilaat saivat päivän ajan opiskella juuri itseään kiinnostavia teemoja pienissä ryhmissä.

PERJANTAINA  koulupäivä oli poikkeuk-sellinen. Suuri osa opettajista kuunteli englantilaisen lapsipsykologiaan erikoistuneen asiantuntijan: Pennyn luentoa. Penny on heille tuttu, sillä hän on ollut sparraamassa heitä jo usean vuoden ajan.

Samaan aikaan minä ja Jukka pidimme huolta muun henkilökunnan kanssa oppilaista. Oppilaat jaettiinkin  luokka-asteittain workshoppeihin heidän omien kiinnostuksen kohteittensa  pohjalta. Työpajojen teemoja olivat mm. kauneus,  matka läpi Yhdysvaltojen osavaltioiden, draama, slowmotion ja internet-cafe.

Oppilaat tekivät töitä noin kolmen tunnin ajan. Kunkin työpajan ohjaajina  toimivat Jukan  torstaina valmentamat  7.- ja 8.- luokan oppilaat. Minä olin apuvoimana ryhmässä, joka teki ns. slow-motion-elokuvia itse valitseemistaan aiheista.

Työ sujui innostuneesti ja nopeasti pienissä alaryhmissä. Lopuksi kukin ryhmä myös kertoi videolle, mitä oli tehnyt ja miten.

Kiertelin myös muissa pajoissa, ja kaikissa oppilaat näyttivät  hyvin omatoimisilta.

Työpajoja ohjanneet keskikoululaiset arvioivat
itse omien pajojensa toimimtaa ja saivat
meiltä ja alakoululaisilta kannustavaa palautetta.

Puolenpäivän aikaan  kokoonnuimme viheriöille arvioimaan päivän antia: sekä tuloksia että prosessia. Tyytyväisyys  oli kovaa ja sorminäytöllä lähes kaikki antoivat itselleen  arvosanan 5/5.

NÄIN demonstroimme  koulun opettajille toimintamallia, jossa oppilailla on aktiivinen rooli niin preinteraktio-, itse interaktio- ja postinteraktiovaiheissa. Kokonaan uutta se ei tietenään heille ollut. Utopiassa on pitkään tehty koko koulun projekteja.


PIDIMME Jukan kanssa perjantaina iltapäivällä  vielä  pariluennon suomalaisesta pedagogiikasta henkilökunnalle.  Kolmen tunnin sessio simultaanitulkattiin ja videoitiin.

Yritimme avata heille, kuinka suomalainen opettaja ajattelee pedagogisesti. Niinikään halusimme auttaa henkilökuntaa löytämään pedagogiikkaansa tasapainon hallituksen vaatiman, vastaanottavaa oppimista vaativan testiosaamisen ja toisaalta uutta luovan oppimisen välille. Pariluento, jossa käytetään myös aktivoivia porinoita,  on hyvä tapa lisätä dynamiikkaa monologeihin. Mutta kulttuuristen rajojen tunnistaminen ja ylittäminen ei ole ihan helppoa. Oma osuuteni saattoi jäädä liian abstraktiksi.

Kodin ja koulun festivaalipäivässä
oli aktiivinen ja innostunut
tunnelm,a.

LAUANTAI oli sitten kodin ja koulun yhteistyöpäivä, festivaali. Ohjelmassa oli leikkejä, kisailua, yhteisruokailua, yhdessäoloa  ja kiinnostuneille myös luentoja. Oppilaat ja opettajat olivat pukeutuneet päivän kunniaksi klassisen ajan vaatteisiin. Ilmanhaltijakin oli suosiollinen.

Pidimme iltapäivän päätteeksi Jukan kanssa vielä parin tunnin  yhteisluennon vanhemmille vanhempien roolista oppimiskumppaneina.  Melkoinen osa pystyi olemaan paikalla loppuun saakka. Kevensimme otetta lisäämällä luentoon yhteistä keskustelua.

Lopuksi

YKSITYISKOULUJEN asema Turkissa on monella tavalla vaikea. Julkinen valta haluaa tarkasti säännellä kaikkien koulujen opetusta. Samalla halutaan uskonnollistaa opetusta.  Monet vanhemmat vierastavat tätä. He haluavat mieluummin laittaa lapsensa yksityisiin, lapsikeskeisemmin toimiviin yksityiskouluihin.  Mutta nämä koulut joutuvat rahoittamaan toimintansa koulumaksuilla.

Utopiassakin lukuvuosi maksaa noin 10 000 €. Se on paljon maassa, jossa keskiansio on 1500 € /kk.

UTOPIASSA tehdään hienoa työtä. On etuoikeus saada olla mukana tukemassa sen innostusta kehittää omaa pedagogiikkaansa.

KAIKKIAAN 20 miljoonan asukkaan Istanbul oli innostava kokemus.  Muona on hyvää.  Elämä turvallista. Ja ilma raikasta.

Emäntämme Leman piti meitä kuin kukkia kämmenelle. Saimme paljon enemmän kuin "bred and breakfast"in.

Ks. https://www.thebusinessyear.com/turkey-2012/change-for-the-better/interview